Iranin ja Irakin sodan aikana (1980–1988) molempien maiden armeijat kylvivät miljoonia maamiinoja. Sodan seurauksista kärsivät myös molempien maiden kurdialueet: 14 000 kurdia on loukkaantunut ja kuollut miinojen uhrina. Monet järjestöt ovat yrittäneet raivata miinoja, mutta paikalliset asukkaat löytävät niitä edelleen suuria määriä pelloiltaan ja vuoristosta. Nykyäänkin moni kohtaa kohtalonsa tai loukkaantuu miinan räjähtäessä kerätessään kasviksia tai ollessaan paimenessa vuoristossa.
Hushjar asuu Halabjassa ja Mamrasu Nawandassa, Irakin Kurdistanissa. He raivaavat miinoja vapaaehtoisesti ja tekevät niistä vaarattomia. Heidän työnsä ansiosta kyläläiset pystyvät jälleen vaarattomasti viljelemään maitaan ja kasvattamaan karjaansa. Molemmat heistä ovat menettäneet toisen jalkansa tässä vaarallisessa työssä.
Tuhansia miinoja purkaneen Hushjarin mukaan on nimetty monia kouluja, sairaala ja moskeija. Hän näkee sodan isona bisneksenä ase-alan yrittäjille. He ansaitsevat valtavia summia sodan ansiosta, mutta eivät tule siivoamaan jälkiään. Hushjarin mielestä asekauppiaiden tulisi korvata aiheuttamansa kauheudet Iranin ja Irakin siviiliuhreille.
Navnadassa asuva Mamrasu kertoo, että heidän kylässään noin kymmenellä ihmisellä on jalkaproteesi kuten hänelläkin. Maamiinat, jotka ovat kaiken aiheuttaneet, ovat USA:n, Venäjän, Saksan, Italian ja Kiinan tuotteita.
Mamarasu kertoo keränneensä yli 5 000 miinaa, mutta niiden koko määrästä on hänen arvionsa mukaan ainakin yli 40 prosenttia vielä jäljellä vuoristossa. Viimeksi hän sai poliisilta kirjeen, jossa sanottiin, että työ on hyvin vaarallista ja hänen pitäisi lopettaa se, koska se on vain järjestöjen työtä.
Hunarilla on kierrätyskeskus. Hän kerää hylsyjä ja kranaatteja ja sulattaa ne uusiokäyttöön. Hän kertoi, että näistä valmistetaan kotitarpeisiin uusia käyttöesineitä, esimerkiksi lapioita, sähköjohtoja, koruja ja paljon muuta. Hän sanoo, että sodan varjo on kaikkialla elämässämme, jopa ruokapöydässämme.
Koko historiansa ajan kurdien osa on ollut vain sota. Nyt saa riittää. Muun maailman on syytä miettiä kurdien kohtaloa, kurdien, joiden ainut ystävä on ollut vuoristo.
Teksti ja kuvat: Rasoul Khorram
