Kazakstanin presidentti Tokajev pyysi Kollektiivisen turvallisuusjärjestön ODKB:n (Kollektiivinen turvallisuusjärjestö on Itsenäisten valtioiden yhteisön IVYn vuonna 1992 allekirjoitettuun kollektiiviseen turvallisuussopimukseen perustuva sotilasliitto, toim. huom.) apua illalla 5.1.2022 viitaten ”terrorismin uhkaan ja ulkomailla koulutettujen toimijoiden osallistumiseen” maan tapahtumiin. Muutamaa tuntia aiemmin Venäjän ja muiden naapurimaiden johtajat olivat pitäneet konfliktia Kazakstanin sisäisenä ja toivoneet maan johdon hoitavan sen yksin.

ODKB:n lähettämissä joukoissa oli 2 030 sotilasta ja 250 yksikköä tekniikkaa Venäjältä, Valko-Venäjältä, Armeniasta, Kirgisiasta ja Tadžikistanista. Tietolähteeni toteavat yksimielisesti, etteivät joukot osallistuneet levottomuuksien taltuttamiseen tai puhdistuksiin, vaan vartioivat valtiolle tärkeitä kohteita. Operaatio alkoi 7.1. ja päättyi 13.1., jolloin ODKB alkoi siirtää kohteita Kazakstanin armeijan ja poliisiviranomaisten valvontaan. Viimeiset ODKB:n joukot poistuivat maasta 19.1.

Uralskilainen sosiaalisiin ja erityisesti orpolasten oikeuksiin keskittynyt aktivisti Askar Šaigumarov pitää Kazakstanin tapahtumia klaanien välisenä valtataisteluna: ”Se olisi 4.–6.1. voinut johtaa veriseen vallanvaihtoon. Venäjällä on geopoliittiset intressinsä ja se reagoi nopeasti Tokajevin avunpyyntöön, semminkin kun samalla voitiin kokeilla ODKB:n toimintaedellytyksiä. Nyt maailmassa tiedetään, että ODKB on toimintakykyinen liitto.”

Vesti Astany -lehden päätoimittaja Kamatai Hamidullin toteaa, ettei hän patrioottina tietenkään halunnut, että Kazakstanissa olisi muiden maiden sotajoukkoja: ”Näin ajattelevat hyvin monet maassa. Tässä tilanteessa olen kuitenkin varma, että presidentin päätös oli oikea, se oli totuuden hetki. Jos joku väittää Kazakstanin protestien olleen vain rauhanomaisia, katsokoon videoita Almatyn rajavartijaopiston oppilaiden ja opettajien arkuista ja omaisista niiden äärellä. Niinä päivinä oli vaakalaudalla Kazakstanin valtio ja tulevaisuus.”

Kenen on syy?

Kazakstanin ensimmäinen presidentti Nursultan Nazarbajev pysyi näkymättömissä ja hiljaa aina 18.1. asti. Hän ilmoitti olevansa pelkkä eläkeläinen ja että kaikki valta on Tokajevilla, ja jatkossa myös valtapuolue Nur Otanilla.

Presidentti Tokajev aloitti erottamiset väkivaltakoneiston johdossa jo 8.1. Laajat puhdistukset turvallisuuspoliisin johdossa viittaavat siihen, että juuri se oli valtiolle vaarallinen. Lähteä sai kaksi varajohtajaa, entinen johtaja Karim Masimov pidätettiin syytettynä valtiopetoksesta. Myös turvallisuuspoliisin tiettävästi valvoma rikollispomo Arman Džumageldiev on vangittu.

Tokajev puhui 11.1. maan parlamentissa eräiden turvallisuuspoliisin työntekijöiden osallisuudesta valtiopetokseen, ja samana päivänä kerrottiin turvallisuuspoliisin ensimmäisen varajohtajan Samat Abišin erottamisesta. Hän on Nazarbajevin siskonpoika. Myös muut Nazarbajevin sukulaiset saivat lähtöpassit: yksi vävy irtisanoutui valtiollisen öljy-yhtiön KazTransOilin pääjohtajan toimesta, toinen menetti KazTransGazin johtokunnan puheenjohtajan paikan.

Uhreista ja seurauksista

Bloggaaja Jevgeni Žovtis kertoo: ”Tilanne on rauhoittunut ja tiedot tarkentuvat. Pidätetyissä on muutama ulkomaalainen Keski-Aasiasta, mutta määrää ja syytteitä ei tiedetä. Kaukaisemmista ulkomaalaisista ei ole tietoja. Syytteitä on esitetty niille, jotka osallistuivat ryöstelyyn. He ovat maamme kansalaisia, ei vain laitakaupungin marginaalinuoria vaan myös paikallisia asukkaita, jotka käyttivät tilaisuutta hyväkseen. Pari miestä pidätettiin Atyrauhun menevästä junasta, heillä oli suuri määrä Almatysta ryöstettyjä parfyymeja.”

Tammikuun 8. päivän jälkeen toimeenpannun järjestyksen palautuksen yhteydessä on kerrottu yli 10 000 pidätetystä, mutta luku kattoi kaikki tuolloin pidätetyt. Useimmat päästettiin pian vapaaksi.

Järjestystä palauttivat Kazakstanin poliisi, turvallisuuspoliisi ja kansalliskaarti. Žovtis toteaa: ”Pidätysten yhteydessä ne käyttivät laajasti väkivaltaa, se on kiistatonta. Ihmisiä hakattiin. Monia on peloteltu, vaadittu vaikenemaan kohtelusta – ’jos kerrot hakkaamisesta, joudut vankilaan’. Tiedämme nuoren pojan, joka hakattiin pahasti. 4.1. hän oli torilla iltaan asti ja kuvasi tapahtumia puhelimellaan. Jonkin ajan päästä hänet ja hänen kaverinsa pysäytettiin ja heidän puhelimensa tarkistettiin laittomasti. Kaverilla ei ollut mitään, mutta tämä poika pidätettiin ja häntä hakattiin kolme päivää. Eilen sisäministeriö ilmoitti, että puhelimen takavarikoiminen ja selaaminen ilman oikeuden päätöstä on laitonta. Pojan isä ei kuitenkaan aio tehdä valitusta, koska pelkää että pojan tilanne vain pahenee.”

Kirgisialaisen jazzmuusikko Vikram Ruzahunovin tapaus on paljon puhuva. Hän tuli konserttimatkalle Kazakstaniin 2.1. ja pysytteli sisällä, kun Almatyn levottomuudet alkoivat. Hän yritti palata kotiin taksilla, mutta sotilaspatrulli pysäytti sen, muusikko pidätettiin ja hakattiin. Hän ”tunnusti syyllisyytensä” kameran edessä toivoen, että tuttavat ja sukulaiset näkevät ja pelastavat hänet. Näin kävikin. Kun Kazakstanin turvallisuusmiehet näyttivät julkisesti ”terroristin”, joka oli suostunut mellakoimaan kaupungissa 200 dollarin palkkiosta, syntyi kohu. Muusikko vapautettiin ja hän palasi kotimaahansa. Hänen ystävänsä kertovat Biškekistä, että Ruzahunov on nyt sairaalahoidossa.

Žovtis arvioi, että syyttäjänvirasto on kiireinen, koska presidentti on määrännyt lieventämään tuomioita ja lopettamaan kidutukset. ”Nyt hakkaamiseen puututaan, mutta viidessä päivässä on pidätettyjä hakattu hyvin paljon. 13.1. on eräillä alueilla alettu päästää syytettyjen luo asianajajia. Kuitenkaan ei ole saatu todisteita 20 000 aseistetusta taistelijasta eikä kansainvälisen terroristiverkoston toiminnasta.”

Kazakstanin syyttäjänvirasto kertoo kuolonuhrien määräksi 225 henkeä. Ihmiset etsivät yhä omaisiaan ja vaativat nimilistoja menehtyneistä, joiden joukossa on myös naisia ja lapsia. Koko maassa uhreja lasketaan olleen 4 578, heistä yli 4 000 sai vammoja.

Tulevaisuudennäkymistä

Kaikki kommentaattorit toteavat, että presidentti Tokajevilta odotetaan nyt poliittisia käytännön uudistuksia, samoin turvallisuuspoliisin journalisteille, bloggaajille ja oppositiopoliitikoille jakamien poliittisten syytteiden ja tuomioiden tarkistamista. Armahdusta vaaditaan myös vuoden 2011 uhreille, silloin Nazarbajev komensi tulittamaan Žanaozenissa lakkoilleita öljytyöläisiä. Žovtis kertoo Tokajevin esittäneen, että pikku varkauksiin syyllistyneitä ei pidä vangita eikä haastaa oikeuteen rauhanomaisten mielenosoitusten osanottajia.

Kuitenkin bloggaaja Artjom Sotšnev Stepnogorskista on joutunut syytteeseen tuettuaan rauhanomaista mielenosoitusta. Häntä syytetään ”yhteiskunnallisen, kansallisen, sukujen välisen ja muun eripuran lietsomisesta”. Hänen mielestään uudet protestiliikkeet voidaan ehkäistä vain perehtymällä ongelmien syihin: ”Hallitus on perustanut sosiaalisen tukirahaston Kazakstanin kansan hyväksi, ja kaupunkimme uraanifirma on maksanut sinne 350 miljoona tengeä. Työläiset saavat huonoa palkkaa ja haluaisivat, että olisi ennemmin korotettu heidän palkkojaan. Tämä on tyypillinen turhaan aiheutettu ongelma. Rahat katoavat jonnekin, eivätkä uraanihöyryjä hengittävät työläiset saa osaansa. Yritetään muka kohentaa tilannetta, mutta tulos on entistä kehnompi. Suuret eleet, kun yksiä hintoja nostetaan ja toisia lasketaan, eivät ole ratkaisu.”

Tulevaisuus on epäselvä, mutta kazakstanilaiset ihmisoikeusaktiivit ovat perustaneet liiton perusoikeuksien puolesta. He kokoavat tietoja maan eri osista ja perustavat ”suoria linjoja”, joilla jakavat kansalaisille faktaa ja neuvoja.

Teksti: Oksana Tšelyševa
Suomennos: Kirsti Era
Kuvat: Tatjana Leongard, Almaty