Suomen uusi hallitus on juuri aloittanut toimikautensa pääministeri Antti Rinteen johdolla. Media, erityisesti lehdistö, näyttää jättävän perinteisen kuherruskuukauden tällä kertaa väliin ja piirtää monia kauhukuvia hallitusohjelman mahdollisista ja mahdottomista seurauksista niin autoilijoille, öljyllä lämmittäjille, asuntovelallisille kuin työttömillekin. Tuho ei uhkaa ilmastomuutoksen muodossa vaan kansalaisten henkilökohtaisina konkursseina muutamien eurojen lisäkustannusten vuoksi. Hyvinvointiyhteiskunnan paluu näyttäisi olevan suuri mörkö vähävaraisten kurittamiseen kiintyneelle lehdistölle, joka toivoo selvästi parempiosaisten kapinaa.
Turvallisuus- ja puolustuspoliittisesti hallitusohjelma ei tarjoa oikeastaan mitään uutta, tai ainakin mahdolliset Rauhanpuolustajien kannalta positiiviset muutokset ovat tulkinnanvaraisten muotoilujen varassa.
Eniten odotuksia hyvinvointiyhteiskunnan ainakin osittaisen paluun lisäksi näyttäisi olevan kansalaistoiminnan vahvistamisessa. Ainakin hallitusohjelman kirjauksissa kansalaisyhteiskunnan ja -järjestöjen merkitystä korostetaan aivan erityisellä tavalla läpileikkaavasti kaikilla osa-alueilla. Sipilän hallitushan onnistui kurjistamaan järjestöjen toimintaa lähes kaikilla saroilla.
Toivottavasti tämä realisoituu myös järjestöjen resursoinnissa, kuten ohjelmassa luvataan: kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä vahvistetaan, samoin valtionapujärjestelmän pitkäjänteisyyttä ja ennakoitavuutta. Esimerkiksi rauhanjärjestöjen on ollut mahdotonta suunnitella toimintaansa pitkäjännitteisesti vuosittaisten leikkausuhkien varjossa. Hallituskauden aikana rauhanjärjestöjen rahoitus pieneni noin kolmanneksen. Joillekin kävi vielä huonommin, muun muassa asevalvontaraporteistaan tunnetuksi tullut riippumaton rauhan ja turvallisuuden ajatushautomo SaferGlobe jäi viime vuonna kokonaan ilman valtionapua.
Merkittävä on myös ohjelmaan kirjattu kansalaisjärjestöjen autonomian kunnioittaminen. Toimivaan demokratiaan kuuluu kriittistenkin järjestöjen ja medioiden tukeminen. Ne takaavat, että yhteiskunnallinen keskustelu pitää kansalaiset tietoisina hallitusten politiikan taustoista ja seurauksista. Kun kaipaamme esimerkiksi eri puolille Eurooppaa, kuten Venäjälle, Valko-Venäjälle, Ukrainaan, Puolaan, Unkariin jne. toimivaa kansalaisyhteiskuntaa demokratian takaajana, niin sen orasten tukemisessa suomalaiset kansalaisjärjestöt ovat paljon parempia toimijoita kuin valtion virkamiehet. Ulkomaisista taistelijoista puhumattakaan: demokratia ei kasva pyssynpiipusta.
Teemu Matinpuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.
