Ukrainassa toimivan Etyjin erityistarkkailuryhmän kahta autoa ammuttiin 23.6.2017 Luhanskin alueen Zolotoen tienoilla. Päiväraportin mukaan kiväärien ja kranaatinheitinten luoteja vihelsi tarkkailijoiden ylitse noin sata kappaletta vajaassa minuutissa. Tapaus sattui Ukrainan hallituksen valvomalla alueella.
Donetskin ”tasavallassa” (DNR) Etyjin tarkkailusaattue joutui hyökkäyksen kohteeksi 20.6.2017 Donetskin oblastin Jasinovatajan kaupungissa. Hyökkäys tehtiin rautatieaseman alueella. Tarkkailuraportin mukaan kaksi kuuden hengen tarkkailuryhmää teki työtään, kun paikalle tuli kaksi aseistautunutta miestä, joiden kasvot oli peitetty. Tarkkailijoiden autoja kohti ammuttiin. Hyökkääjät juoksivat autolta toiselle, yrittivät avata kuljettajan ovea, karjuivat, tähtäsivät tarkkailijoita aseella ja sitten pakenivat.
Seuraavana päivänä Gorlovkan kaupunginjohtajan Prihodkon Facebook-sivulla julkaistiin tieto, että hyökkääjät on tunnistettu ja pidätetty, heidän autossaan oli ukrainalaiset kilvet eivätkä he ole ”tasavallan” armeijan miehiä.
Etyjin tarkkailuoperaation aikana nämä eivät olleet ensimmäiset tapaukset, vaan tarkkailijoita on tulitettu useita kertoja. Toisinaan heihin purkavat epätoivoaan konfliktin siviiliuhrit. Valitettavasti Ukrainan konfliktin siviiliuhrien luettelossa on myös yksi Etyjin tarkkailija.
Kun kävin läpi Etyjin tarkkailuraportit Ukrainasta 1.5.–25.6.2017, joka ainoassa oli tietoa jommankumman osapuolen yrityksistä häiritä työskentelyä. Useissa tapauksissa tarkkailijat olivat myös ilmeisessä vaarassa. Esimerkiksi 1.5. tarkkailuosaston lähellä ammuttiin Luhanskajan kylän lähellä, osapuolten erotuslinjalla.
Toukokuun 6. päivän raportissa kerrotaan aseistautuneen DNR-sotilaan uhkailleen naispuolista tarkkailijaa.
8.5. tarkkailupisteellä Sosnovskoe-kylän itäreunalla (DNR) ammuttiin vain 50 metrin päässä tarkkailuryhmästä.
16.5. tarkkailijat kuulivat laukauksen sijaintipaikkansa vierestä 20 metrin päässä DNR:n tarkastuspisteestä lähellä Verhneširokovskoen kylää. Tarkkailijat arvioivat, että laukauksen oli tarkoitus säikäyttää heidät pois.
17.5. lähellä Dokutšaevskia kahdella kuorma-autolla liikkuneet sotilaat laukaisivat tarkkailuryhmän lähellä savuammuksen.
Kesäkuun 11. päivänä Mineralnoen kylän (DNR) lähistöllä tulitettiin tarkkailijoiden kameralennokkia.
23.6. sattui alussa kuvattu tulitus Ukrainan hallitsemalla alueella asutustaajamassa, ja raportti toteaa asukkaiden olleen yhtä suuressa vaarassa kuin tarkkailijat.
Etyjin tarkkailuryhmä toimii siis varsin vihamielisessä ympäristössä ja sen työtä häiritään. Tämän lisäksi se on toistuvasti joutunut sekä Ukrainan että ”tasavaltojen” median hyökkäysten kohteeksi. Armeijat vihaavat, koska tarkkailijat ”työntävät nokkansa väärään paikkaan”. Siviilitkin ovat tyytymättömiä: ”Miksei ole tuloksia, miksei konfliktia saada soviteltua, milloin ampuminen loppuu ja voidaan elää…?” Nuo ajelevat tuolla valkoisilla panssariautoillaan – miten niitä voisi olla haukkumatta? ”Mitä hyötyä noista on? Mikseivät ne käske lopettamaan ampumista?”
Olen itsekin kuullut monesti näitä kysymyksiä. Mitä vastata?
Etyjin tarkkailijoiden mandaatti on todellakin vain tarkkaileva. Se voi toimia vain Etyjin jäsenmaiden hyväksymässä ja kirjaamassa laajuudessa ja toiminta-alueen hallitusten poliittisesti hyväksymänä.
Tarkkailijoiden johtaja Alexander Hug kävi toukokuussa Helsingissä ja tapasi virallisia tahoja mutta myös kiinnostunutta lehdistöä muun muassa Latviasta. Latvialaiselle Kristina Hudenkolle hän sanoi:”Tästä tapauksesta (tarkkailijan menehtymisestä auton ajettua miinaan Prikuzyn lähellä – O.T.) on seurannut tarkkailuryhmän työssä, että tarkkailijoiden liikkuminen rajoitetaan päällystetyille teille, mikä huononsi mahdollisuuksia kontrolloida aseistuksen pois vetämisen aikataulua ja noudattamista (noudattamatta jättämistä); se on heikentänyt edellytyksiä käyttää etätarkkailulaitteita, jotka edellyttävät poistumista asvaltilta laitteiden käynnistämiseksi ja hoitamiseksi; se rajoittaa kontaktejamme siviileihin, jotka asuvat kaukana päällystetyistä teistä. – – Luultavasti nämä rajoitukset jäävät voimaan siihen saakka, kunnes osapuolet ryhtyvät tehokkaisiin toimiin miinojen poistamiseksi tai edes miinoitettujen paikkojen merkitsemiseksi.”
Nämä rajoitukset vuorostaan antavat aiheen uusiin hyökkäyksiin tarkkailuryhmää vastaan. Nyt siksi, että he muka kieltäytyvät ajamasta päällystämättömiä teitä pitkin. Eivät he aina kieltäydy, mikä ei estä molempien osapuolten kommentoijia kirjoittamasta: ”Sinne valitaan naisia ja vanhuksia, jotka eivät käsitä, minne tulevat, ja kieltäytyvät sitten kävelemästä pikku jaloillaan pommitetuille paikoille…”
13.6. Donetskin esikaupungissa menehtyi tykistötulen alla vanha nainen ja hänen invalidipoikansa. Onnettomuuspaikalle johtaa hiekkatie. Vaikka Etyjin tarkkailijat silti menivät paikalle ja totesivat onnettomuuden jo samana päivänä, sosiaalisessa mediassa levisi väite, että ” Etyjin tarkkailijat kieltäytyivät toteamasta siviilien menehtymisen”. Voitte kuvitella kommenttivyöryn, sillä on helppo lietsoa vihaa ”niitä kohtaan valkoisissa autoissaan”, kun ihmiset itse haluaisivat vain jäädä henkiin. Viha jää valoilleen, vaikka seuraavana päivänä ilmenisikin, että oikeutettu suuttumus viattomien kuolemasta oli tähdätty väärään osoitteeseen. Tähtääjinä oli muun muassa niitä, joiden intressi on kääntää aggressio sivuun: ”Nuo saavat rahaa tekemättä mitään ja välittämättä uhreista.” Ei auta, vaikka DNR:n johtaja Pušilin ja Kontrolli- ja koordinaatiokeskuksen edustajat tiesivät, että Etyjin ryhmä oli todellisuudessa käynyt havainnoimassa tilanteen. Tavallisella donetskilaisella ei ole mahdollisuutta selata joka päivä internetiä tai edes soittaa puhelimella, joten hänen käsityksensä, että ”Etyj ei tee mitään”, sai taas vahvistusta. Parhaassa tapauksessa ajatellaan Etyjin olevan hyödytön, pahimmillaan sitä epäillään Ukrainan armeijan vakoilijaksi.
Ukrainan osapuoli käyttää samankaltaisia menetelmiä Etyjin tarkkailuryhmän mustamaalaamisessa. Hekin pitävät ryhmää ”sokeana ja kuurona”. Syytökset tosin liittyvät täällä siihen, että Etyjin tarkkailuryhmä ”ei ole vieläkään havainnut Venäjän armeijan joukko-osastoja”, tarkkailijat ”pelaavat Kremlin joukkueessa” ja yleensäkin ”vakoilevat separatistien hyväksi”. Todistaakseen tämän he selaavat internetiä ”Ukrainan viholliset” -tietokannan hengessä löytääkseen valokuvan moldovalaisesta tarkkailutyöntekijästä, joka voitonpäivänä 9.5. pani kotiseudullaan rintaansa mustapunaraidallisen yrjönnauhan (Venäjän tunnus).
Miksi näin toimitaan? Syy on ilmeinen: ei sodassa kaivata totuutta. Jos tunnustetaan aito monimutkainen totuus, joka ei ole mustavalkoinen, siitä voi seurata teurastuksen loppuminen. Niinpä konfliktin molemmat osapuolet turvautuvat tarkkailuryhmän röyhkeään mustamaalaamiseen ja uhkailuun.
Suomennos Kirsti Era
