Aivot suosivat tuttua ja turvallista, koska ajattelu kuluttaa energiaa. Toisto tekee väitteistä vakuuttavia. Ajatusrakennelmien sisäinen eheys on tärkeämpää kuin totuudellisuus. Mainostajat, papit ja poliitikot ovat ymmärtäneet nämä perusasiat jo tuhansia vuosia, mutta psykologinen tutkimus mahdollisimman vähäiseen ponnisteluun pyrkivän päätöksentekojärjestelmän kompastuspisteistä on melko uutta. Alan uranuurtajia oli maaliskuussa kuollut Daniel Kahneman, jonka teos Ajattelu nopeasti ja hitaasti (Terra Cognita 2012) on kulunut suomalaisten talousihmisten käsissä. Kirjaa voi suositella muillekin.

Kahnemania lukiessa nousi mieleen tšekkiläisen uudistusmielisen teologin Jan Husin teloituksesta vuonna 1415 elämään jäänyt sanonta o sancta simplicitas – voi pyhä yksinkertaisuus. Tarinan mukaan Hus huudahti viimeiset sanansa palavalla roviolla nähdessään vanhan naisen kantavan lisää polttopuita liekkeihin.

Asetelma on ikiaikainen. On eliitin etuoikeuksia varjeleva väkivaltavaltakoneisto, uudistuksia vaativa kriitikko ja valtakoneistolle uskollisuuttaan todistava kansa. Arvostellessaan katolisen kirkon rahanahneutta Hus oli kiinnostunut ensisijaisesti kristinuskon puhtaudesta, mutta tuli samalla edistäneeksi ihmisten tasa-arvoa. Vallanpitäjien vastauksen raivokkuudesta on pääteltävissä, kuinka kipeään paikkaan Hus sohaisi.

Kertomuksessa kansaa edustava vanha nainen tietää kirkon olevan oikeassa, hän haluaa näyttää olevansa kunnon ihminen ja olla mukana, kun maailmanjärjestystä uhannut kerettiläinen kaaos haihtuu savuna taivaalle.

Yli-innokas vanhus vaikuttaa koomiselta, mutta hän on ensisijaisesti kyynisen hyväksikäytön uhri.

Juuri nyt kaaos uhkaa meitä suomalaisia valtion velkaantumisen muodossa. Keskiajan katolisen kirkon saarnamiehet olisivat varmasti kateellisia liturgisen toiston määrästä, jolla ajatus velkapirusta on taottu kansalaisten kalloon. Sitä vastaan taisteltaessa kaikki keinot ovat oikeutettuja. Terveydenhoitojärjestelmä saa kriisiytyä ja romahtaa.

Vallan kabineteissa omaa oksaansa sahaaville yli-innokkaille velkatalkoolaisille naureskellaan jo – mutta vastuu on edelleen niillä, jotka heitä käyttävät hyväksi.

Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija.