Politiikassa paras tarkoittaa yleensä samaa kuin vähiten huono, pienin paha, siedettävä.

Vaalikevään 2023 lähestyessä tuo vanha totuus pulpahtaa mieleen samalla kun uutisvirta kuvastaa monikriisien aikakauteen siirtymistä. Monen muun asian tavoin demokratia on maailmalla vaikeuksissa, emmekä me ole kehityksestä erillinen saareke. Toisaalta Suomen selviytyminen demokratiaa koettelevista kriiseistä voi olla merkitykseltään maan kokoluokkaa suurempi asia.

Vaikeuksista huolimatta – tai juuri niiden vuoksi – tekee mieli hakea valonsäikeitä ja listata ihan rehellisiä toiveita.

Toivottavasti muistamme, että demokratia on muutakin kuin muotoseikkoja, henkilöbrändejä ja vaalien pistesijoja, vaikka media ja somealgoritmit pelkistävät kuvaa todellisuudesta tuohon suuntaan. Ei pelkkä monipuoluejärjestelmä tai väärennettyjen vaalilippujen puuttuminen takaa toimivaa demokratiaa, jos järjestelmään ei uskota eikä siltä jakseta odottaa tai toivoa enää mitään.

Niinpä toivon myös, että ilmaisua ”nukkuvien puolue” käytettäisiin mahdollisimman vähän ja siirryttäisiin puhumaan poliittisesta osattomuudesta. Suurituloisimmat, hyvin koulutetut ja vahvasti verkostoituneet äänestävät muita vilkkaammin. Äänestämättä jättävien pilkkaaminen oloihinsa tyytyväisiksi on osa syrjäyttävää vallankäyttöä.

Toivottavasti demokratian brändi säilyttää vetovoimansa. Tälläkin hetkellä maailmalla pahoinpidellään, vainotaan, suljetaan vankiloihin ja tapetaan lukemattomia ihmisiä vain sen vuoksi, että he ovat vaatineet niitä perustason demokraattisia oikeuksia, joita me pidämme itsestään selvinä. Demokratian brändi on niin vahva, että siitä tehdään jatkuvasti väärennöksiä: tämän vuosituhannen autoritaariset ja totalitaariset johtajat kutsuvat itseään useammin pääministereiksi tai presidenteiksi kuin keisareiksi.

Toivottavasti vahvan brändin kuoren sisällä on myös elämää, eli demokratian solukot uusiutuvat. Umpikujaan vieneiden mallien korvaamiseen tarvitaan uutta ajattelua. Usein sen omaksuminen edellyttää sukupolvenvaihdosta. Kaikkien ikäryhmien ääntä on kuultava, ja juuri siksi toivon erityisen paljon nuorten poliittisen osattomuuden korjautumista. Siihen voi vaikuttaa jokainen meistä kuuntelemalla, rohkaisemalla ja keskustelemalla arvostavasti.

Teksti: Raimo Pesonen
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija.