Me, rauhan puolesta taistelevat ihmiset, jotka olemme kotoisin aiemmin Neuvostoliittoon kuuluneilta alueilta ja niiden naapurustosta, joissa loputtomiin jatkuvat sodat ja kasvava imperialistinen kilpailu on uuvuttanut, olemme täynnä raivoa seurattuamme Azerbaidžanin äskettäistä laajamittaista hyökkäystä Armeniaa vastaan. Se ja Venäjän federaation hyökkäys Ukrainaan ja uudet sotilaalliset yhteenotot Kirgisian ja Tadžikistanin rajalla herättävät suurta huolta Armenian ja Azerbaidžanin välisen ja kaikkien muiden Neuvostoliittoon kuuluneiden alueiden konfliktien mahdollisesta eskaloitumisesta.
Äskettäinen hyökkäys Armeniaan maksoi kahdessa päivässä satojen ihmisten hengen konfliktin molemmille osapuolille, aiheutti vakavia tuhoja Armenian siviili-infrastruktuurille, pakotti tuhansia ihmisiä siirtymään kotiseudultaan ja syvensi entisestään maiden ja niiden kansalaisten välistä kuilua. Haluamme korottaa äänemme jatkuvaa sodankäyntiä vastaan.
Vuoristo-Karabahin toinen sota kaksi vuotta sitten oli tuhoisa kokemus, josta Armenian ja Azerbaidžanin yhteiskunnat eivät ole vielä toipuneet, ja ne suhtautuvat edelleen hyvin vihamielisesti toisiinsa. Viranomaisten on vihdoin ymmärrettävä, että sotilaallisilla keinoilla ei voida ratkaista konfliktia, vaan ne vain syventävät kuilua maiden välillä ja aiheuttavat lisää väkivaltaa ja inhimillistä kärsimystä. Olemme tyytyväisiä 15. syyskuuta solmittuun aselepoon, joka lopetti väkivaltaisuudet, ja vaadimme pysyvää paluuta neuvottelupöytään ilman uusia eskalaatioita tai väkivaltaa.
Azerbaidžanin olisi ymmärrettävä, että ”aluevaltauksilla luotuja käytäviä” ei pidä luoda eikä rauhansopimusta voi saavuttaa sotilaallisella hyökkäyksellä. Tällaisia näkymiä ihmiset, joiden jokapäiväistä elämää nämä ”käytävät” oletettavasti haittaisivat, eivät voi hyväksyä. Ne eivät anna molempien osapuolten rajaseudun asukkaille mahdollisuutta tehdä yhteistyötä keskenään. Ketään ei voi pakottaa rauhaan.
Armenian johtajien olisi puolestaan tunnustettava, millaista vahinkoa on aiheuttanut heidän jäykkä kantansa neuvotteluissa jo yli 30 vuoden ajan – mukaan lukien satojentuhansien azerbaidžanilaisten siirtäminen kotiseudultaan – samoin kuin heidän kieltäytymisensä kompromisseista ja konfliktin ratkaisemisesta ajoissa.
Suljettujen ovien takana ”välikäsien kautta käydyt” neuvottelut, joissa ei oteta huomioon niiden ihmisten toimeentuloa ja inhimillisiä tarpeita, joihin neuvottelutulos vaikuttaa, on tuomittu epäonnistumaan. Parhaita välittäjiä valtioiden välisissä neuvotteluissa ovat molempien maiden ei-valtiolliset rauhaan suuntautuneet ja rauhanrakentamiseen pyrkivät yhteisöt, joilla on paljon kokemusta omien kiistojensa ratkaisemisesta ja vuoropuhelun helpottamisesta vastakkaisia kantoja edustavien maiden ihmisten välillä.
Armenian ja Azerbaidžanin konfliktin ja rauhanprosessien kehitys on selvästi yhteydessä Ukrainan sodan dynamiikkaan. Ukrainan verinen sota on aiheuttanut suurta levottomuutta ja epävakautta laajemmalla alueella ja paljastanut sen yksinkertaisen totuuden, että väkivalta luo lisää väkivaltaa. Mihinkään konfliktiin ei ole sotilaallista ratkaisua, ja ihmishenki on ehdottoman arvokas. Nyt olisi keskityttävä vain ei-sotilaallisiin diplomaattisiin ratkaisuihin, jotka ovat aina mahdollisia riippumatta siitä, mitä valtiomiehet yrittävät meille vakuuttaa. Valtioiden kyvyttömyyttä tai haluttomuutta taata ihmisten turvallisuus ja ratkaista ongelmat väkivallattomin keinoin ei voida enää hyväksyä.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen olemme eläneet väkivallan vuosikymmeniä. Kärsimme edelleen säännöllisesti toistuvista sodista Ukrainan, Venäjän, Armenian, Azerbaidžanin, Tadžikistanin ja Kirgisian alueilla. Olemme syvästi huolissamme avoimista yrityksistä avata uudelleen Moldovan/Transnistrian, Georgian/Abhasian ja Georgian/Ossetian konfliktit.
Naton ja Venäjän välinen vastakkainasettelu Ukrainan alueella tapahtuu ensisijaisesti Ukrainan asukkaiden ja yhä useammin Ukrainan naapurialueiden asukkaiden kustannuksella. Lisäksi satoja Ukrainan ja Venäjän sotilaita kuolee päivittäin.
Jos pysymme nykyisellä tiellä, on vain ajan kysymys, milloin Euraasian eri alueilla käynnissä olevat ja toistuvat sodat yhdistyvät toisiinsa ja muualla maailmassa käytäviin sotiin ja muuttuvat suuremmaksi alueelliseksi tai maailmanlaajuiseksi sodaksi, jossa uhreiksi joutuu yhä enemmän ihmisiä lukuisista maista.
Tähän meillä ei ole varaa! Me emme vaadi rauhaa – me edellytämme rauhaa!
Vaadimme, että hallitukset sitoutuvat olemaan käyttämättä voimakeinoja, etsivät aidosti diplomaattisia ratkaisuja, joissa etusijalle asetetaan ihmisten turvallisuus, ja lopettavat sekaantumisen suoriin ihmisten välisiin kontakteihin ja rauhanrakentamiseen ja – mikä vielä parempi – alkavat tukea niitä.
Vaadimme, että virallisiin neuvotteluihin osallistuvat kansainväliset toimijat varmistavat, että konfliktista kärsivien ihmisten ääntä kuullaan ja että ihmisten väliset neuvottelut ja ihmisten turvallisuutta koskevat näkökohdat ovat vähintäänkin tasavertaisia virallisen neuvotteluprosessin kanssa.
18.9.2022
Vetoomuksen on tähän mennessä allekirjoittanut lähes 300 tutkijaa ja kansalaisaktiivia. Vetoomus löytyy englannista nettisivulta:
https://postsovietpeace.mailchimpsites.com/, jossa myös ohjeet, miten voi liittyä sen allekirjoittajiin.
