Tällä hetkellä on selvää, että Kazakstanissa on erotettava kaksi tapahtumaa, joihin osallistui eri ihmisiä. Ensimmäinen oli rauhanomainen protestointi, jonka käynnisti nestekaasun jyrkkä hinnankorotus ja joka alkoi maan länsiosan kaasualueella, Žanaozenissa ja Aktaussa. Tämä tapahtui tammikuun toisesta neljänteen päivään. Iltapäivällä tammikuun neljäntenä alkaneita tapahtumia taas voi luonnehtia aseellisen vallankaappauksen yritykseksi.

Novaja Gazetan kirjeenvaihtajan Vjatšeslav Polovinkon mukaan protestin sai leimahtamaan nestekaasun hinnankorotus. Maan länsiosassa se on tärkein polttoaine, siellähän pumpataan kaasua. ”Asukkaiden mielestä hinta on liian korkea, nyt 60 tengeä (10 senttiä) ja nostettiin 120:een. Selitys on kaiken kaasukaupan siirtäminen sähköisille markkinoille 1.1.2022 alkaen, aiempi hinta oli subventoitu. Suuttuneet asukkaat kokoontuivat Žanaozenin kaupungintalolle vaatimaan kaupunginjohtajaa esiin. Heidän puheilleen tuli varamies, joka selitti, että ’nyt on juhla, kaikki ovat lomalla ja kokoontuminen on laiton’. Suuttuneet ihmiset jäivät seisomaan aukiolle.”

Presidentti Kasym-Žomart  Tokajev sai tiedon tapahtumista ja kirjoitti 2.1. tapansa mukaan Twitterissä, että on määrännyt hallituksen ratkaisemaan ongelman. Mielenosoittajia hän muistutti laillisuusvaatimuksista. Monet asukkaat kokivat Twitterissä heitetyn lausahduksen ylimieliseksi. Seuraavana päivänä nestekaasun hintaa alennettiin 90 tengeen, minkä ihmiset kokivat pilkanteoksi: hehän olivat vaatineet alentamaan hinnan 50 tengeen.

Tämän jälkeen mielenosoituksiin liittyi koko Mangistaun maakunta, sitten Atyrau ja Aktjubinsk. Tammikuun 3. päivänä niihin osallistui koko läntinen Kazakstan.

Protestoijia oli joidenkin kaupunkien viidestäsadasta Aktaun 16 000:een. Seuraavaksi presidentti päätti alentaa kaasun hinnan 50 tengeen, mutta vain Mangistaun maakunnassa. Reaktio tähän oli erittäin kielteinen, ja taloudellisten vaatimusten sijaan esiin nousi poliittisia, sillä ihmisten on yksinkertaisesti vaikea tulla toimeen. Alettiin vaatia hallituksen ja maan ensimmäisen presidentin Nursultan Nazarbajevin eroa. Nazarbajev oli muodollisen eronsa jälkeen jäänyt harmaaksi eminenssiksi.

Rauhanomainen poliittinen protesti levisi myös muihin Kazakstanin osiin. On tärkeää muistaa, että kaikki mielenosoittajat toimivat rauhanomaisesti. Jopa hallitus myöntää tämän. Vielä tammikuun neljännen päivän aamuna kaikki oli rauhallista.

Ihmisoikeusaktiivi Jevgeni Žovtis vahvistaa, että tilanne alkoi muuttua Almatyssa illalla tammikuun 4. päivänä. Hän kertoo, että keskusaukiolle kerääntyi ihmisjoukko, joka poikkesi koostumukseltaan rauhanomaisista mielenosoittajista. Poliisi ryhtyi voimatoimiin heitä vastaan. Ryöstöihin ja tuhotöihin osallistuneita koottiin ryhmiksi muutamassa kaupunginosassa ja esikaupungissa, eritoten luoteisessa Almatyssa. Tilanne ryöstäytyi kaoottiseksi 5. päivän vastaisena yönä. Žovtis ei osaa sanoa, paljonko ryhmiä ja tuhoajia oli, mutta on varma, että vähintään kymmenen tuhatta. Myös viranomaisten ilmoittama 20 000 saattaa osoittautua oikeaksi tiedoksi.

Žovtisin mukaan suurin ryhmä oli maaseudun syrjäytynyt kazakinkielinen nuoriso, jota oli tullut suurkaupunkiin etsimään työtä ja asettunut esikaupunkialueen taajamiin. Väkijoukossa oli selvästi lisäksi ammattiprovokaattoreita, jotka tietoisesti pyrkivät lietsomaan väkivaltaa, samoin islamisteja. ”Mukana oli myös rikollisia, jotka ovat kontrolloineet kaupungin toreja. Yhden suurista asemiesten ryhmistä olivat koonneet Altyn Orda -torin vartijat ja kauppiaat. Torin omistaa entisen presidentin veli Bolat Nazarbajev.”

Jevgeni Žovtis arvioi, että hyökkääjissä on paljon sellaisia, jotka ovat kärsineet pandemiasta, inflaatiosta, öljyn hinnannoususta ja laittomuuksien rehottamisesta. Lisäksi poliisia vihataan. Hän katsoo, ettei tammikuun 4.–6. päivien tapahtumilla ollut yhtenäistä johtokeskusta. ”Tämä kaikki tapahtui dominoefektin vaikutuksesta, vaikuttavia tekijöitä oli useita. On tyypillistä, että presidentti Tokajev ensimmäisessä julkisessa puheessaan kansalle mainitsi kahdesti ’salaliittolaiset’ ja ilmoitti, ettei aio lähteä minnekään. Häntä ehkä painostettiin jo silloin. Sen jälkeen hän toimi tunnepitoisesti ja esitti jyrkkiä lausuntoja saadakseen aloitteen käsiinsä.”

Myös Novaja Gazetan toimittaja Polovinko toteaa, että protestin korvautuminen kaaoksella alkoi 4.1. iltapäivällä. ”Aukiolla olleet rauhalliset mielenosoittajat jäivät taka-alalle ja Almatyyn ilmaantui tuntematon määrä vahvasti aseistettuja miehiä. He alkoivat hajottaa paikkoja. Olen varma, että juuri se oli heidän tehtävänsä alusta alkaen.”

Tammikuun 5. päivänä presidentti Tokajev julisti poikkeustilan ja erotti hallituksen, ja Polovinkon mukaan kaupunkien ja alueiden hallinto siirtyi sotilaskomendanttien alaisuuteen. Viestintä- ja liikkumisoikeuksia rajoitettiin. Häiden ja hautajaisten vietto kiellettiin.

Almatyssa vallatuiksi ja poltetuiksi tulivat kaupungintalo, syyttäjänvirasto ja hallitsevan Nur Otan -puolueen toimitalo. Turvallisuusmiesten ja poliisien kimppuun alettiin hyökätä ja poliisiautoja poltettiin. Lainvalvojat seurasivat tätä melkoisen toimettomina. Jossain vaiheessa he lähes katosivat kokonaan.

Polovinko korostaa, että Almaty käytännössä luovutettiin hyökkääjien tuhottavaksi. Hän katsoo, että mikäli oli olemassa salaliitto Tokajevin syrjäyttämiseksi, siinä saattoi olla mukana väkivaltakoneiston avainhenkilöitä.

”Vaikka monet yhteiskunnassamme ajattelevat, että kaikki poliisit ovat pahoja, suuri osa heistä on ammattilaisia, jotka täyttävät velvollisuutensa. He puolustivat vastuullaan olevaa aluetta ja asettivat henkensä vaaraan maan puolesta, ei presidentin. He kohtasivat hyökkääjiä, jotka kävivät heidän ja rauhallisten siviilien kimppuun ja tuhosivat kaupunkia. Arvelen, että moni toimi hyvin urhoollisesti. Esimerkiksi 8.1. haudattiin eversti, joka asettui suojaamaan ihmisiä, joiden päälle ajoi kuorma-auto. Valtion propaganda kuitenkin annostelee hyvin niukasti jopa tällaisia esimerkkejä, eikä juuri tuo esille sankaritekoja.”

Polovinkon mukaan valtiollisessa televisiossa kerrottiin, että jo 40 minuuttia ennen rynnäkköä lentokentälle sen vartijat komennettiin pois ja avattiin siten tie valtaajille. Myös turvallisuuspoliisin rakennus vallattiin taisteluitta, vaikka sen olisi luullut olevan kuin linnoitus. Sen koko asevarasto ryöstettiin. Lisäksi valtaajille tuotiin autoilla aseita. He jatkoivat tuhoamistaan, polttivat paloautoja ja ambulansseja, ja osa heistä suuntasi muihin kaupunkeihin.

Kazakstaniin julistettiin 10. tammikuuta maansuru tammikuun 4.–6. päivän mellakoissa menehtyneiden muistoksi. Uhrien tarkka lukumäärä ei ole tiedossa. Viranomaiset ilmoittivat taannoin 164 menehtynyttä, mutta määrä lienee jonkin verran suurempi.

Muutamia esimerkkejä kaoottisissa tilanteissa henkensä menettäneistä:

• Lapsiasiainvaltuutettu Aružan Sain on kertonut Kazakstanin mediassa, että 5. ja 6. päivinä menehtyi kolme lasta autoissa ja lapsia on myös loukkaantunut.
• Orda.kz-sivulla eräs isä, Aidos Meldyhanov kertoo: ”Risteyksessä edessämme oli auto. – – Autossamme oli neljä lasta. Hyökkääjät ampuivat meitä tahallaan. Kolme lasta sai vammoja, tytär kuoli ja toinen on teholla.”
• Samantyyppisessä tilanteessa menehtyi hiphop-studion perustaja ja ohjaaja Saken Bitajev, kuten journalisti Danijar Adilbekov kertoo: ”Auton luo tuli asemiehiä ja he yrittivät kaapata sen. Saken istui kuljettajan vieressä, ja kun auto yritti ajaa pois, sitä ammuttiin ja Sakenia osuttiin keuhkoon.”
• Kazakstanin kansallisen yliopiston rehtorin Žanseit Tuimebajevin poika ammuttiin autoon.

Kriisin aikana yhteydet Kazakstaniin olivat poikki ja toimivat vain hetkellisesti. Internet-yhteys toimi 10.1. aamupäivällä kello 9–12.

Alla on muutamia otteita tilaisuuden tullen Kazakstanista lähetetyistä kymmenistä viesteistä, jotka liittyvät Kollektiivisen turvallisuusjärjestön ODKB:n (käytännössä pääosin venäläisten) joukkojen tuloon.

Bibigjul, Nur-Sultan: ”Ensin en oikein ymmärtänyt vaan ajattelin, että selviämme itsekin. Kun myöhemmin sain enemmän tietoja sukulaisiltani, tajusin että toimenpide oli tarpeellinen. Se pelasti paljon ihmishenkiä.”

Jevgeni Žovtis, ihmisoikeusaktiivi Almatysta: ”Tokajev piti kiirettä, koska hän ei ollut varma  voimakoneiston johdon uskollisuudesta. Hänen täytyi osoittaa salaliittolaisille päättäväisyyttä. Nyt todellakin näemme, etteivät ODKB:n joukot osallistu mihinkään, vartioivat vain tärkeimpiä kohteita. Puhdistuksia hoitavat sisäministeriön erikoisjoukot Arystan ja Arlan, samoin Kazakstanin kansalliskaarti.”

Vjatšeslav Polovinko, Novaja Gazeta: ”Ajan puutteessa ja kun ei halunnut tehdä yhteistyötä oman voimakoneiston kanssa, ei Tokajevilla ollut muuta vaihtoehtoa. Toisin sanoen joko hän kaataa kaikki, tai hänet itsensä kaadetaan nopeasti.”

Šahida Tuljaganova, tutkiva journalisti, Lontoo: ”Juttu alkoi aivan laillisista rauhanomaisista mielenosoituksista. Tokajev käyttäytyi kunniallisesti kun toteutti mielenosoittajien vaatimukset. Samaan aikaan tilannetta käyttivät hyväkseen ne, jotka halusivat kaapata vallan. Siksi tapahtumien polttopiste oli Almaty, Etelä-Kazakstan, joka on Nazarbajevin veljenpoikien Abiš ja Kairat Satybaldyn läänitys. Sitä paitsi Almaty on Kiinan naapurissa, minkä vaikutusta ei pidä missään tapauksessa jättää luvuista. Kiina haluaa Kazakstaniin sille lojaalin johtajan. Maalla on Kazakstanin suhteen vahvoja intressejä, muun muassa historiallisia. Kiina katsoo, että maamme eteläosa on vallattu siltä. Sekaantuessaan Kazakstanin asioihin he haluavat varmistaa lojaalin valtiojohdon.

Kazakstanin sisällä ne ryhmät, jotka valmistelivat vallankaappausta, käyttivät rauhallisia mielenosoituksia kaaoksen synnyttämiseen. Tapaus oli turvallisuuspoliisin totaalinen epäonnistuminen. ODKB:n joukkojen tulo oli ennenkuulumatonta, mutta Tokajevilla ei ollut vaihtoehtoja. Muutoin olisimme menettäneet Kazakstanin. Kyseessä ei ole Venäjän joukkojen tulo maahan vaan ODKB:n, ja se auttoi pelastamaan Kazakstanin valtion.”

Oksana Tšelyševa 10.1.2022
Suomennos: Kirsti Era