Suomi sai Alexander Stubbista presidentin, joka nojautuu vaalikampanjan perusteella tanakasti Yhdysvaltoihin. Ydinaseet Suomessa ja niiden kuljettaminen maamme kautta eivät tuntuneet olevan ongelma vaan uutta Nato-Suomen politiikkaa. Donald Trumpin valinta presidentiksi taas tulisi hoidettua häviämällä tahallaan golfkentän viheriöllä. Toivottavasti joku kertoo pian, että tämä kaikki oli vain vaalikampanjan aikaista löysää retoriikkaa.
Eduskunnan käsittelyssä olevaan, Yhdysvaltojen kanssa solmittavaan puolustusyhteistyösopimukseen (DCA) ei olla kuitenkaan asettamassa rajoitteita ydinaseiden tuonnille. Eikä Suomi asettanut ydinseita koskevia varaumia Natoon liittyessäänkään. Periaatteessa tämä jättää USA:lle mahdollisuuden varastoida tai kuljettaa niitä Suomeen laillisesti, mikäli eduskunta päätyy muuttamaan ydinenergialakia niin kuin eri tahot ovat ilmaisseet haluavansa. Ydinenergialain olemassaolo taas on ollut yksi vasemmistopuolueissa, vihreissä ja keskustassa esitetty perustelu sille, että Natoon liittyminen ja puolustussopimus USA:n kanssa ei luo riskiä ydinaseiden tuomisesta Suomeen tai kuljettamisesta Suomen kautta.
Natoon liityttiin suuren yksimielisyyden vallassa eduskunnassa ja vakuuttaen kansalaisia siitä, että huolet sotilastukikohtien ja ydinaseiden sijoittamisesta Suomeen ovat vailla mitään pohjaa. On kiinnostava nähdä, mitä perusteita ydinenergialain avaamiselle nyt löydetään. Mielipidetiedustelujen mukaan ihmiset eivät halua ydinaseita Suomeen, mutta vakuuttelu välttämättömyydestä osallistua Naton ydinasepelotteen ylläpitämiseen on jo alkanut. Tämä on kuitenkin ajatusvirhe. Ei Suomi saa yhtään lisää suojaa tai päätäntävaltaa ydinaseista jos se avaa Yhdysvalloille mahdollisuuden käyttää maatamme lisäämään Venäjän epävarmuutta siitä missä ja kuinka lähellä amerikkalaiset ydinohjukset sijaitsevat. Suomen rooli ydinaseriisuntaa ja -valvontaa ajavana maana katoaa horisontistakin.
On myös vaikea nähdä, että Trumpin avoimesti Amerikka-keskeisestä ja omia liittolaisiaankin töykeästi kohtelevasta politiikasta voisi olla luotettavaa selkänojaa Suomen turvallisuuspolitiikalle. Mitä tiiviimmin Suomi sitoutuu Yhdysvaltoihin, sitä vähemmän jää tilaa eri ratkaisuvaihtoehdoille. Suurvallan kanssa neuvoteltaessa pienen maan asema ei yleensä ole häävi. Kun toinen mittaa asioita metrimitalla ja toinen millimitalla, moni asia jää helposti useammankin millimetrin mittavirheen piiriin.
Pekka Haaviston vaalikeskusteluissa viime vaiheessa esiin nostamat ydinaseisiin, rauhanvälittämiseen ja Gazan tilanteeseen liittyvät kysymykset saivat laajaa vastakaikua ja vaikuttivat osaltaan hänen erinomaiseen tulokseensa vaalipäivänä. Se kertoo siitä, että rauhanliikkeen kysymyksillä on laajempaakin kaikupohjaa.
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien puheenjohtaja.
