Realismin asemesta kyse on kuitenkin rusinanpoiminnasta, omaan ajattelutapaan sopivien yksityiskohtien valinnasta ja silmien sulkemisesta muulta. Väite sodan väistämättömyydestä kuuluu kohtalonuskon ja Olympoksella noppaa heittävien jumalien maailmaan. Politiikka on kohtalonuskon kyseenalaistamista – mikä olisi syytä muistaa myös turvallisuuspolitiikasta puhuttaessa. Sota on ihmisen aiheuttama onnettomuus, ja silloin sen pitäisi olla myös ihmisten estettävissä. Si vis pacem, para bellum -hokeman toistelijoilta unohtuu se, että pelkästään sotaan valmistautumalla rauhaa ei ole koskaan saavutettu, mutta varustautuminen voi kyllä vaarantaa rauhan monin tavoin.
Kaiken muun ohella sota on onnettomuus myös siinä suhteessa, että se vaikuttaa kerta toisensa jälkeen yllättävän siihen ammatikseen varautuvat sotilaat. Kenraalien sanotaan valmistautuvan aina edellisiin sotiin, ja voittoisienkin taistelujen lopputulokset ovat harvoin sitä, mihin on virallisesti pyritty, kuten Irakin ja Afganistanin esimerkeistä nähdään.
Voimankäyttövalmiutta korostavat ”realistit” harjoittavat erityisen raskasta toiveajattelua ydinaseiden suhteen. Samalla kun tavanomaisin asein käytävä sota esitetään tulevaisuudessa väistämättömänä, ydinsodan mahdollisuus suljetaan pois, koska sen seuraukset ovat liian sietämättömiä ajateltaviksi. Varaa silmien sulkemiseen tai toiveajatteluun ei kuitenkaan ole. Ydinkärkien kantamiseen soveltuvat ohjukset ovat tuhovoimaansa nähden kustannustehokkaita, eikä onnettomuuksien luonteeseen kuulu hallittavuus.
Raimo Pesonen
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija.