Helsingin Sanomien 14.10.2016 julkaistussa pääkirjoituksessa ”Demokratia Marokossa on vaikea mutta tärkeä laji” otettiin kantaa demokratian tilaan Marokossa. HS kirjoitti muun muassa seuraavaa:
”Arabimaissa demokratialla on nykyisin jalansija Marokon ohella Tunisiassa ja jossakin määrin Jordaniassa. Kukin maista elää vaikeassa ympäristössä. Ne ansaitsevat vahvaa poliittista ja taloudellista tukea Euroopalta.”
Kirjoitimme lehteen kommentin siitä, kuinka ongelmallista on antaa poliittinen ja taloudellinen tuki Marokolle niin kauan kuin maan politiikka vähät välittää kansainvälisen yhteisön pelisäännöistä. Tämän seurauksena uusi sota Länsi-Saharan alueella on lähempänä kuin koskaan 25 vuotta kestäneen tulitaukosopimuksen aikana. Koska Helsingin Sanomat ei kommenttiamme julkaissut, julkaisemme sen tässä:
Marokko ei toimi kansainvälisen yhteisön pelisääntöjen mukaan
Helsingin Sanomien 14.10. julkaistussa pääkirjoituksessa ”Demokratia Marokossa on vaikea mutta tärkeä laji” otettiin kantaa demokratian tilaan Marokossa. Pääkirjoituksessa kritisoitiin aiheellisesti maan yksinvaltaista hallintoa ja korruptiota. Kuten kirjoituksessa todetaan on Marokolla vielä pitkä matka kuljettavanaan demokratian tiellä, kuten muillakin Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän valtioilla.
Pääkirjoituksessa kuitenkin kehotetaan Eurooppaa antamaan vahvaa poliittista ja taloudellista tukea Marokolle. Tämä kehotus asettuu ikävään valoon Marokon oman sisä- ja ulkopolitiikan suhteen. Marokko on vuodesta 1975 asti miehittänyt laittomasti Länsi-Saharan aluetta. Suuri osa Länsi-Saharan alkuperäisväestöstä sahraweista on asunut sodan syttymisen jälkeen 40 vuotta Algerian puolella pakolaisleireillä. Ihmisoikeusjärjestöt kuten Amnesty ja Human Rights Watch raportoivat jatkuvasti ihmisoikeusloukkauksista, joita alueelle jääneet sahrawit joutuvat kokemaan. Alueella toimiva YK:n rauhanturvaoperaatio Minurso on edelleen ainut YK:n rauhanturvaoperaatio, jonka mandaattiin ei kuulu ihmisoikeuksien tarkkailu, pitkälti Marokon läheisen liittolaisen Ranskan painostuksesta.
Marokko ja Länsi-Saharan vapausliike Polisario solmivat vuonna 1991 tulitaukosopimuksen, jonka Marokko rikkoi tämän vuoden elokuussa tuomalla joukkojaan maiden välillä olevalle puskurivyöhykkeelle. YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon otti asiaan kantaa tuomiten Marokon toimet alueen tasapainoa ja rauhanneuvotteluita vaarantavana tekijänä. Marokko jäädytti puolestaan talvella suhteensa EU:n instituutioihin, kun EU:n tuomioistuin linjasi Marokon ja unionin välisen kauppasopimuksen laittomaksi, koska siihen oli lisätty mukaan myös miehitetty Länsi-Sahara. Keväällä puolestaan Marokko hääti yli 80 YK:n rauhanturvaoperaation työntekijää alueelta Ban Ki-moonin kutsuttua Länsi-Saharaa miehitetyksi alueeksi.
Sodan uhka alueella on tällä hetkellä suurempi kuin koskaan aiemmin vuoden 1991 jälkeen. Tästä syystä kansainvälisen yhteisön tulisi suhtautua hyvin kriittisesti sekä poliittiseen että taloudelliseen yhteistyöhön Marokon kanssa ennen kuin sen suhtautuminen kansainväliseen yhteisöön ja kansainväliseen oikeuteen kohenee huomattavasti ja Länsi-Saharan pitkittyneeseen konfliktiin on löydetty rauhanomainen ratkaisu.
