Jouluaaton aattona 2017 Donbassin konfliktin osapuolet lupasivat noudattaa tulitaukoa, taas yhtä sadonkorjuu- ja koulunalkutaukojen jälkeen, jotka solmittiin aiemmin syksyllä. Etyjin tarkkailuryhmän 10. tammikuuta 2018 julkaistussa raportissa todetaan, että 25.12.2017–7.1.2018 tapahtui 5 800 tulitaukorikkomusta. Sitä edeltäneeseen kahden viikon jaksoon verrattuna tulitus väheni noin 1,5 prosenttiin. Tämä on hyvä. Valitettavasti ei kuitenkaan ollut ainuttakaan päivää, jolloin tulitusta ei olisi ollut. Tarkkailuryhmä havaitsi raportin mukaan vähäistä alenemista tulitaukorikkomusten määrässä joulun ja uudenvuoden pyhinä. Tätä voi selittää kaksi tekijää: ensinnäkin joulukuussa tehty sopimus, jonka kaltaisia tosin on tehty monta kertaa ennenkin, ja toiseksi toteutunut ”sotavankien” vaihto. Käytän lainausmerkkejä, koska suurimpaan osaan vaihdossa vapautetuista sopii paremmin termi ”pidätettyinä olleet”. Vaihdon jälkeen tarkkailuryhmä raportoi, että tulitus oli taas lisääntynyt jopa nelinumeroisiin lukuihin päivässä.

Tammikuun 22. päivänä Etyjin tarkkailuryhmän varajohtaja Alexander Hug järjesti Donetskissa lehdistötilaisuuden, jossa hän esitteli viime vuoden traagisen lopputuleman: yli 400 000 Minskin sopimusten rikkomusta. Syynä hän pitää sitä, että osapuolet ovat lähekkäin eivätkä vedä raskasta aseistustaan kauemmas kontaktilinjalta, kuten Minskin sopimus edellyttää.

Etyjin mukaan siviiliuhrien määrä on jonkin verran noussut viime vuodesta. Etyjin tarkkailijat havaitsivat viime vuonna 478 siviiliuhria, heistä 40 lapsia. Uhreista 86 menehtyi ja 392 haavoittui. Edellisenä vuonna tarkkailijat totesivat 442 siviiliuhria. YK:n ihmisoikeuskomissaarin edustajan luvut ovat erilaiset, 544 uhria vuonna 2017 ja 525 vuonna 2016.

Konfliktin uhrien lukumääristä on varsin ristiriitaisia tietoja, riippuen siitä keneltä kysytään. Tammikuussa 2018 ”tasavaltojen” ihmisoikeusvaltuutetut julkistivat omat laskelmansa. Darja Morozova ilmoitti, että Donetskin ”kansantasavallassa” on sodan alusta, huhtikuusta 2014 lähtien menehtynyt 4 572 siviiliä. Luhanskin valtuutettu Olga Kobtseva ilmoitti, että samana ajanjaksona siellä on menehtynyt 1 300 siviiliä. Riippumattomat toimijat eivät ole pystyneet tarkistamaan tietoja. Sotilaallisista menetyksistä Ukrainan pääesikunta ilmoittaa Facebook-sivullaan, että 28.10.2017 mennessä taisteluissa haavoittui 8 377 sotilasta, kaatuneita oli 2 333. Entinen Ukrainan armeijan sotilas kommentoi minulle, että hänen tietääkseen Ukrainan armeijan taistelumenetyksiin ei lasketa vapaaehtoisia, varsinkaan muiden maiden kansalaisia.

YK:n ihmisoikeuskomissaarin hallinto ilmoittaa 20. raportissaan konfliktialueen tilanteesta, että uhriluku on yhteensä 35 081, heistä yli 10 300 kuolleita, näistä siviilejä 2 523, mihin on lisättävä 298 matkustajakoneen MH17 matkustajaa.

Muutama fakta Etyjin tarkkailuryhmän uusimmista raporteista

Tammikuun 21. päivänä tulitettiin reittibussia Olenovkan kylän (DNR) tarkastuspisteellä. Tulituksessa menehtyi yksi mies ja toinen sai vammoja. Seuraavana päivänä tulitettiin Dokutšaevskin kaupungin (DNR) asuntoalueita, ja kuusi siviiliä sai vammoja. Etyjin tarkkailijat totesivat raportissaan ammusten tulleen molemmissa tapauksissa lännestä. Etyjin tarkkailijat raportoivat havainneensa 25. tammikuuta tulituksen jälkeen Sahankan kaupungin (DNR) kadulla 120 mm ohjuksen pyrstövakaajan, joka törrötti matalasta pommin tekemästä kuopasta 10 metrin päässä asuintaloista. Muutamaa päivää myöhemmin tarkkailijat kuulivat Sahankan asukkaalta, että hänen kotitaloonsa 24. tammikuuta tullut osuma oli kuudes tai seitsemäs konfliktin alusta lukien. Tarkkailijat totesivat tulituksen tulleen lounaasta, siis Kiovan kontrolloiman Mariupolin suunnalta.

Erityisen vaikea on siviilien asema ns. harmaalla vyöhykkeellä armeijoiden välissä. Donetskin lehdistötilaisuudessa Alexander Hug totesi, ettei Minskin sopimuksissa määritelty konfliktin osapuolten välistä vyöhykettä. Olettamus on, ettei sillä ole osapuolten joukkoja eikä sotakalustoa. Todellisuudessa vyöhykkeellä toimii tiedusteluryhmiä, ihmisiä haavoittuu maamiinoista ja alueella havaitaan raskaan sotakaluston liikkeitä. Eräissä tapauksissa on vallattu kokonaisia taajamia, kuten kävi Travneven (Metallistin) ja Gladosoven taajamille Horlivkan lähistöllä marraskuussa 2017. Alue on demilitarisoitua, eikä siellä pitäisi olla muita kuin paikallisia. Ukrainan armeijan joukko-osastot valtasivat nämä kylät ja heikensivät jäljellä olevien siviilien asemaa.

Etyjin tarkkailijat eivät päässeet vallattuihin kyliin useaan viikkoon. Joulukuun alussa sain yhteyden perheeseen, joka oli saanut haettua äitinsä Travnevesta. Heidän mukaansa Ukrainan joukot olivat kieltäneet noin sataa asukasta poistumasta taloistaan. Kylässä ei ole sähköjä eikä vettä. Lähimpään kauppaan on 2 kilometriä, mutta miinat ja sateet ovat tehneet tien käyttökelvottomaksi. Lisäksi kauppa on Donetskin ”tasavallan” puolella, kuten asukkaiden eläkkeetkin. Ukraina ei maksa vallattujen kylien asukkaiden eläkkeitä. Myöhemmin alueelle päästyään Etyjin tarkkailijat vahvistivat havainneensa monilla pihaporteilla rastin, jolla armeija ilmeisesti merkitsee talot, jotka aikoo ottaa käyttöönsä.

Opytnen tuhottu ja unohdettu kylä

Syyskuussa 2017 Suomen Rauhanpuolustajien pieni delegaatio kävi Opytnen kylässä Ukrainan hallitseman Donetskin alueella. Aiemmin vilkkaan kylän 330 talosta yli 300 oli tuhoutunut. Jäljellä oli 26 perhettä, pääasiassa vanhuksia. Kylässä ei ole sähköjä eikä juomavettä. Sadat asukkaat ovat muuttaneet pois, jäljellä olevilla ei ole pakopaikkaa. Aikoinaan tämä kahden kilometrin päässä Donetskin lentokentästä sijaitseva kylä oli hieno paikka: koulu, sairaala, lastentarha, oma kirjapaino, kasvinjalostuskeskus, tieteellisiä arkistoja. Ne ovat nyt palaneet ja siemenkokoelma tuhoutunut, tilalla kylässä on Ukrainan armeijan asemia.

Joulukuussa kylän asukkaille yritettiin toimittaa ruokatavaroita, mutta se epäonnistui. Esteenä olivat sää ja sotilaat. Niinpä elintarvikkeet jaettiin Avdievkassa oleville sotapakolaisille. Opytneen kyettiin toimittamaan ruokaa vasta tammikuun lopussa, avustukset vietiin perille kelkalla. Lähetyksessä oli litran pullot ruokaöljyä, kala- ja vihannessäilykkeitä, teetä, keksejä, rusinoita, vohveleita, pussikeittoja ja -puuroja. Muistettakoon, ettei kylässä ole sähköä eikä kaasua ja ihmiset keittävät vettä yhdessä pihaan rakentamallaan liedellä.

Kylästä saamissani kuvissa näkyy vanhuksia. Saša-setä asuu talonsa ainoassa ehjässä huoneessa eli kylpyhuoneessa; hän hoitelee kissoja ja harakoita. Maša-mummon poika vammautui tulituksessa ja kuoli vuoden kuluttua hoidon puutteessa. Äiti hautasi hänet puutarhaan, ja tulituksen hiljennyttyä ruumis siirrettiin hautausmaalle, jonne äiti pääsee käymään vain jos sotilaat auttavat. Zinaida-mummo sanoo, että kaikki tietävät vanhusten käyvän ruokaostoksilla 7 kilometrin päässä miinoitettuja peltoja pitkin; hän itse kävelee huonosti ja nyt on talvi. Hänellä ja hänen miehellään ei ole minne paeta. Sodan aikana kylästä on kuollut yli 30 henkeä, heistä 13 tykistötulituksissa, jotka moukaroivat kylää vuoden 2014 lopusta vuoden 2016 alkuun saakka. Avustuksia kylään toimittavat vapaaehtoiset eivät tiedä, sisältyvätkö Opytnen kuolonuhrit kansainvälisten järjestöjen kokoamiin tilastoihin. Tieto heistä on kyllä toimitettu paikallishallinnolle.

Tšigarin kylä harmaalla vyöhykkeellä sotajoukkojen välissä

Donetskin alueen Tšigarin kylä oli aiemmin suuren Leninsken kylän osa. Nyt se on harmaalla vyöhykkeellä, toisella puolellaan DNR:lle kuuluva Horlivka, toisella Kiovan kontrolloima Toretsk. Osapuolten joukot ovat asemissa kahden kaivoksen välissä: Južnajan vieressä Ukrainan armeijan asemat, Gagarinin luona DNR:n. Joukkojen välimatka on kolmisen kilometriä. Tällä alueella asuu 170 ihmistä, oikeammin he kituuttavat kansalaisjärjestöjen tuella.

Lisäksi Tšigarin kautta kulkee korkeapaineputki, joka vie juomavettä DNR:n kontrolloimasta Horlivkasta Kiovan kontrolloimiin Donetskin alueen kyliin ja kaupunkeihin. Putki on vahingoittunut tulituksissa, ja vesi on täyttänyt kyläläisten kellarit ja se valuu myös Gagarin-kaivoksen kuiluihin. Tämä saattaa johtaa lopulta koko taajaman tuhoon. Humanitaarisen avustusjärjestö Proliskan johtaja Jevgeni Kaplin havaitsi helmikuussa maaperän vajoaman kylän asuntoalueella. Monttu on halkaisijaltaan 7 metriä ja syvyydeltään 5 metriä; se oli ilmaantunut viikkoa aikaisemmin 20 metrin päähän asuintalosta ja 150 metrin päähän korkeapaineputkesta. Jos vesiputki tuhoutuu, useat sadat tuhannet ihmiset jäävät vaille vettä.

Kansainvälisille järjestöille on tiedotettu ekologisen katastrofin todennäköisyydestä. Kysymys on siitä, kuka paikkaa puhki ammutun putken ja pumppaa veden kaivoksesta.

Kuka rikkoo sopimuksia?

Kysymys ei ole retorinen. Vastaus löytyy Etyjin tarkkailuryhmän raporteista: molemmat osapuolet. Raporteissa ei valitettavasti aina mainita, kumpi osapuoli teki aloitteen. Syyt tähän eivät ole niinkään poliittisia kuin käytännöllisiä. Kuitenkin eräissä Etyjin raporteissa esitetään tietoja paitsi havaitusta tulituksesta myös ammusten määristä ja kuvataan tulituksen aktiivisuutta kronologisessa järjestyksessä: ”Kaksi ammusta etelästä pohjoiseen, kolme ammusta lännestä itään ja yksi ammus etelästä pohjoiseen, sitten yhteensä kolme räjähdystä ja 71 ammusta (37 idästä länteen, 30 lännestä itään ja 4 etelästä pohjoiseen).” Tai näin: ”1. helmikuuta tarkkailukamera, joka sijaitsee kilometrin lounaaseen Širokinon kylästä (20 kilometriä Mariupolista itään), havaitsi yhden ammuksen lännestä itään, sitten seitsemän ammusta idästä länteen, kaikki nämä 5–8 kilometrin päässä pohjoisessa. Helmikuun toisen päivän yönä sama kamera havaitsi järjestyksessä kolme ammusta idästä länteen, yhden määrittämättömän räjähdyksen ja neljä ammusta idästä länteen.”

Kannattaa lukea Etyjin tarkkailijoiden raportteja, vaikka ne alueen maantiedettä tuntemattomalle saattavat olla hankalasti tulkittavia.

Teksti Oksana Tšelyševa
Suomennos Kirsti Era