”Ihan tavallista, hiljaista ja turvallista arkea, sitä me toivoisimme”, sanoo Hazine, jonka perheen arki on ollut kaikkea muuta jo yli kuuden vuoden ajan. Hazine perheineen kuuluu niiden ainakin 5 000 henkilön joukkoon, jotka ovat hakeneet turvapaikkaa ennen vuotta 2017 ja joille Lupa elää -kansalaisaloitteella vaaditaan oleskelupaa kertapäätöksellä.
Paperittomuus ja turvapaikkaprosesseihin liittyvät ongelmat eivät ole uusi ilmiö, mutta nykytilanne Suomessa on poikkeuksellinen. Marraskuussa 2021 kannatusilmoitusten keruun käynnistäneessä Lupa elää -aloitteessa todetaan, että pitkittyneessä turvapaikkaprosessissa tai paperittomana on epätavallisen paljon ihmisiä. Syyt pitkiin ja epäonnistuneisiin prosesseihin löytyvät sekä ns. Euroopan rajakriisin aikaan jätettyjen turvapaikkahakemusten poikkeuksellisen suuresta määrästä että poliittisista päätöksistä.
”Vuosina 2015 ja 2016 nähtiin kaoottinen vaihe, kun turvapaikkahakemuksia tuli paljon. Kaikkia prosessin vaiheita hoitamassa oli myös kokemattomia henkilöitä”, selittää lähtökohtia Outi Lepola, yksi aloitteen vastuuhenkilöistä. Hänen mukaansa käytännössä henkilöstöpula ja uusien turvapaikkapuhuttelijoiden, tulkkien ja lakimiesten kokemattomuus johti virheisiin, joita ei ole pystytty myöhemmin korjaamaan.
”Kenenkään arkijärki ei riitä siihen, miten turvapaikkaprosessi toimii. Kun oikeusapua turvapaikanhakijoille vielä rajoitettiin eikä saatavilla ollut päteviä avustajia, ei ole mikään ihme, että prosessit menivät pieleen.” Lepola lisää, että ennen oikeusavun rajoittamista liikkeellä oli lisäksi lakimiehiä, jotka eivät olleet perehtyneet turvapaikkalainsäädäntöön ja joiden motiivi vaikutti olevan ainoastaan avustajanpalkkioiden kalastelu.
Sipilän hallitus teki vuosina 2015 ja 2016 myös useita muutoksia lainsäädäntöön. Lepola on perehtynyt lainsäädäntömuutoksiin tehdessään selvitystyötä turvapaikanhakijoiden oikeusasemaa koskeviin, Valtioneuvoston kanslian julkaisemiin tutkimusraportteihin. ”Kun tarkastelin kuukausitilastoja vuodenvaihteesta 2015–2016, havaitsin että humanitaaristen lupien myöntäminen oli nousussa. Tällaisia lupia epämääräisistä sotatilanteista pakenevat tarvitsisivat, mutta lupatyyppi lakkautettiin.”
Humanitaarisen suojelun perusteella myönnettävän oleskeluluvan lakkauttava lakimuutos tuli voimaan toukokuussa 2016. Maahanmuuttovirasto keskeytti kuitenkin jo aiemmin keväällä 2016 turvapaikka-anomusten käsittelyn sellaisten hakijoiden kohdalla, joille humanitaarinen suojelu olisi voinut tulla kysymykseen. ”Käytännön vaikutus on, että lakia sovellettiin ennakoivasti”, Lepola toteaa. Oikeuskansleri moitti menettelyä vuonna 2017, mutta lupia moitteet eivät tuoneet epävarmuudessa eläville ihmisille.
Lupa elää -kansalaisaloitteen vaatimus ei siis ole erityisen radikaali, sillä käytännössä lupia vaaditaan ihmisille, joille suomalainen lainsäädäntö olisi mahdollistanut oleskeluluvan muutamia vuosia sitten. Sisäministeriön äskettäin valmistunut Selvitys mahdollisista ratkaisuista ilman oleskeluoikeutta maassa olevien tilanteeseen väläyttää yhtenä vaihtoehtona hyvin samankaltaista kertaratkaisua kuin Lupa elää -aloite. Hallituspuolueista keskusta ja SDP ovat ilmoittaneet vastustavansa ratkaisua – poliittista painetta asialle siis tarvitaan.
Kansalaisaloitteessa vaadittu kertalaillistaminen koskisi arviolta ainakin viittätuhatta henkilöä. Lupia vaaditaan ihmisille, jotka ovat hakeneet turvapaikkaa ennen vuotta 2017 ja jääneet ilman oleskelulupaa. Näiden joukossa on työssä käyviä tai työnteko-oikeutta odottavia aikuisia, Suomessa syntyneitä tai täällä koulunsa käyneitä lapsia ja nuoria, lapsiaan kotonaan hoitaneita äitejä ja isiä. Yhteinen nimittäjä tälle joukolle on se, että poliittisten päätösten ja kiristyneiden viranomaiskäytäntöjen seurauksena heidän on käytännössä mahdotonta virallistaa oleskeluaan tänne syntyneistä siteistä huolimatta. Esimerkiksi ne, jotka ovat löytäneet työpaikan ja mahdollisesti opiskelleet uuden ammatin, eivät erilaisista viranomaiskäytäntöihin ja lainsäädäntöön liittyvistä syistä voi virallistaa asemaansa. Työpaikka alalla, johon sovelletaan työvoiman saatavuusharkintaa, matkustusasiakirjan puuttuminen tai aiempien kielteisten päätösten yhteydessä annettu maahantulokielto estää luvan saamisen.
Ilman virallista oleskeluoikeutta elämän perusasioiden kuten toimeentulon, asumisen ja terveydenhuollon järjestäminen on usein vaikeaa. Paperittomien kanssa työskentelevät kansalaisjärjestöt arvioivat, että paperittomat ihmiset altistuvat hyvin usein erilaisille hyväksikäytön muodoille.
Lisäksi pitkittyneet turvapaikkaprosessit ja paperittomuus tarkoittavat kuormittavaa epävarmuutta. Hazine ja hänen miehensä saapuivat Suomeen syksyllä 2015 mukanaan noin vuoden ikäinen esikoistytär ja sylivauva. Vuoden 2015 jälkeen perheeseen on syntynyt vielä kaksi lasta. Kuluneen kuuden vuoden aikana perhe on joutunut vaihtamaan asuinpaikkaa yli kymmenen kertaa. Mikään yhdestätoista majoitusratkaisusta ei ole ollut oikea koti. Perhe on siirretty vastaanottokeskuksesta toiseen ympäri Suomea, ja toisinaan he ovat majailleet tuttavien nurkissa. ”Toivoisin, että voisimme vihdoin asettua aloillemme, ja lapset pääsisivät päiväkotiin ja kouluun rauhassa.”
Lupa elää -aloitteen voi allekirjoittaa kansalaisaloite.fi-sivulla 1.5.2022 asti.
Hazine (surullinen arabiaksi) ei esiinny yksityisyyden suojaamiseksi jutussa oikealla nimellään.
Kuvat: Tussitaikurit
Lupa elää – Suomessa pitkään asuneille turvapaikanhakijoille myönnettävä oleskeluluvat
Ehdotamme, että Suomen valtio myöntää nelivuotisen jatkuvan oleskeluluvan henkilöille, jotka ovat hakeneet turvapaikkaa Suomesta ennen 1.1.2017 eivätkä ole saaneet jatkuvaa oleskelulupaa. Lakimuutoksen tulee virallistaa niiden turvapaikkaa hakeneiden ulkomaan kansalaisten oleskelu, jotka ovat asuneet Suomessa pitkään ja yhtäjaksoisesti turvapaikanhakijoina, paperittomina tai tilapäisellä oleskeluluvalla. Henkilöille, joiden asema virallistetaan tällä muutoksella, pitää myöntää tarvittaessa muukalaispassit, eikä mahdollinen maahantulokielto saa estää heidän oleskelunsa virallistamista.
