Syyskuussa uutisoitiin Britannian erikoisjoukkojen tarkka-ampujan surmanneen Pohjois-Syyriassa yhdellä laukauksella neljä Isis-taistelijaa, jotka olivat valmistautumassa kahdentoista vangin teloittamiseen liekinheittimellä ja joukkomurhan videointiin. Raskaan tarkkuuskiväärin luoti osui liekinheittimen polttoainesäiliöön, jonka räjähdys tappoi terroristit, vangit taas säilyivät vahingoittumattomina ja pääsivät vapauteen. Vastaavankaltainen uutinen levisi elokuussa 2015, kun brittien SAS:n tarkka-ampuja pelasti viime hetkellä isän ja pojan mestaajien käsistä lähellä Turkin rajaa. Viime keväänä kerrottiin puolestaan venäläisen erikoisjoukkojen yliluutnantin Aleksandr Prohorenkon kuolemasta Palmyran kaupungin valtauksessa. Isisin joukkojen piirittämäksi joutunut upseeri tilasi ammustensa loppuessa viimeisenä tekonaan päälleen ilmaiskun, joka tappoi hänen itsensä lisäksi lähietäisyydelle päässeet terroristit. Viimeisessä viestissään Prohorenko ehti puhua kunniasta ja rakkaudestaan perhettään kohtaan.
Kertomukset voivat pohjautua tositapahtumiin – ja samalla ne voivat olla pääasiassa sitä miltä vaikuttavatkin, eli hollywood-draamansa hallitsevien käsikirjoittajien sepitettä. On ehkä syytä palauttaa mieliin Jessica Lynchin tapaus.
Keväällä 2003 amerikkalaisjoukot etenivät kohti Bagdadia, ja 19-vuotias sotilas Jessica Lynch joutui autosaattueineen väijytykseen, jossa hänen toverinsa kuolivat. Autonkuljettajana toiminut naissotilas jatkoi haavoittuneena taisteluaan irakilaisten ylivoimaa vastaan, kunnes ammukset kävivät vähiin ja häntä iskettiin veitsellä. Vangitsemisen jälkeen häntä kidutettiin. Huhtikuun alussa Lynch vapautettiin irakilaisesta sairaalasta näyttävässä Navy Seals – ja Rangers-erikoisjoukkojen yhteisoperaatiossa. Kotimaassa odotti sankarin vastaanotto.
Varsin pian kävi ilmi, ettei Lynch ollut ampunut Irakissa laukaustakaan, eikä häntä ollut sen enempää ammuttu kuin kidutettukaan. Autojen törmäyksessä vakavasti loukkaantunut Lynch oli saanut irakilaisessa sairaalassa olosuhteisiin nähden varsin asiallista hoitoa, ja irakilaissotilaat olivat paenneet kaupungista jo ennen erikoisjoukkojen tuloa. Pelastusoperaatio oli puhdasverinen mediaa varten toteutettu lavastus.
Erikoisjoukkojen lähes yli-inhimillisiä kykyjä ja uhrautuvaisuutta korostavat sankaritarinat ovat sodankäynnin oikeuttamisen välineitä. Kertomusten sijoittaminen Isisin vastaiseen taisteluun tekee niistä entistä puhdaspiirteisempiä – varsinkin kun terrorijärjestön syntyhistoria ja tukijat unohdetaan. Viattomien kärsimykseen puuttuminen ja dramaattiset viime hetken pelastukset siirtävät katseen yksilötasolle ja luovat helpotuksen tunnetta silloin, kun sodan laajempi kuva vaikuttaa mielipuoliselta, vastenmielisen kyyniseltä ja pohjimmiltaan tarkoituksettomalta.
Raimo Pesonen
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija.
