Kurdit kohtaavat Iranissa järjestelmällistä syrjintää, ja heidän perusoikeutensa ovat heikommat kuin kantaväestöllä. Alueet, joilla kurdit asuvat, ovat maan köyhimpiä provinsseja, joissa työttömyysluvut ovat korkeammat kuin muualla Iranissa.
Iranin väestöstä arviolta puolet kuuluu etnisiin vähemmistöihin, ja kaikki heistä kohtaavat rakenteellista syrjintää. Valtio ei tilastoi vähemmistökansojen osuutta, joten luvut ovat arvioita. Useiden lähteiden mukaan kurdeja arvioidaan olevan Iranin 80-miljoonaisesta väestöstä 12–15 prosenttia. Kurdit ja muihin etnisiin vähemmistöihin kuuluvat eivät työllisty valtion sektoreilla, ja heidän vaikuttamismahdollisuutensa opiskelu- ja työelämässä ovat heikot. Vuosien sortaminen ja syrjintä on ajanut vähemmistöt ahtaalle, minkä seurauksena he ovat vaatineet muutosta – huonoin tuloksin.
Maan koulujärjestelmä on persiankielinen. Myös virallinen asiointikieli on persia, eikä kurdeilla ole oikeutta opiskella omalla äidinkielellään. Monet heistä ovat saaneet jopa tuntuvia vankeusrangaistuksia kurdin kielen yksityisestä opettamisesta. Helmikuussa 2022 kurdin kielen opettaja Zahra Mohammadi sai viiden vuoden tuomion. Yksityiset kurdinkieliset päiväkodit ovat saaneet viranomaisilta uhkauksia ja niitä on suljettu.
Useat kurdioppositioryhmät ovat vuosia taistelleet kurdien oikeuksien puolesta. Tähän Iranin islamilainen hallitus on reagoinut pidättämällä ja teloittamalla heitä. Islamilaisen tasavallan ensimmäinen korkein johtaja, ajatollah Ruhollah Khomeini piti etnisiä vähemmistöjä islamilaisen opin vastaisina ja määräsi kurdien opposition hävittämisen. Vuonna 1979 tuhottiin lukuisia kurdikyliä ja -kaupunkeja, ja noin 10 000 kurdia tapettiin. Epäoikeudenmukaisten oikeudenkäyntien jälkeen tuhansia kurdeja tuomittiin kuolemaan. Kielletyt kurdipuolueet toimivat vainon vuoksi pääosin Iranin ulkopuolella, mutta Iranin hallitus on terrorisoinut heitä myös ulkomailla.
Koko islamilaisen tasavallan aikana kurdeja on sorrettu ja heidän oikeuksiaan on poljettu. Poliitikkoja ja aktivisteja sekä heidän kannattajiaan pidätetään ja tuomitaan epäoikeudenmukaisesti. Aktivistit vangitaan mielivaltaisesti tekaistujen syytösten perusteella ja pakotetaan kiduttamalla ”tunnustuksiin”.
Ihmisten teloittamisessa Iran on yksi maailman kärkimaista. Amnestyn mukaan pelkästään tämän vuoden tammi- ja kesäkuun välisenä aikana oli teloitettu 251 vankia. Iranin viranomaiset eivät totuudenmukaisesti raportoi tapauksista, minkä vuoksi luvut eivät ole kovin luotettavia. Monet vangeista kuolevat kidutusten ja huonojen elinolosuhteiden seurauksena, eikä heidän kuolemiaan tilastoida. Viranomaiset teloittavat salaa poliittisia vankeja eivätkä suostu luovuttamaan vainajien ruumiita omaisille.
Kuolemaantuomittujen joukossa vähemmistöjen edustajia on suhteellisesti enemmän kuin valtaväestöä. Kurdistan Human rights association Geneve -järjestön mukaan poliittisista ja turvallisuuteen liittyvistä syistä kuolemaan tuomittujen kurdien määrä kaikista teloituksista on yli 55 prosenttia. Lähes puolet maan poliittisista vangeista on kurdeja. Kaikista vangituista ei välttämättä edes saada minkäänlaisia tietoja, ja näin he katoavat kaikessa hiljaisuudessa muiden teloitettujen joukkoon.
Aktivisteja ja poliitikkoja tuomitaan jatkuvasti epäreilusti. Tuoreena esimerkkinä on tämän vuoden heinäkuun lopussa vangittujen poliittisten aktivistien tapaukset. Iranin tiedustelupalvelu pidätti neljä poliittista kurdiaktivistia tekaistujen syytösten perusteella ja heiltä on riistetty kaikki ihmisoikeudet. Mohammad Faramarzin, Mohsen Mazloomin, Pejman Fatehin ja Wafa Azarbarin omaiset eivät ole jatkuvista ja toistuvista pyynnöistä huolimatta saaneet mitään tietoa heidän terveydentilastaan.
Ihmisoikeuksien puolustamisen ei pitäisi olla rikos. Kenenkään ei pitäisi tulla vangituksi tai tapetuksi mielipiteensä vuoksi. YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen mukaan jokaisella on oikeus tulla kuulluksi riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, eikä ketään saa mielivaltaisesti pidättää, vangita tai ajaa maanpakoon. Iranilaisten vankien kohdalla nämä oikeudet eivät koskaan toteudu. Iranin hallituksen täytyy julkistaa pidätettyjen henkilöiden olinpaikat ja turvata heille oikeudenmukaiset oikeudenkäynnit. Iranin valtio tulisi tuomita jatkuvista ihmisoikeusrikoksista.
Teksti: Rojin Birzoi
