Venäjän Ukrainaan tekemän hyökkäyksen epäonnistumisen keskeisiä syitä on autoritaarisille ja totalitaarisille valtioille tyypillinen tiedonkulun ongelma: ylemmille tahoille kerrotaan mieluiten sellaisia viestejä, joita johto haluaa kuulla. Vastaavasti ylhäältä tulevia ohjeita ei uskalleta kritisoida, vaikka ne olisivat toteuttamiskelvottomia – mieluummin niitä ollaan vain toteuttavinaan. Näin syntyy kehä, jossa asioista päättävät tahot ajautuvat aina vain kauemmas todellisuudesta. Hyökkäyspäätös on itsessään esimerkki tästä, ja sodankäynnissä kompurointi on vahvistanut kuvaa rakenteellisesta ongelmasta.

Miellyttävien viestien ja todellisuuden välinen ristiriita tapaa vahvistaa itsevaltiaiden vainoharhaisuutta, jos he ovat sellaiseen taipuvaisia. Usein ovat.

Ymmärryksen lisäämisen ja kehityksen mahdollistava kritiikki merkitsee itsevaltaisessa järjestelmässä muutosta eli uhkaa. Demokratian ytimessä on puolestaan se, että muutos nähdään mahdollisuutena ja kritiikki sen mahdollistavana välttämättömyytenä. Tieto kulkee ja epäkohtia oikaistaan. Siksi demokratian on katsottu väistämättä syrjäyttävän totalitarismin jollakin aikavälillä. Samasta syystä media kutsuu itseään ylväästi vallan vahtikoiraksi.

Todellisuus ei valitettavasti ole näin selvärajainen eikä demokratian tulevaisuus välttämättä ruusuinen. Enemmän valtioita on liikkeessä demokratiasta kohti autoritarismia kuin toisin päin. Turkista ja Unkarista on puhuttu paljon, Israelista vähemmän, mutta syystäkin painavin äänenpainoin. Suomen Nato-jäsenyyden myötä meidän ulkopolitiikkaamme pitkälti määrittelevän USA:n 1700-lukulainen demokratia vaikuttaa hankalasti korjautuvalta ja on sen vuoksi romuttumisvaarassa.

Puhtaita autokratioita ja niiden suuntaan liukuvia valtioita yhdistää viholliskuvien synnyttäminen ja huomion suuntaaminen niihin. Medialla on tässä luonnollisesti merkittävä rooli. Helposti vaikuttaa käyvän niin, että vallan vahtikoira räkyttää kansalaisten kriittiset äänet hiljaisiksi ja keskittyy vallanpitäjille mieluisten uhkakuvien viestimiseen. Rajan takaa löytyy vihollinen aina ja kaikkialla, joskus se löytyy omista lähiöistä. Paremman puutteessa rivit suoristetaan vaatimalla talouskuria, jonka varsinainen merkitys aukeaa, kun yhdyssanan ensimmäisen osan jättää pois.

Raimo Pesonen
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija.