Venäjän hyökkäyksen jälkeen tavoite rauhan ja yhteistyön maailmasta on alkanut näyttää monen mielestä entistä utopistisemmalta. Pelko käänsi enemmistön hakemaan sotilaallista turvaa Natosta ainoana realistiseksi ymmärrettynä vaihtoehtona.
Enemmistön johtopäätös on kuitenkin ollut suuri ajatusvirhe. Vähänkään pidemmälle katsoen sotilaallisen pelotteen kasvattaminen on täysin utopistinen vastaus jo nyt käsillä oleviin, koko ihmiskuntaa koskeviin ongelmiin. Se ei ratkaise pidemmän päälle edes Venäjän muodostamaa turvallisuusuhkaa. Ajatus siitä, että Venäjä katoaisi Euroopan turvallisuuteen vaikuttavana toimijana edes siinä tapauksessa, että se lopulta häviäisi sodan Ukrainassa, ei ole kaikkein todennäköisin vaihtoehto.
Näin ei käynyt vuonna 1856 Krimin sodassa, ei 1905 Japania vastaan eikä 1918 maailmansodassa sen enempää kuin 1989 Afganistanista vetäytymisen jälkeen. Yksikään Venäjän viimeisen parinsadan vuoden aikana häviämistä sodista ei ole johtanut poliittisista reformeista ja vallankumouksista huolimatta tilanteeseen, jossa Venäjä olisi hävinnyt näyttämöltä. Ennemmin tai myöhemmin sen kanssa on päädytty neuvottelupöytiin sopimaan yhteisestä turvallisuudesta ja pelisäännöistä.
Ilmastonmuutokseen ja luontokatoon vastaaminen, köyhyyden voittaminen ja oletettavasti seuraavan maailmanlaajuisen pandemian päihittäminen eivät onnistu ilman globaalia yhteistyötä. On myös epäuskottavaa puhua ihmisoikeusperusteisesta ulkopolitiikasta ja demokraattisesta yhteisöstä, ellemme ryhdy ratkaiseman ongelmia, jotka heikentävät jo nyt globaalissa etelässä miljardien ihmisarvoisen elämän edellytyksiä.
Tarvittavien resurssien uudelleen suuntaamisessa on kyse poliittisesta tahdosta. Pandemian voittamiseksi ja Ukrainan tukemiseksi sitä löytyi. Tulevaisuuden rakentaminen uudelle kylmälle sodalle Kiinan ja Yhdysvaltojen liittokuntien ympärille on epärealistinen visio. Se merkitsisi menetettyä vuosikymmentä tai kahta. Äärimmäisten sääilmiöiden, laajojen maastopalojen ja ruoan tuotanto-ongelmien lisääntyminen ei odota sitä, milloin ihmiskunta tulee taas järkiinsä.
Markku Kangaspuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien puheenjohtaja.
