F-35A-hävittäjän hankkiminen ei ollut yllätys luultavasti kenellekään, kaikkein vähiten Puolustusvoimien johdolle. Hävittäjäkaupat Yhdysvalloista (F-18) ehti itse asiassa julistaa sovituksi jo kaksi vuotta sitten Yhdysvaltojen edellinen presidentti Donald Trump presidentti Niinistön kanssa Washingtonissa järjestetyssä lehdistötilaisuudessa.
Ongelmallista F-35A-hankinnan valmistelussa oli, että arvioinnista suljettiin pois aivan viime hetkiin saakka siihen oleellisesti liittyvä laajempi turvallisuuspoliittinen ulottuvuus. Sitä koskeva linjaratkaisu jäi nyt kenraaleille, kun hanketta vietiin eteenpäin lähes pelkkänä teknisen suorituskyvyn arviointina.
Päätös tukeutua Yhdysvaltojen sotilaalliseen voimaan saattaa näyttää ilmeiseltä ratkaisulta, mutta asian ydin ei ole USA:n hävittäjien tämänhetkinen sotilastekninen erinomaisuus. Vaikka lähdettäisiin siitä, että Suomen turvallisuuspolitiikan yksi osa on armeija, turvallisuutemme ei rakennu vain eikä edes pääosin sen varaan vaan ulkopolitiikalle. Viisas ajatus siitä, että pienen maan etu on hankkia ystävät läheltä ja välttää joutumista mukaan suurvaltojen eturistiriitoihin, on perusteettomasti leimattu vanhentuneeksi. Nyt politiikan keinot ovat jääneet sotilaallisen repertuaarin jalkoihin.
Globaalissa politiikassa pienten valtioiden vaikutusmahdollisuudet ovat väistämättä alisteisia suurvaltojen intresseille. Tästä on lukuisia esimerkkejä aivan viime vuosilta, mainittakoon vaikka Venäjän toiminta lähialueillaan, Yhdysvaltojen vetäytyminen Afganistanista ja niiden molempien Lähi-idän politiikka. Olisi naiivia kuvitella, etteikö myös Suomen aseistamisen ja sotilaallisen yhteistyön merkitys olisi Yhdysvalloille välineellinen. Yhteistyötä tehdään niin kauan kuin siitä on hyötyä sille, mutta yhtä lailla sitä voidaan myös muuttaa, jos sen edut niin vaativat.
Siksi on hyvä muistaa, että USA:ssa vuonna 2024 valittava presidentti voi olla joku muu kuin Biden, ja politiikan suunta voi muuttua jo ennen kuin ensimmäinenkään F-35A on Suomessa. Myös Trumpin mahdollisuudesta voittaa seuraavat vaalit keskustellaan avoimesti. Joka tapauksessa Yhdysvaltojen keskittyminen sisäisiin ongelmiinsa ja Tyynellemerelle vastaamaan Kiinan haasteeseen tulee olemaan sen pitkän aikavälin linja. Tässä asetelmassa Itämeri ja Suomi jäävät väistämättä sivurooliin.
Markku Kangaspuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien puheenjohtaja.
