Länsieurooppalaisessa mielenmaisemassa Putinin päähaastajaksi on noussut vankileirille tuomittu Aleksei Navalnyi. Hänen järjestönsä koolle kutsumiin mielenosoituksiin on osallistunut laaja kirjo tyytymättömiä, mikä on saanut median esittämään toiveikkaan kysymyksen, onko tämä nyt Putinin vallan lopun alku.

Myös Venäjällä monet toivovat, että tästä alkaisi Putinin korruptoituneen hallinnon syrjäyttäminen, poliittisten vankien vapauttaminen ja edes alkeellisten edellytysten luominen rehellisille vaaleille. Oikeutettuja vaatimuksia, mutta matka niiden toteutumiseen näyttää pitkältä.

Eikä Navalnyistä itsestään näyttäisi vielä olevan Putinin haastajaksi. Levadan uusimman mielipidetiedustelun mukaan häneen luotti nyt tammi–helmikuussa 3 prosenttia ja kärkisijaa pitäneeseen Putiniin 29 prosenttia vastaajista.

Valta ja systeemioppositio kritisoivat mielenosoituksia kaaoksen luomisesta ja syyttävät Navalnyia ulkomaiseksi agentiksi. Häntä arvostellaan siitä, ettei hän esitä poliittisia vaihtoehtoja. Moni vasemmistolainen ja liberaali oppositio näkee hänessä myös äärioikeiston ja rasismin kanssa flirttailleen uusliberaalin.

Tämä ei ole kuitenkaan koko kuva. Vaikka kommunistien pitkäaikainen nationalistinen johtaja Gennadi Zjuganov hyökkää mielipidekyselyssä 4 prosentin ja liberaalin Jablokon entinen johtaja ja puolueessa yhä vaikutusvaltainen Grigori Javlinski noin prosentin kannatuksella Navalnyia vastaan, myös monet näiden puolueiden aktiiveista osallistuivat mielenosoituksiin. Useiden isoimpien kaupunkien kommunistijärjestöt tukivat niitä. Esimerkiksi Omskissa, jossa vuoden 2020 paikallisvaaleissa Navalnyin lanseeraama ”älykäs äänestäminen” nosti suuren joukon opposition edustajia valtuustoon, vangittiin mielenosoituksissa kommunistien kaupunginvaltuutettuja siinä missä muitakin.

Korruptio, ihmisten väkivaltainen vaientaminen ja epäoikeudenmukaisuuden kokemus purkautuu uutena vastarintana jossakin vaiheessa. Viitteitä tähän antaa myös se, että nuorimmassa 18–24-vuotiaiden ikäluokassa yli kolmannes hyväksyy Navalnyin toiminnan, mikä on kolme kertaa suurempi kuin yli 55-vuotiaiden keskuudessa.

Epävakaa Venäjä ei ole unelmanaapuri, mutta ei sitä ole myöskään Venäjä, jossa ihmisiä vangitaan, hakataan ja murhataan. Yksiselitteistä vastausta taas ei ole siihen, kuinka paljon Venäjän sisäinen kehitys vaikuttaa maan ulkopolitiikkaan. Ulkopolitiikka muodostuu monen muun tekijän summana.

Teksti: Markku Kangaspuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien puheenjohtaja.