Mikko Zengerin blogi: Mitä hemmettiä? Pakistan vaalivoittoon Intiassa!

Mikko Zengerin blogi: Mitä hemmettiä? Pakistan vaalivoittoon Intiassa!

Intian johtava oppositiopuolue Kongressi peittosi hiljan käydyissä Karnatakan osavaltiovaaleissa valtaa pitäneen BJP:n. Tappio oli musertava isku Intian pääministerin Narendra Modin johtamalle puolueelle. Karnatakassa Kongressipuolue sai 135 ja BJP vain 66 paikkaa, kun aiemmin sillä oli 104 paikkaa 224-paikkaisessa osavaltioparlamentissa. BJP oli panostanut kaikkensa vaaleihin, kahdesta syystä. Ensinnäkin Karnataka on BJP:n vihasirkuksen ponnahduslauta Etelä-Intiaan. Osavaltio on nimetty Sangh Parivarin eteläiseksi laboratorioksi, josta käsin ”Etelä-Pakistanin” hävittämisen pitäisi käynnistyä.

Etelä-Pakistan? Taustoitukseksi tarvitaan ripaus hallitsevaa – kutsuttakoon sitä tässä yhteydessä ”nehrulaiseksi” – historiankirjoitusta, johon maailmankirjatkin onneksi yhä nojaavat. Vuonna 1947 brittiläisestä (siirtomaa)Intiasta kuoriutui kaksi valtiota: hindujohtoinen Intia ja ”kaikkien Etelä-Aasian muslimien kotimaaksi” julistautunut kaksiosainen Pakistan.

Vaan kuinkas kävi? Yhteinen uskonto ei riittänyt pitämään riiteleviä puolikkaita koossa. Vuonna 1971 Itä-Pakistan pyristeli irti heikompaa veljeään räikeästi hyväksikäyttäneestä Länsi-Pakistanista Intian toimiessa kätilönä. Uusi valtio sai nimekseen Bangladesh. Länsi-Pakistan jatkoi Pakistanina.

Modin johtama hinduperhe, joka muuten vahvasti uskoo, että uskonnolla voidaan pitää jättiläisvaltio koossa, on pyrkinyt kirjoittamaan historiaa uudestaan – etenkin vaalikampanjoiden aikana. Modi haluaa tehdä ”bangladeshit”, eli vapauttaa ”pakistanisoidun” Etelä-Intian maan perivihollisen ikeestä. Etelä-Pakistanin islamilainen mielikuvitustasavalta synnytettiin samana vuonna kun Modin johtama BJP-hallitus astui valtaan New Delhissä eli 2014.

Kurkistus BJP:n pelikirjaan ja Etelä-Intian poliittiseen todellisuuteen kertoo, miksi mielikuvitustasavalta kannatti keksiä. BJP on pyrkinyt lavastamaan Intian valtiolliset vaalit Intian ja Pakistanin välisiksi sodiksi. Aina ennen vaaleja Pakistan on hyökkäämässä Intiaan. Sehän on Pakistanin pääelinkeino.

Pakistanilaisia eivät BJP:n pelottelukampanjoissa edusta pelkästään Intian 210 miljoonan suuruinen muslimivähemmistö. Heitä ovat kaikki ne kansalaiset, jotka vastustavat BJP:n pyrkimyksiä mankeloida 5 500 kansan asuttamasta rosoisesta mosaiikista yhden koon hindulainen teokratia.

Modi ei käy kaupaksi Etelä-Intiassa.

Etelä-Intian poliittinen kartta viestii siitä, että valtaenemmistö alueen 275 miljoonasta asukkaasta on Modin mittareilla pakistanilaisia. Viiden osavaltion parlamenteissa on yhteensä tarjolla 892 paikkaa. Neljän osavaltion (Kerala, Tamil Nadu, Andhra Pradesh ja Telangana) 668 parlamenttipaikasta BJP:llä on tällä hetkellä ainoastaan kuusi. Se on sietämätön tilanne Modin johtamalle kiihkokansalliselle hinduperheelle Sangh Parivarille.

Suosikkivaltiossani, vakavasti pakistanisoituneessa Keralassa BJP ei ole massiivisista viha- ja pelottelukampanjoistaan huolimatta onnistunut kahmimaan yhtään paikkaa.

Intian valtiolliset vaalit pidetään vuoden kuluttua. Maan hajanainen oppositio on viime aikoina saanut uutta nostetta alleen. Karnatakan vaaleissa noste oli tarkoitus lamauttaa. Modi ei luottanut osavaltion pehmoilevaan BJP-johtoon. Se ei uskaltanut olla riittävän muslimivastainen. Entinen osavaltiopääministeri oli jopa erehtynyt sanomaan, että Karnatakassa muslimit ja hindut ovat veljiä keskenään. Moinen lipsautus lähentelee Modin mittareilla maanpetturuutta.

Modin karisma on ollut BJP:n vahvin valttikortti useimmissa osavaltiovaaleissa Pohjois-Intiassa, joten miksei hänen karismansa purisi etelässäkin? Pääministeri saapui häikäilemättömistä otteistaan tunnetun kakkosmiehensä, sisäministeri Amit Shahin säestämänä vaalikampanjan kapellimestariksi. Kärjistetty Intia vs. Pakistan -käsikirjoitus räätälöitiin spektaakkelimaisissa vaalitilaisuuksissa muotoon: Modin miljardiluokan hinduperhe vs. kuninkaallinen perhe.

Kuninkaallinen perhe on Modin uusin haukkumasana Intian suurimman oppositiopuolueen tunnetuimmille johtajille Sonia Gandhille ja hänen lapsilleen Rahulille ja Priyankalle, eli Nehru-Gandhi dynastian tämänhetkisille johtajille. Sangh Parivar on jo vuosia todistellut dynastian kuuluisimman jäsenen Jawaharlal Nehrun olleen muslimi.

Näin ollen myös hänen lapsenlapsenlapsensa Rahul ja Priyanka ovat syntyperäisiä Intian vihollisia. Koska Rahulin äiti Sonia italialainen, Modi voi todistella tärkeimmän poliittisen vastustajansa eli Rahulin olevan pahinta laatua: Vatikaanin agentti ja muslimin perillinen.

Kuninkaallinen perhe kalskahtaa jo sinällään arkkiviholliselta maassa, joka oli liki 350 vuotta Ison-Britannian kuninkaallisen perheen alusmaa. Näin on varsinkin tänään, kun Modin vihollislistan kansainvälisen sarjan kärjessä ovat BBC, George Soros, Amnesty International ja valtaosa länsimaista lehdistöä.

Pari esimerkkiä Modin vaalikampanjasta.

  1. Hän väitti, että kuninkaallinen perhe yrittää anastaa Karnatakan Intialta. Kongressipuolueen johto oli kuulemma tavannut salaa vieraiden valtojen diplomaatteja. Vehkeilyjen tuloksena oli kypsytelty suunnitelmaa, joka olisi tähdännyt Karnatakan itsenäistymiseen. Epäilemättä myöhemmin Karnataka olisi liitetty Pakistaniin, Vatikaaniin tai Isis-taistelijoiden johtamaan islamilaiseen tasavaltaan…
  2. Modi käytti vaalivideonaan Sudipto Senin tuoretta elokuvaa The Kerala Story. Valtaosa arvostelijoista on leimannut tekeleen räikeäksi muslimivastaiseksi propagandaksi. Perusteelliseen taustatyöhön tekijöidensä mukaan perustava filmi kertoo siitä, miten 32 000 viatonta keralalaista hinduneitoa on houkuteltu Love Jihadilla (muslimimiehet ovat vokotelleet heidät aviolupauksilla) Isisin leireille Syyriaan.

Intialaiset viranomaiset ovat raportoineet kolmesta Isisin leirille hakeutuneesta keralalaisesta naisesta. Kun Sudipto Seniltä penättiin todisteita 32 000 keralattaren mystisestä katoamisesta, hän poisti luvun elokuvan trailerista. Eli hän myönsi levittäneensä valkokankaalle täyttä puppua.

Tämä ei kuitenkaan estänyt Modia kalastelemasta ääniä filmillä. Tarina 32 000 kidnapatusta hindusta oli hänen vaalipuheidensa jokerikortti.

Intian taloudellisestikin dynaamisimman ja menestyneimmän osan eli Etelä-Intian väki on myös maan koulutetuinta porukkaa. Sanotaanko, että he ovat aivan liian koulutettuja, jotta Modin ja Amit Shahin valheet olisivat purreet edes hinduperheen laboratoriossa. Kuninkaallisen perheen johtama Kongressipuolue sai 135 paikkaa. BJP joutui tyytymään 66 paikkaan.

”Kaikkialla Etelä-Intiassa voidaan nyt hengittää vapaasti”, viestii ystäväni Tissy Karnatakan pääkaupungista Bengalurusta.

Modin mittareilla Tissy on tietysti joko sinisilmäinen Love Jihad -neito tai sitten maanpetoksellista eteläpakistanilaista ainesta. Hän on nimittäin kristitty, vieläpä papin tytär, jonka parhaat ystävät ovat hinduja ja muslimeita, eli johtopäätös: Ne hindut, jotka kaveeraavat muslimeja liehittelevän Tissyn kanssa, tulisi alistaa välittömästi isänmaallisuustestiin.

Mikä on Karnatakan vaalituloksen merkitys valtakunnallisesti? Se tiivistyy yhteen 1,4 miljardiluokan kysymykseen: Voiko se olla mahdollista, eli pystyykö Intian hajanainen oppositio kampeamaan BJP:n vallasta vuoden 2024 valtakunnallisissa vaaleissa.

Helppoa se ei tule olemaan, sillä Modi on onnistunut kesyttämään median. Lisäksi BJP on ökyrikas muihin puolueisiin nähden, koska valtaosa liike-elämästä on avoliitossa puolueen kanssa. Puolue voi ostaa poliitikoiksi pyrkiviä mennen tullen.

Toinen iso kysymys: Nieleekö Intian vanha valtionhoitajapuolue Kongressi ylpeytensä ja ryhtyy vaaliliittoihin alueellisten oppositiopuolueiden kanssa? Etelä-Intian pitäisi näyttää nyt mallia.

En ole Kongressin miehiä ja voisin luetella pitkän listan puolueen tekemiä raskaan sarjan virheitä. Pakko sanoa – ja sanon sen oikeastaan mielelläni – että tämän päivän kursseilla Rahul Gandhin ruohonjuuritasolta johtama Kongressi on melkoinen pulmunen verrattuna Modin vihatehtaaseen.

Karnatakan vaalien jälkeisessä lehdistötilaisuudessa Gandhi tiivisti tilanteen seuraavasti: Karnatakalaiset ovat avanneet rakkauden putiikit ja sulkeneet vihan markkinat. Sehän kuulostaa jo Mahatma Gandhilta. Kuulostakoon.

Tässä Etelä-Intian ja miksei Etelä-Pakistaninkin epävirallinen kansallislaulu.

Teksti: Mikko Zenger

Vapaa toimittaja ja opintomatkojen vetäjä. Intian ja Pyhän maan hallitsevat tavat ja takamaiden meininki ovat olleet lempiharrastuksiani 1970-luvulta lähtien.