Länsi-Saharan alue on ollut tapahtumien keskipisteessä vuoden 2020 lopusta lähtien. Tulitaukosopimus, jonka konfliktin kaksi osapuolta, vapautusliike Polisario ja Marokko, allekirjoittivat vuonna 1991, sortui 13. marraskuuta 2020. Oli käynyt ilmeiseksi, ettei YK pysty järjestämään luvattua kansanäänestystä alueen tulevaisuudesta.
Alun perin Länsi-Saharan konflikti puhkesi sen jälkeen, kun Espanja lähti alueelta 1970-luvun puolivälissä. Marokko liitti alueen itseensä sotilaallisella voimalla ja pakotti siviilit etsimään turvapaikkaa Lounais-Algeriasta, jossa sahrawien pakolaisleirit sijaitsevat tänäkin päivänä. Tuhannet sahrawit pysyivät Marokon miehittämillä alueilla.
Länsi-Saharan aseman oikeudellinen ja poliittinen kehys on selkeä: se on yksi niistä maista, joissa dekolonisointiprosessia ei ole tapahtunut. Tilanne kentällä on kuitenkin vaikea ja monimutkainen alueen taloudellisen ja geopoliittisen merkityksen vuoksi. Tämä on vaikeuttanut sitä, että alkuperäiskansalle annettaisiin mahdollisuus rauhanomaisesti ilmaista vapaa tahtonsa ja valita sellainen hallitus kuin he haluavat.
Tällä hetkellä sahrawit käyvät läpi erittäin monimutkaista historiallista vaihetta. Tämä johtuu viime aikoina voimistuneista tapahtumista, joita edelsi yli 29 vuotta kestänyt umpikuja.
Miehitetyllä alueella Marokon viranomaiset turvautuvat vakaviin menetelmiin länsisaharalaisia kohtaan tukahduttaessaan näiden vastarintaa. Marokon poliisi valvoo rauhallisten sahrawi-aktivistien koteja yötä päivää. Poliisivoimat suorittavat laajamittaisia ratsioita ja pidätyksiä, ja kaikenlainen mielipiteenilmaisu on sahraweilta kielletty. Marokon vankilat ovat täynnä poliittisia vankeja, jotka eivät hyväksy miehityksen laillisuutta.
Samaan aikaan pakolaisleireillä Lounais-Algeriassa sahrawit ovat joutuneet toteamaan Yhdistyneiden kansakuntien epäonnistuneen pyrkimyksessä panna täytäntöön rauhansuunnitelma ja antaa sahrawi-kansalle oikeus itsemääräämisoikeuteen. Kun toivo rauhanomaisesta ratkaisusta, johon tuhlattiin paljon aikaa, sammui, oli sodan paluu lopulta väistämätön.
Sota alueella on jatkunut viime marraskuusta lähtien pitkin Marokon 1980-luvulla rakentamaa hiekkavallia, joka erottaa miehitetyn osan Polisarion hallussa olevasta alueesta. Sahrawien tykistö tulittaa nyt päivittäin tätä Marokon miehittämää muuria, joka on suojattu miinakentin.
Sahrawien presidentti Ibrahim Ghali totesi äskettäin: ”Länsi-Sahara pysyy avoimena kaikille optioille, koska Marokko ei noudata konfliktin osapuolten allekirjoittamaa kansainvälistä rauhansuunnitelmaa.” Tämä tarkoittaa sitä, että tilanne alueella voi yleisesti ottaen heiketä Luoteis-Afrikan maiden jo ennestään kohtaamien vaikeiden ongelmien lisäksi, joita ovat esimerkiksi turvallisuushaasteet ja maahanmuutto.
Tilanne kärjistyy, koska YK ei pysty ajamaan rauhanomaista ratkaisua. YK:n turvallisuusneuvosto on kysymyksessä jakautunut monista syistä.
Loppujen lopuksi monet sahrawit uskovat, että heidän itsemääräämisoikeutensa puolustaminen on ensisijainen asia ja yksi välttämättömistä asioista nykyisessä vaiheessa. Näin varsinkin aikana, jona monet tahot perääntyvät arvoista, joille kansainvälinen järjestelmä aikoinaan rakennettiin.
Teksti: Baida Embarec Rahal
Kirjoittaja on Polisarion Suomen-edustaja.
Marokko on miehittänyt laittomasti Länsi-Saharaa vuodesta 1975. Vuonna 1991 luvattua kansanäänestystä alueen länsisaharalaisten itsemääräämisoikeudesta ei ole lupauksista huolimatta vieläkään järjestetty.
