Ukrainan sodan varjossa on menossa totaalisen muutoksen aikakausi, joka koskettaa kokonaisvaltaisesti nykyistä yhteiskuntaa, sen tuotantoa, kulutusta ja elämäntapaa. Elämme fossiilikapitalismin ja kulutusyhteiskunnan loppuaikoja sekä ilmastokriisin, kasvavan militarismin ja sodan – jopa ydinsodan – uhan aikakautta.
Ilmastokriisi militarismin aikakaudella
Ydinsodan lisäksi suurin vaara ihmiskunnan tulevaisuudelle on ilmasto- ja ekologinen kriisi. Ilmastonmuutos on vain kiihtynyt kasvavan asetuotannon, lisääntyvien sotaharjoitusten ja sodankäynnin varjossa. Suomen osalta tilannetta kuvaa pääesikunnan entisen tiedustelupäällikön ja nykyisen kokoomuksen kansanedustajan Pekka Toverin toteamus, jonka hän lausui Seppo Heikkisen radiolle toimittamassa historiasarjassa: ”Sitten, kun suursota alkaa Euroopassa…” Sampsa Oinaalan mukaan (HS 13.6.2022) ohjelmasarja komppaa nykyistä ajan henkeä, jossa yhteiskunnallinen ilmapiiri on militarisoitunut. Oinaala ilmaisee huolensa keveydestä, millä sodasta puhutaan: ”Tuhoamisesta (Toveri) puhuu naama peruslukemilla kuin aamukahvin keittämisestä.”
Militarismin kiihkossa jää keskustelussa huomaamatta, että yhteiskunnat ovat huomattavasti haavoittuvampia kuin aiemmin on oletettu. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n viidennessä, vuonna 2014 julkaistussa raportissa sivilisaatiolle aiheutuvia suuria riskejä nähtiin vasta viiden asteen lämpenemisessä. Kahdeksan vuotta myöhemmin laaditussa yhteenvetoraportissa varoitetaan, että jopa kahden asteen lämpötilan nousu ylittäisi jotkut kriittiset ilmastoon sopeutumisen rajat.
Eurooppalaisen ilmastohavaintopalvelun tuoreen Copernicus-raportin mukaan Eurooppa kuumenee paljon nopeammin kuin muut maanosat. Keskimäärin viimeisten viiden vuoden aikana lämpötilat Euroopassa ovat nyt 2,2 astetta korkeammat kuin esiteollisella aikakaudella. Kuusikymmentäkaksi prosenttia Euroopan joista kärsii veden vähyydestä. Ilmastonmuutoksesta kertoo myös se, että Leedsin yliopiston tutkimusryhmän mukaan vuoden 1996 jälkeen Länsi-Antarktiksen jäätiköistä on sulanut pois yli kolme biljoonaa tonnia jäätä. Määrällä voitaisiin peittää koko Saksa kymmenen metrin paksuisella jääkerroksella.
IPCC:n viimeisin raportti vaatii hallituksia lisäämään merkittävästi ponnistelujaan päästöjen vähentämiseksi, muuten maapallon ilmasto lämpenee 2,2–3,5 astetta. Tällä olisi katastrofaaliset seuraukset. Tunnetussa Nature Climate Change -lehdessä vuonna 2020 julkaistun analyysin mukaan jopa kolme neljästä ihmisestä olisi vaarassa kuolla ylikuumenemisen vuoksi vuoteen 2100 mennessä.
Ensimmäisen kerran ihmiskunnan historiassa aika on muuttunut rajalliseksi suureeksi. Se on kaikkein niukin voimavara torjuttaessa ilmastokriisiä. Saksalaisen ilmastotutkija Friederike Otton mukaan ihmiskunnalla on 5–7 vuotta aikaa ratkaista ilmastokriisiin liittyvät keskeiset haasteet. Nyt on vaarana, että tämä viimeinen etsikkoaika käytetään militarismiin, asevarusteluun ja konfliktien aseelliseen ratkaisemiseen.
Superrikkaiden maailmanlaajuinen ”saastuttajaeliitti” ja ilmastokriisi
Elämme modernin kapitalismin yhteiskunnallis-taloudellisen eriarvoisuuden ennennäkemätöntä kasvua. Maailmanlaajuisesti toimivan kehitysyhteistyöjärjestö Oxfamin mukaan vuodesta 2020 lähtien 42 miljardin dollarin kokonaiskasvusta on rikkaimmalle prosentille maailman väestöstä mennyt 63 prosenttia. Heidän kokonaisvarallisuutensa vastaa 13,9:ää prosenttia maailman bruttokansantuotteesta, kun se vielä vuonna 2000 oli 4,4 prosenttia.
Nykyinen eriarvoisuuskehitys vaarantaa maapallon tulevaisuuden. Hampurin yliopiston sosiologian professori Sighard Neckel toteaa: ”Kun äärimmäinen vauraus synnyttää miljardööriluokan, jolla on lähes rajattomat toimintamahdollisuudet politiikassa, taloudessa ja ekologiassa, on nyky-yhteiskunnissa alkamassa uusi aikakausi, joka muistuttaa feodalismin aikakausien aristokraattista vallan yltäkylläisyyttä.” Se vaarantaa maapallon ekologisen järjestelmän toimintakyvyn. Kuvaavaa tilanteelle on se, että maailman superrikkaat (0,01 prosenttia maapallon väestöstä eli 770 000 ihmistä) tuottavat saman verran CO2-päästöjä kuin Saksa ja Japani yhteensä.
Uusimman Carbon Majors -tietokannan mukaan sata suurinta kansainvälistä yritystä vastasivat vuonna 1988–2015 yli 70 prosentista teollisuuden ja kulutuksen tuottamista hiilidioksidipäästöistä. Oma lukunsa ovat sotateolliseen kompleksiin kuuluvat yritykset. IPCC:n raporteissa ei huomioida asetuotannon, armeijoiden ja konfliktien ekologista jalanjälkeä, vaikka esimerkiksi Yhdysvaltojen armeija on maailman suurin yksittäinen hiilidioksidipäästöjen tuottaja. Ihmiskunnan on lopettava voitontavoittelun nimissä käytävä ”sota planeettaa vastaan”.
Kriittiset mineraalit ja Ukrainan sota
Ilmastokriisin yhdeksi keskeiseksi ratkaisuksi on nostettu uusiutuvan energian tuotannon lisääminen. Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja Euroopan irrottautuminen Venäjän fossiilienergiasta on tehnyt tavoitteen entistä ajankohtaisemmaksi.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että ihmiskunnan pyrkimys siirtyä puhtaaseen energiaan on nostanut esiin taistelun kriittisistä raaka-aineista. Hiilineutraaliin yhteiskuntaan siirtymiseen tarvittavien mineraalien kysyntä kasvaa räjähdysmäisesti.
Vihreä teknologia ei ainoastaan niele terästä, betonia ja alumiinia, vaan myös muun muassa litiumia, nikkeliä, kuparia, mangaania, grafiittia ja harvinaisia maametalleja. Tekoälyn, 5G:n, autonomisen ajamisen ja sähköisen liikkuvuuden kaltaisilla läpimurtoteknologioilla on yksi yhteinen piirre: ne edellyttävät harvinaisia strategisesti tärkeitä metalleja. Harvinaiset metallit ovat digitalisaation ja huippuaseteknologian aikakauden öljy. Newsweek nimesi harvinaiset kriittiset metallit aseteollisuuden ”heikoksi lenkiksi”.
Harvinaisten raaka-aineiden tarjonta keskittyy usein muutamaan maahan, mikä synnyttää geotaloudellista kilpailua. ”Geopoliittisesti turvallisista toimitusketjuista näiden materiaalien hankintaa varten on tulossa valtioiden strateginen tehtävä”, toteaa amerikkalaisen energiaturvallisuuteen ja ilmastomuutokseen erikoistuneen ajatushautomon Center for Strategic & International Studies (CSICS) raportti. Ongelmaa kasvattaa olennaisesti niiden niukkuus. Suomen Geologisen tutkimuskeskuksen julkaiseman tutkimuksen mukaan ”tiedossa olevia mineraalivaroja ei ole maailmanlaajuisesti tarpeeksi edes yhden sukupolven sähköautojen akkuihin, eikä öljyn, kaasun ja hiilen korvaaminen uusiutuvilla teknologioilla – kuten tuuli- ja aurinkovoimalla – ole koko ihmiskunnalle mahdollista” (HS 16.8.2022). Olemme siirtyneet ”Peak Everything” -maailmaan, jossa samoista harvinaisista mineraalivaroista kilpailevat puhtaan energian ratkaisut ja kasvava moderni aseteollisuus.
Kyse ei ole pelkästään siitä, että jokin maa tai suuryritys hamstraa raaka-aineita omaan käyttöönsä, vaan myös sen takaamisesta, että tärkeät raaka-aineet ja markkinat pysyvät omissa käsissä ja sen varmistamisesta sotilaallisesti. Yksi keskeinen osa tätä varmistamisen verkkoa ovat Yhdysvaltojen noin 750 tukikohtaa 80 maassa eri puolilla maailmaa.
Ukrainan sotaa voidaan Newsweek-lehden mukaan tarkastella osaltaan taisteluna raaka-aineista. Yhdysvalloissa ja sen liittolaisissa on käynnissä ponnisteluja ”Ukrainan valtavien resurssien tunnistamiseksi, kehittämiseksi ja hyödyntämiseksi avainmetalleina”. Yksi keskeinen kysymys liittyy titaaniin, joka on tärkeä aseteollisuuden raaka-aine (hävittäjät, ohjukset, sukellusveneet, torpedot, ammukset). Newsweek kirjoittaa, että titaani on aseteollisuuden ”heikko kohta”. Yhdysvaltain kongressiedustaja sanoi lehdelle, että mikäli Yhdysvallat pelaa korttinsa oikein, Ukraina ”voisi olla todella houkutteleva vaihtoehto venäläisille ja kiinalaisille raaka-ainetoimituksille”.
Myös Venäjä on kiinnostunut titaanivaroista, jotka ovat osittain Donbassissa ja Ukrainan eteläosissa. Kaikkiaan alueella arvioidaan olevan luonnonvaroja biljoonien dollarien arvosta. Tällä hetkellä noin prosentti Ukrainan harvinaisten metallien esiintymistä on Venäjän miehittämillä alueilla.
EU puolestaan solmi vuonna 2021 strategisen raaka-ainekumppanuuden Ukrainan kanssa. Ukrainasta löytyy 22 EU:n nimeämistä kolmestakymmenestä kriittisestä raaka-aineesta.
Kriittiset mineraalit ja Yhdysvaltojen ja Kiinan jännite
Yhdysvallat on luokitellut ”kriittisiksi” 50 mineraalia, joista jotkut, kuten alumiini ja platina, ovat suhteellisen laajalti tunnettuja. Toisia, kuten harvinaista maametallia neodyymiä tai platinaryhmän metalleihin kuuluvaa rodiumia, ei juurikaan yleisesti tunneta, vaikka niiden merkitys maailmantaloudelle on kasvamassa.
Vihreällä vaihtoehtoisella energialla on hintansa ja raaka-ainevaatimuksensa. Kansainvälinen energiajärjesto IEA ja OECD arvioivat raportissaan (2020), että jopa raportin vähemmän kunnianhimoisessa ”kestävän kehityksen” skenaariossa litiumin maailmanlaajuinen kysyntä kasvaa 42-kertaiseksi vuosina 2020–2040 ja grafiitin 25-kertaiseksi, koboltin 21-kertaiseksi, nikkelin 19-kertaiseksi ja harvinaisten maametallien seitsenkertaiseksi.
Yhdysvaltojen riippuvuus ulkomailta tulevista kriittisistä mineraaleista on aiheuttanut kasvavaa huolta maan hallitsevissa piireissä. Tämä on myös yksi keskeinen tekijä Yhdysvaltojen ja Kiinan kiristyvissä suhteissa. Syyskuussa 2020 Trumpin hallinto allekirjoitti asetuksen 13953, jossa julistettiin välitön kriittisten mineraalien toimituksia koskeva Yhdysvaltojen kansallinen hätätila. Tekstissä todettiin mineraalien olevan maalle ”välttämättömiä, [mutta] tällä hetkellä meillä ei ole kapasiteettia tuottaa niitä tarvittavia määriä jalostetussa muodossa”. Helmikuussa 2021 Bidenin hallinto allekirjoitti asetuksen 14017 ”Amerikan toimitusketjujen kestävyyden vahvistamiseksi”.
Helmikuun 24. päivänä 2022 – jolloin Venäjä aloitti hyökkäyssotansa Ukrainaa vastaan – julkaistiin ”Suunnitelma Amerikan teollisuuden elvyttämiseksi ja kriittisten toimitusketjujen turvaamiseksi”. Biden sanoi, että hänen hallintonsa oli tukenut miljardien dollarien uusien investointien myöntämistä ”kriittisiin mineraaleihin, kuten litiumiin, grafiittiin [ja] harvinaisiin maametalleihin”, joita tarvitaan kipeästi monissa amerikkalaisissa tuotteissa.
Yhdysvaltojen tavoite ei ole vain itse kontrolloida elintärkeitä raaka-aineita, vaan myös estää Kiinaa hyödyntämästä niitä. Kiina hallitsee kriittisten materiaalien prosessointia. Yhdysvalloilla itsellään ei ole johtoasemaa yhdenkään kriittisen mineraalin louhinnassa tai prosessoinnissa. Tärkein esimerkki tästä ovat harvinaiset maametallit. Kiina louhii 60 prosenttia harvinaisista maametalleista ja käsittelee niistä 90 prosenttia. Niiden ensisijainen käyttötarkoitus on kehittynyt elektroniikka ja aseteknologia, jonka vuoksi Yhdysvaltojen hallitseva luokka on huolissaan Kiinan dominoivasta asemasta harvinaisten maametallien arvoketjussa. Vuonna 2022 Bidenin hallinto ilmoitti suuresta aloitteesta tarjota miljardeja dollareita investointeja harvinaisten maametallien louhintaan ja käsittelyyn kotimaassa.
USA ei aiemmin nähnyt ongelmaa siinä, että Kiina hallitsee näiden mineraalien käsittelyä ja vähäisemmässä määrin louhintaa. Ne kun ovat kaksi maailman saastuttavinta tuotantoalaa. Niiden halpa tuottaminen merkitsee vakavaa ympäristön saastumista ja myrkyllistä jätettä, jotka ovat vakava vaara ihmisten terveydelle. Ongelmalliseksi tilanne tuli siinä vaiheessa, kun Kiina alkoi itse hyödyntää niitä omassa korkean teknologian tuotannossaan ja aseteollisuudessa.
Viimeisten 15 vuoden aikana Yhdysvallat on alkanut nähdä Kiinan yhä enemmän eksistentiaalisena uhkana globaalille hegemonialleen ja suunnannut maailmanlaajuisen sotilaallisen strategiansa sen mukaisesti. Presidentti Obaman aikana Yhdysvaltojen joukkoja siirrettiin suuressa mittakaavassa Kiinan läheisyyteen ja Aasian ja Tyynenmeren alueelle maan poliittisen ja taloudellisen vallan vahvistamiseksi. USA:n armeijan esikuntapäällikkö Mark A. Milley totesi vuonna 2016, että Kiinan nousun myötä sota Yhdysvaltojen ja suuren vihollisen välillä oli ”melkein varma” seuraavien vuosikymmenten aikana. Maaliskuussa 2021 eroava Yhdysvaltojen Intian ja Tyynenmeren komentokeskuksen komentaja amiraali Phil Davidson varoitti mahdollisesta sodasta Kiinaa vastaan seuraavan kuuden vuoden aikana. Vain muutamaa kuukautta myöhemmin marraskuussa Milley julisti, että sota voi syttyä seuraavan kahden vuoden sisällä. Se johtaisi varmasti kolmanteen maailmansotaan.
Lehdistötilaisuudessa 31. maaliskuuta 2022 Valkoinen talo ilmoitti puolustustuotantolain soveltamisesta kriittisten mineraalien toimitusten varmistamiseksi. Yhdysvaltojen ongelmaksi nähtiin se, että esimerkiksi litiumin, nikkelin, koboltin, grafiitin ja mangaanin saanti oli riippuvainen epäluotettavista ulkomaisista lähteistä kuten Kiinasta. Euroopassa Telegraph-lehti totesi: ”Kiinan ylivoima kriittisissä mineraaleissa voi olla yhtä vaarallinen Euroopalle kuin Venäjän energia-ase… Eurooppa tuli hyvin myöhään mukaan maailmanlaajuiseen kilpailuun kriittisistä mineraaleista.”
Ukrainan sota ja ydinsodan vaara
Yhdysvalloissa on pohdittu skenaarioita sen varalle, että Venäjä häviää sodan. Niiden lähtökohtana on ollut oletus, että ”Venäjän federaatio, sellaisena kuin se nykyään tunnetaan”, hajoaa. Jamestown-säätiö ja Washingtonissa sijaitseva Hudson-instituutti järjestivät 14. helmikuuta 2023 symposiumin, jonka aiheena oli ”Venäjän federaation hajoamisen valmistelut”. Jamestown-säätiö oli jo aiemmin esittänyt ajatuksia ”Venäjän federaation täydellisestä dekolonisaatiosta ja jakamisesta etnis-uskonnollisin perustein”. Säätiön vanhempi tutkija Janusz Bugajski vaati, että olisi jo nyt aloitettava sellaisen kansainvälisen koordinointikomitean suunnittelu, ”jonka tehtävänä olisi hallinnoida Venäjän hajoamista”.
Ukrainan puolustusneuvosto ilmaisi samankaltaisia sotatavoitteita, joista Saksan vihreitä lähellä oleva lehti TAZ kirjoitti otsikolla Venäjän tuhoaminen. Ukrainan kansallisen turvallisuus- ja puolustusneuvoston sihteeri Oleksiy Danilov julisti, että Venäjän ei tulisi antaa jatkaa nykyisessä muodossaan. Danilov kirjoittaa 11. helmikuuta 2023 Ukrainska Pravda -verkkolehdessä: ”Ukrainan todellinen voitto on Venäjän hajoaminen, sen katoaminen yhtenäisenä historian ja politiikan subjektina.” Ukrainan turvallisuustakuisiin voitetun sodan jälkeen kuuluu ”Venäjän subjektittomuus valtiokokonaisuutena, sen alueiden dekolonisaatio, ydinaseettomuus ja sen väestön deputinisoiminen”. Danilovin mukaan ”vakava keskustelu siitä, miten Venäjän hajottaminen voidaan turvallisesti toteuttaa”, on paikallaan.
Saksalaisen tutkijan Wolfgang Schwarzin mukaan nämä ruokkivat Putinin lausuman merkitystä, jonka mukaan lännen tavoitteena on ”lopettaa meidät lopullisesti”. Tähän kytkeytyy myös ydinasodan vaara. ”Venäjän federaation ydinaseiden torjuntaa koskevan valtiopolitiikan perusteet” (vahvistettu 2. kesäkuuta 2020 annetulla Venäjän presidentin asetuksella nro 355) määritteli ydinaseiden käytön edellytykset seuraavasti: ”Venäjän federaatio varaa itselleen oikeuden käyttää ydinaseita vastauksena ydinaseiden ja/tai muunlaisten joukkotuhoaseiden käyttöön sitä ja/tai sen liittolaisia vastaan, samoin kuin silloin, kun Venäjän federaatiota vastaan hyökätään tavanomaisia aseita käyttäen, jos valtion olemassaolo on uhattuna.”
Ukrainan sodan eskaloituminen konfliktiksi Venäjän ja Naton välille olisi kohtalokasta. Schwarz toteaa, että konventionaalisesti käydyllä sodalla Venäjällä ei olisi mitään mahdollisuuksia. Yhdysvaltojen tiedustelupalveluiden raportissa (Annual Threat Assessment of the U.S. Intelligence Community, 6.2.2023) todettiin: ”[Venäjän ja Ukrainan] maavoimien raskaat tappiot ja ohjusten ja ammusten massiivinen käyttö konfliktin aikana ovat heikentäneet Moskovan tavanomaisia voimavaroja maalla ja ilmassa ja lisänneet sen riippuvuutta ydinaseista.” Sodan jatkuminen kasvattaa eskaloitumisen ja ydinsodan vaaraa.
Teksti: Jouko Jokisalo
Kuvitus: Aleksandra Aksenova
Lähteitä:
https://www.newsweek.com/battle-ukraines-titanium-1777106
https://www.gtai.de/de/trade/ukraine/branchen/rohstoffreichtum-der-ukraine-in-gefahr-941166
https://www.kriittisetmateriaalit.fi/kiinan-ja-yhdysvaltojen-taistelu-teknologian-herruudesta/
