Antti Rinteen hallitus valmistelee 17.–19. syyskuuta budjettiriihessä talousarvioesitystään. Rauhanjärjestöille on valtiovarainministeriön esityksessä luvassa 25 prosentin leikkaus tähän vuoteen verrattuna. Rauhanjärjestöjen mittakaavaltaan mitätön avustussumma ei todennäköisesti aiheuta edes kulmakarvojen kohoamista, kun hallituspuolueet kilpailevat miljoonaluokan muutoksista. Tämä siitä huolimatta, että rauhanliike ja sen toimijat ovat olleet aktiivisesti yhteydessä poliitikkoihin tilanteen korjaamiseksi.
Rauhanjärjestöt ovat näemmä aina alakynnessä, oli hallituspohja mikä hyvänsä, toisin kuin puolustusvoimat ja -ministeriö. Ne ovat erityisasemassa suhteessa poliitikkoihin ja yhteiskunnan muuhun eliittiin. Kattava joukko vaikutusvaltaisia ihmisiä, kuten tiedotusvälineiden pää- ja muita toimittajia, yritysjohtajia, poliitikkoja ja tutkijoita, sitoutetaan sotilasorganisaatioihin ja puolustusvoimien näkemyksiin hyvin taitavasti esimerkiksi maanpuolustuskursseilla. Kurssien merkitystä kansakunnan kerman hyväksynnän hankinnassa ei voitane väheksyä.
Tietysti puolustusvoimilla on Suomessa tärkeä roolinsa. Rauhanliikkeen tavoite aseettomasta maailmasta on kaukainen haave, joka on ehdottomasti tavoittelemisen arvoinen – siitä huolimatta, että sitä tuskin koskaan täydellisesti saavutetaan. Mutta pienetkin edistysaskeleet ovat tärkeitä, jokainen säästetty euro, dollari, rupla on poissa armeijan aiheuttamista ilmastopäästöistä ja käytettävissä vaikka ilmastonmuutoksen torjuntaan. Armeijoiden päästöthän eivät kuulu ilmastosopimusten piiriin, eikä niistä tehdä ainakaan julkisia laskelmia.
Mikäli jättäydymme puolustusvoimien asiantuntijuuden varaan, käytämme tuskin koskaan riittävästi rahaa aseisiin. Puolustusvoimilla on asekaupoissa merkittävää osaamista. Meille väitetään, että päätökset tehdään vain ja ainoastaan teknisin perustein, maamme etu mielessä. Mutta tulevassa hävittäjähankinnassa on lentokonevalmistajien lobbareina entisiä asiantuntijoita – upseereita, jotka vielä hetki sitten edustivat puolustusvoimia. Nyt he ovat rahaa vastaan antaneet asiantuntemuksensa aseteollisuuden palvelukseen. Kukahan heistä kertoo julkisesti, ettei hänen edustamaansa taistelukonetta kannata Suomen ostaa, koska kilpailijan kone on teknisesti parempi? Aivan varmasti he tietävät kilpailevien konemallien heikkoudet ja vahvuudet yhtä hyvin kuin puolustusvoimien palveluksessa olevat kollegansa, jotka tekevät esitykset hankittavaksi hävittäjäksi.
Kaikki asevaraiseen turvallisuuteen liittyvät päätökset ovat politiikkaa. Asemiljardit ovat osa kokonaisvaltaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme, jolloin meidän tulisi puhua myös arvoista.
Onneksi viime aikoina ainakin rauhanliikkeen tilaisuuksiin osallistuneiden poliitikkojen puheissa on ollut sellainen sävy, että asevarusteluratkaisut ja muut turvallisuuspoliittiset kysymykset vaativat nykyistä laajempaa yhteiskunnallista keskustelua niin eduskunnan sisällä kuin yhteiskunnassa laajemmin. Viesti rauhanjärjestöille on ollut positiivinen, niiden toimintaa arvostetaan. Toivottavasti viesti kantautuu budjettiriiheen. Toivotaan että viimeistään loppuvuodesta eduskunnassa kansanedustajat jättävät oman puumerkkinsä valtion talousarvioesitykseen ja osoittavat konkreettisesti arvostavansa rauhantyötä.
Teemu Matinpuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.
