Aamulla Ylen uutisissa kerrottiin, että Mieli ry:n ylläpitämät kriisipuhelimet ovat soineet alkuvuodesta entistä useammin ihmisten hakiessa tukea ahdistukseensa. Järjestön tiedotteen mukaan yhteydenottojen määrä on kasvanut noin 40 prosenttia viime vuoden alkuun verrattuna, ja nyt huhtikuu oli historian vilkkain. Ilmastokriisi, pandemia ja Euroopassa riehuva sota ovat lisänneet ihmisten pelkoja ja toivottomuutta.

Tekisi mieli sanoa, että uutisvirtaa seuratessa ahdistus on terve reaktio maailman menoon ja militarismin kasvuun. Toivottomuuteen ei kuitenkaan pidä sortua – muutos on aina mahdollinen. Historia on sen useaan otteeseen todistanut.

Muutos vaatii, että ahdistus maailman tilasta puretaan toimintaan, vaikka pieneenkin. Mutta ennen sitä on tärkeää avautua ahdistuksestaan muille, vaikka sitten kriisipuhelimen päivystäjälle. Tai mikä parempi: hakeutua sellaiseen seuraan, jossa voi turvallisesti pohtia omia ongelmiaan. Toivottavasti suomalainen rauhanliike kykenee omalta osaltaan tarjoamaan turvallisen tilan keskustelulle ja toiminnalle.

Ihminen on sosiaalinen eläin. Tarvitsemme ympärillemme yhteisön. Mitä empaattisempi ja solidaarisempi tuo yhteisö on, sitä paremmin voimme yksilöinä. Ja mitä laajemmaksi koemme yhteisömme, toisin sanoen mitä laajemmalle ulotamme empatiamme, sitä paremmin voi koko maailma. Tiedotusvälineet muokkaavat maailmankuvaamme merkittävällä tavalla, joko empatiamme piiriä laajentaen tai sitä supistaen.

Seurasin erästä Maailma kylässä -festivaalin paneelikeskustelua, jossa herkkähipiäiset ”totuusmedian” edustajat eivät tuntuneet ymmärtävän, miksi eri konfliktien keskenään hyvin erilainen uutisointi ja kuvavalinnat antavat meille eriävän kuvan eri sodista ja niissä kärsivistä ihmisistä. Suhteellisen avoimesti taidettiin mainita etäisyyskin määrittävänä tekijänä – uutisointia määrittävällä empatialla on siis omat rajansa, jotka sattumoisin ulottuvat lähinnä valkoiseen eurooppalaiseen väestöön.

Kolonialismin perintö elää vahvasti mediassa, jonka toimintaa määrittävät mitä laajimmassa merkityksessä valtasuhteet, oli sitten kyseessä kotimaan tai kansainväliset uutiset. Toimittajien on ehkä hankala tätä tunnistaa saati myöntää. ”Vastuullinen media” Suomessa esiintyy totuusmediana, eikä näytä olevan valmis keskustelemaan loukkaantumatta maailmankuvastaan. Näennäisen objektiivisuuden varjolla vaikutetaan meidän kaikkien mielipiteisiin.

Lopuksi lukuvinkki aiheeseen liittyen: lukekaapa Journalisti-lehden nettisivuilta (journalisti.fi) löytyvä Markus Leikolan erinomainen artikkeli Uusi suomettuminen iski valtamediaan.

Teemu Matinpuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.