Pohjois-Amerikan intiaanit viihtyivät hevosen selässä, nauttivat sodasta ja vankien kiduttamisesta. Nykyaika on riistänyt heiltä väkivallan ilot, mutta kierous, laiskuus ja viinaanmenevyys ovat jäljellä, joten intiaanit pyörittävät reservaateissaan pelikasinoja ja valittavat jos ympäröivä yhteiskunta lähestyy heidän alueitaan taloudelle välttämättömän öljyputken muodossa. Suomen saamelaiset vastustavat puolestaan Jäämeren rataa ja vaativat itselleen erityisoikeuksia aina, kun kohdalle osuu niin selvä päivä, että sormet pysyvät tietokoneen näppäimistöllä valituskirjelmän rustaamisen ajan. Entä venäläiset sitten? Varastelevia ratsumiehiä, joilla on kädessään joko sapeli tai vodkapullo. Muslimit? Verenhimoisia uskonnollisia fanaatikkoja, jotka valtaavat Euroopan synnytyssalien kautta, vievät meidän työmme ja jättävät ne sitten tekemättä.
Edellä kuvatun kaltaiset vihamieliset stereotypiat ovat osa perinteistä vallankäyttöä, toiseuttamista. Kohdetta tarkastellaan yläviistosta ja siitä löydetään vastenmielisiä ja pelottavia, mutta myös naurettavia ja halveksittavia ominaisuuksia, joita yhdistelemällä syntyvä kuva on mahdollisimman kaukana minusta ja meistä. Toinen ei voi olla meidän kanssamme yhdenveroinen – se on joko uhka tai alisteisessa asemassa. Alistettu toinen on pilkan, halveksunnan ja vaientamisen kohde. Uhkaava toinen taas vaatii varautumista voimankäyttöön ja alistamista heti tilaisuuden tullen. Naisia on toiseutettu nyrkin ja hellan väliin, siirtomaita taas valkoisen miehen taakoiksi.
Westernien verenhimoisen punanahan stereotypiat osataan nykyisin tunnistaa. Mitä lähemmäs vuoden 2019 Suomea tullaan, sitä nopeammin tämä tarkkanäköisyys kuitenkin karisee. Saamelaisten avoin pilkkaaminen on entistä harvinaisempaa, mutta alkuperäiskansan oikeudellisista kysymyksistä vaietaan. Islamilaisista maista tulevista pakolaisista voidaan väittää uskonnon perusteella aivan mitä tahansa, vaikka pakolaisuuden syy olisi turvan hakeminen ääri-islamisteilta. Venäjän ja venäläisyyden pelkistäminen varastelevan kasakan hahmoon taas on presidentti Niinistön mielestä niin mainio juttu, että sitä kelpaa toistella Helsingistä Washingtoniin. Toiseuttavalla vallan kielellä luodaan omaa identiteettiä, mutta myös toiseuttamisen kohde kuulee ja ymmärtää.
Raimo Pesonen
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija.
