On aurinkoinen, toukokuinen aamupäivä Lontoon keskustassa. Opiskelijat heräilevät hitaasti Gaza-protestileirissä School of Oriental and African Studiesin alueella. SOASin leirissä on noin 20 telttaa, ja se sijaitsee pienellä viheralueella yliopiston rakennusten välissä pääsisäänkäyntiä vastapäätä.
Leiri on pieni, mutta huomattavan hyvin järjestäytynyt. Etualalla on infopiste, jossa on ohikulkijoille tarkoitettuja lehtisiä palestiinalaisten taistelusta, opiskelijoiden vaatimuksista, leirillä esiintyvien puhujien aikatauluista ja niin edelleen.
Leirin sisällä on opiskelijoille suunnattuja työpajoja, jotka käsittelevät kaikkea Palestiinan historiasta ja siirtomaavallan vastaisista opinnoista itsepuolustukseen ja joogaan, sekä erityisiä opiskeluun ja ruoanlaittoon varattuja alueita.
Opiskelijat ovat päättäneet olla mukana pitkään. ”Tämä [leiri] on vain yksi osa toimintaa”, sanoi Brandao, vapaiden taiteiden opiskelija, joka kaikkien muiden tähän artikkeliin haastateltujen tavoin kertoi vain etunimensä. Hän halusi korostaa, että vaikka protestoivilla opiskelijoilla oli SOASin hallinnolle erityisiä vaatimuksia, joiden mukaan ”Palestiinan kansan sortamisesta hyötyminen on lopetettava”, ensisijaisena tavoitteena oli keskittyä siihen, mitä Gazassa ja yleisemmin Palestiinassa tapahtuu.
”Kyse on viime kädessä kansanmurhan lopettamisesta, palestiinalaisten vapauttamisesta ja kaikkien niiden keinojen vastustamisesta, joilla palestiinalaisten oikeuksien jatkuva tukahduttaminen on saanut jatkua.”
Heräämisen hetki
Opiskelijoiden leiriliike syntyi Britanniassa huhtikuun lopulla. Se levisi nopeasti yli 25 yliopistoon pohjoisesta Aberdeenista eteläiseen Sussexiin. Brandao kertoi leirien olevan Yhdysvaltojen opiskelijaliikkeen innoittamia ja yhtä äänekkäitä, mutta poliisi ei ole juurikaan puuttunut niihin.
Tietolähde Suur-Lontoon poliisitoimessa kertoi Electronic Intifadalle, että vaikka korkealta tasolta on tullutkin poliittista painetta leirien tukahduttamiseksi, poliisipiireissä protestit nähtiin laajalti asiana, joka kuului yliopistojen hallintoelimille. ”Tehtävämme on säilyttää rauha, ei lietsoa jännitteitä”, nimettömänä pysyttelevä lähde sanoi. Britannian hallituksen ministereiden kommenteissa on kuitenkin kuultu kaikuja Yhdysvaltojen virallisista reaktioista, joissa on vedottu erityisesti antisemitismiin. Britannian pääministeri Rishi Sunak kutsui ensi töikseen koolle brittiläisten yliopistojen vararehtorit ja kehotti heitä ”vastaamaan henkilökohtaisesti” juutalaisten opiskelijoiden turvallisuudesta.
Niinpä 21. toukokuuta Michael Gove, hallituksen ministeri ja ”ylpeä” sionisti, kertoi Pohjois-Lontoossa sijaitsevassa juutalaisessa kulttuurikeskuksessa, että yliopistojen protestit Israelin kansanmurhaa vastaan Gazassa olivat ”Instagram-aikaan sovitettua antisemitismiä”.
”Viime viikkoina eri puolille yliopistoja syntyneet leirit ovat olleet täynnä Israelin vastaista retoriikkaa ja kiihotusta”, sanoi Gove, jota on toistuvasti kritisoitu islamofobisista näkemyksistä. Brandao kiisti tämän todeten, että tällaisilla kommenteilla hallitus lietsoo pelkoa ja tyypilliseen tapaan ”yhdistää väärin” antisemitismin ja antisionismin. ”Juutalaiset toverimme inspiroivat meitä.”
Historiaa opiskeleva Seb kertoi, että liike oli kaiken kattava ja ”heräämisen hetki” suurelle osalle Britannian väestöstä, joka seurasi Gazassa tapahtuvaa kansanmurhaa.
”Aiemmin Palestiina ymmärrettiin Isossa-Britanniassa lähinnä muslimien asiana. Nyt kaikki yhteiskuntaluokat ja ryhmät saavat osansa sorrosta, ja ihmiset alkavat hahmottaa – ja vastustaa – Britannian osallisuutta Israelin rikoksiin.”
Provokaattoreita
Brandaosta se, miten yleisö oli ottanut SOASin leirin vastaan, oli ”uskomatonta”. Hänen puhuessaan eräs nainen lähestyi infotiskiä kysyen, tarvitsivatko opiskelijat vettä tai muita elintarvikkeita, ja tarjouksesta kieltäydyttiin kohteliaasti.
Leirin sisällä vapaaehtoisena toimiva fysioterapeutti A.B. veti opiskelijoille harjoitustyöpajaa, jossa keskityttiin ”hermoston hallintaan ja voiman kehittämiseen”. Koulutuksessa opeteltiin, miten säilyttää fyysinen ja henkinen kurinalaisuus, jos mielenosoituksissa kohdataan provokaattoreita tai mellakkapoliiseja. Britanniassa on ollut joitakin yksittäisiä yhteenottoja yliopistojen protestileirien alueilla, erityisesti Oxfordissa, mutta ei mitään Yhdysvalloissa nähdyn kaltaista mellakointia.
Sen sijaan brittiläinen, yhdysvaltalaisen Foxin kaltainen media GB News esitteli katsojille kuvamateriaalia, jossa Cambridgen yliopiston opiskelijat jättivät leirillä vierailleen Suella Bravermanin, Britannian entisen sisäministerin, täysin huomiotta. Huomionarvoista on, että Braverman – joka virassa ollessaan kuvasi tulitaukoa vaativia joukkomielenosoituksia Lontoossa ”vihamarsseiksi” ja halusi kieltää ne – yritti esittää vierailunsa sananvapauskysymyksenä, mistä eräs Cambridgen opiskelija häntä myöhemmin näpäytti.
Erilainen liike
Bravermanin surkea esitys oli oire sukupolvien välisestä kuilusta, joka tekee nykyisestä opiskelijaliikkeestä erilaisen. Näin kommentoi Ibrahim, Lontoossa syntynyt SOASin alumni, jonka perhe on alun perin kotoisin Gazasta. Yhtäältä on ”keskinkertaisuuksista” koostuva poliittinen luokka, joka hallitsee hyvin äänenpainot, mutta joka ei kykene käsittelemään merkittäviä haasteita ja jolla on vain vähän tietämystä muusta kuin omista poliittisista eduista. Toisaalta on nuori sukupolvi, joka joutuu kohtaamaan laajoja eksistentiaalisia uhkia ilmastonmuutoksesta kasvavaan taloudelliseen epätasa-arvoon. Sen on ollut pakko tarttua näihin kysymyksiin sekä älyllisesti että käytännöllisesti, ja se näkee Palestiinan olevan ilmentymä ”vanhasta ja korruptoituneesta kolonialistisesta” järjestyksestä.
Ibrahim, joka kertoi menettäneensä 31 kaukaista sukulaistaan Gazan kansanmurhan aikana, kuvaili Electronic Intifadalle: ”Tätä [liikettä] johtavat nuoret, jotka näkivät Afganistanissa ja Irakissa tehdyt sotarikokset ja jotka kasvoivat terrorismin vastaisen sodan kiihdyttämän islamofobian keskellä.” Hänen mukaansa opiskelijat halusivat määrätietoisesti saada aikaan huomattavia muutoksia, jotka näkyvät yliopiston hallinnolle esitetyissä vaatimuksissa.
Vaatimuksiin kuuluu, että yliopistot julkistavat taloudelliset sijoituksensa, joihin rahat kerätään suurelta osin opiskelijoiden lukukausimaksuista, lopettavat sijoittamisen kaikkiin sellaisiin yrityksiin, jotka ovat ”osallisina siinä, että Israel kiistää palestiinalaisten oikeudet” – esimerkkeinä Barclays Bank, Microsoft, Accenture ja monet muut, jotka lueteltiin leirillä jaetuissa lehtisissä – ja boikotoivat israelilaisia akateemisia laitoksia, kuten Haifan yliopistoa, joka on SOASin kumppani ja joka tekee yhteistyötä Israelin valtion kanssa palestiinalaisten oikeuksien loukkaamisessa.
Jossakin on onnistuttu. Cambridgen yliopisto on suostunut neuvottelemaan opiskelijoiden kanssa heidän vaatimuksistaan, ja Yorkin yliopisto on ilmoittanut luopuvansa sijoituksistaan asealan yrityksissä. Nämä ovat kuitenkin vaatimattomia saavutuksia, ja SOASin leirillä olleet opiskelijat sanoivat olevansa valmiita pitkäkestoiseen toimintaan.
”Emme ole peloissamme”, Brandao kertoi. ”Emmekä kysele lupia.”
Seb yhtyi tähän näkemykseen ja totesi, että opiskelijat ovat valmiita jatkamaan riippumatta siitä, millaisina heidät kuvataan: ”Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin ’hyväksyttävä’ protesti. Häiriöt ovat osa protestia.”
Ibrahim puolestaan sanoi olevansa vakuuttunut siitä, että on saavutettu käännekohta, josta ei ole enää paluuta. Hän muistutti yhdysvaltalaisen, Israel-myönteisen, syrjinnän vastaisen järjestön ADL:n johtajan Jonathan Greenblattin marraskuussa antamasta kommentista, että Israelin kannattajilla oli edessään ”suuri” sukupolviongelma. ”En voi uskoa, että olen jostain samaa mieltä tuon miehen kanssa”, Ibrahim sanoi, ”mutta tästä olen. Sionismi ei koskaan toivu tästä hetkestä. Se on menettänyt meidän sukupolvemme. Se menettää seuraavan. Ja vanha sukupolvi kuolee.”
Omar Karmi on Electronic Intifada -verkkolehden apulaistoimittaja ja The National -lehden entinen Jerusalemin ja Washingtonin kirjeenvaihtaja.
Artikkeli on alun perin julkaistu 22.5.2024 täällä.
Suomennos: Anu Harju
