Tätä kuulee yhä useammin, mutta puhe ei ole aina Vladimir Putinista vaan yhä useammin Donald Trumpista. Pessimistisimmät valmistautuvat jo hänen toiseen kauteensa presidenttinä. Tästä on seurannut, että yhä useampi eurooppalainen poliitikko pitää viisaana ottaa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa etäisyyttä Yhdysvaltoihin. Kauppapolitiikassa se tapahtuu väistämättä, kun Trump asettaa uhkausten säestämänä muita vastaan rangaistustulleja.
Kiina vältti tällä erää tullisodan USA:n kanssa suostumalla lisäämään tuontia sieltä sadoilla miljardeilla. On vaikea välttyä ajatukselta, että Trumpin vaatimus eurooppalaisten Nato-maiden lisäpanostuksesta asevarustelumenoihin on tarkoitettu myös kasvattamaan yhdysvaltalaisten aseteollisuuden liikevaihtoa.
Kuvaan sopii hyvin presidentti Niinistön taannoisen Yhdysvaltojen-vierailun aikainen episodi, kun Trump ilmoitti lehdistötilaisuudessa Suomen ostavan Hornetit. Talousyhteistyö luo sidonnaisuuksia, mutta ei se aina ole pelkästään positiivinen asia. Meillä on puhuttu pitkään Nordstream II -putken rakennusluvasta ja sen myötä Venäjän liiaksi kasvavasta osuudesta Euroopan energiantoimittajana. Samoille markkinoille nesteytettyä maakaasua viemään pyrkivä Yhdysvallat puolestaan on turvallisuuskysymyksiin vedoten vastustanut kaikin keinoin putkihanketta.
Ei putkihankkeen turvallisuuspolitiikkaan liittyviä ulottuvuuksia voi kiistää, vaikka ne eivät kovin vahvasti sitä hallitsekaan. Sen sijaan Suomen historian kallein asehankinta, tulevien monitoimihävittäjien ostaminen, on Suomen kannalta aivan puhdasta turvallisuuspolitiikkaa. Vaakakupissa ovat hävittäjät toimittavan maan luotettavuus, sotilaspoliittisen sitoutumisen mielekkyys toimittajamaahan ja viime kädessä hävittäjähankinnan painoarvo turvallisuuden lisäämisessä. Toinen vaa’an punnuksista on Suomen tähän asti menestyksellisin väline turvallisuuden tuottamisessa, ulkopolitiikka, jossa emme ole sotkeutuneet itseämme suurempien peleihin.
Markku Kangaspuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien puheenjohtaja.