Toisen koronavuoden lopulla rokottamattomat saavat terveydenhoitojärjestelmät natisemaan. Terveydenhuollon resurssien leikkaukset ovat jatkuneet vuosikymmeniä, mutta seurauksista voidaan pandemian myötä syyttää yhtä ihmisryhmää. Vaille rokotteita jääneissä köyhemmissä maissa kehittyvät uudet tautimuunnokset taas pitävät koko maailmaa varpaillaan, mutta lääketeollisuuden rokotepatenttien mahdollistamia voittoja ei sentään ole vaarannettu.

Kaaos on maailman perustila, eikä sen siemenistä ole nytkään pulaa. Koronan olkapään takaa kurkkii ympäristökriisin suuri kysymys: onko aikaa hyvin vähän vai liian vähän? Samaan aikaan aseiden kalistelu kiihtyy, eikä kymmenien tuhansien miljardien suuruusluokkaan kasvanut vuoden 2008 finanssikriisin hätäpaikkaus ole poistanut taloudesta yhteiskuntaan leviävän romahduksen mahdollisuutta vaan jäädyttänyt sen.

Järjestäytynyt yhteiskunta oikeuttaa olemassaolonsa lupaamalla pitää kaaoksen poissa. Kysymys on liikennesääntöjen laatimisen ja valvomisen kaltaisten käytännön toimenpiteiden ohella tarinankerronnasta. Silloin kun ongelmallisiin kysymyksiin ei osata vastata, ollaan vastaavinaan tai puhutaan muusta. Turvallisuudentunnetta ruokkiva tarina on yksinkertainen ja selkeä. Siihen kuuluu ihmiskasvojen antaminen niin hyvälle kuin pahalle. Koska ympäristökriisin pahisten nimeäminen on hankalaa tai ainakin epämiellyttävää, luonnonsuojelijoista ei oikein ole sankareiksi.

Toisen koronavuoden lopulla suomalaiset voivat kuitenkin olla rauhallisin mielin. Kaaosta pidetään loitolla ennakkoluulottomilla uudistuksilla ja ennätyksellisin investoinnein. Kutsunnat laajennetaan koskemaan myös naisia. Maan historian suurimmassa hankinnassa pyöräytetään käyntiin masiina, joka imee sisäänsä kymmeniä miljardeja ja tuottaa turvallisuutta kauas ulottuviin ohjusiskuihin kykenevien taistelukoneiden muodossa. On toissijaista, mikä on HX-koneiden todellinen tarve, onko niiden käyttämiseen varaa, kuinka nopeasti ominaisuudet vanhenevat tai kuinka pahasti pieleen sotilaat tällä kertaa arvioivat niiden kestämän lentotuntimäärän – olennaista on se, kuinka hyvin asekauppa ja sillä vahvistettavat liittosuhteet sopivat Suomen tarinaan ja tukevat sitä.

Kunnioittava hiljaisuus Arkadianmäellä kertoo asian sisäistämisestä.

Raimo Pesonen
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija.