Venäjän autoritaarisen hallinnon informaatiovaikuttamisesta ja uhasta länsimaiselle demokratialle on puhuttu paljon parin viime vuoden aikana. Olen suhtautunut siihen tähän asti jokseenkin skeptisesti mikäli sillä tarkoitetaan sitä, että Venäjä kykenisi jotenkin vaikuttamaan vakavasti demokraattisen järjestelmämme ja sen instituutioiden uskottavuuteen tai siihen kuuluvaan vapaasti argumentoivaan kansalaiskeskusteluun.
Nyt alan olla kuitenkin kypsä tarkistamaan näkemystäni. Näyttää nimittäin siltä, että autoritaariset, vapaata mielipiteen muodostusta rajoittavat vaatimukset ovat luikerrelleet odottamattomalla tavalla myös suomalaiseen keskusteluun.
Kansanäänestykset ja luottamus kansalaisten harkintaan yhteisistä asioista päätettäessä eivät ole kovin korkealla monien hybridisodasta huolestuneiden arvoasteikossa. Tästä on esimerkkinä se, että kansalaisten väitetään olevan kykenemättömiä vapaaseen tahdonmuodostukseen Natoon liittymisestä äänestettäessä Venäjän informaatiovaikuttamisen vuoksi. Siksi päätöstä liittymisestä on alettu vaatia tehtäväksi ilman kansanäänestystä. Tätä edeltävä perustelu kansanäänestyksen välttämiselle oli se, että on suuri vaara ettei kansa äänestä liittymisen puolesta. Se taas romuttaisi paljon puhutun Nato-option oven pitämisen auki jäsenyyden hakemiselle tilanteen niin vaatiessa.
Perustelu kansanäänestyksen kiertämisestä Venäjän vaikuttamisen vuoksi ontuu kuitenkin siksi, että jo ilman mitään Venäjän kampanjointia selvä enemmistö kansalaisista on ollut jatkuvasti sotilasliittoon liittymistä vastaan. Kun keskustelu suunnataan Venäjän vaikuttamisyrityksiin ja Naton vastustus tai EU-kritiikki tulkitaan siten Venäjän myötäilyksi, pyritään näitä koskevat puheenvuorot leimaamaan epäilyttäviksi.
Sillä häivytetään kuvasta tarkoituksella myös se tosiasia, että Suomessa on vastustettu Nato-jäsenyyttä ja kritisoitu EU:ta jo 1990-luvulla, toistakymmentä vuotta ennen kuin kukaan alkoi edes puhua Venäjän hybridisodasta.
Informaatiovaikuttamisen vastustaminen on johtanut yhä suorempiin vaatimuksiin rajata sananvapautta. Silloin kun hallituksen tai EU:n politiikan kritisoiminen tai mielenosoituksen järjestäminen aletaan nähdä kansakuntaa tai EU:ta hajottavana mahdollisena turvallisuusuhkana, on otettu pitkä askel kohti autoritaarista poliittista kulttuuria.
Markku Kangaspuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien puheenjohtaja.
