Tšekkikirjailija Jaroslav Hašek kuoli tuberkuloosiin tammikuun alussa 1923. Hänen pääteoksensa Kunnon sotamies Švejkin seikkailut maailmansodassa jäi kesken, mutta moinen pikkuseikka ei estänyt kirjan nousemista klassikoksi. Kunnon sotamies Švejk saattaa olla edelleen tärkein sotaa käsittelevä romaani. Sotaromaani se ei ole, vaikka senkin lajityypin kirjat puhuvat sodasta omalla tavallaan.
Švejkin satavuotisjuhlien viettämiseen tänä syksynä on perusteita, mutta juhlinnassa on väistämättä ilottomia ja apeita sävyjä. Kunnon sotamiehen kesken jääneen matkan päätepisteessä Ukrainassa on jälleen käynnissä täysimittainen sota. Diktatuurit vainoavat edelleen kansalaisiaan näiden mielipiteiden vuoksi, mutta mahtipontiset uhrimielen ja yksimielisyyden vaatimukset täyttävät lehtien palstat muuallakin. Epäileviltä tai muuten vääriltä vaikuttavia sanavalintoja kahvilassa kyttäävällä etsivä Bretschneiderilla on vastineensa Minskistä Moskovaan, mutta meillä tämän raskaan vastuun ovat ottaneet kantaakseen somen päivystävät kansalaispoliisit.
Puhetaidoistaan huolimatta myös Švejk jää Bretschneiderin haaviin. Matka oman naurettavuutensa paljastumista kouristuksenomaisesti pelkäävän keisarikunnan sotakoneiston syövereihin alkaa. Upseeristo vahtii raivokkaasti kulisseja, joiden lomasta vilahtelee lahon imperiumin hallintoon kyllästyminen ja lyhyinä tarkkoina välähdyksinä myös sodan kauhut murhattuine siviileineen.
Ristiriita hukutetaan viinaan. Kunnon sotamies Švejkissä ryyppäämistä ja sekoilua riittää. Ympäröivää kaaosta pidetään loitolla loputtomilla tarinavyörytyksillä. Kokonaisuus on hauska ja hirveä, mutta niin monitahoinen, että Hašekin viillot ovat pysyneet tuoreina tähän aikaan saakka.
Švejk on Joseph Hellerin Me sotasankarit -teoksen esikuva, mutta myös maailman myydyimpänä sotakirjailijana markkinoidun Sven Hasselin fantasiaa lähestyvä tuotanto on Hašekille velkaa. Ero on kuitenkin valtava. Sotakirjailija Hasselilla keskiössä on pienryhmän puolesta uhrautuminen, altruismi, jonka väärinkäyttö ylipäätään mahdollistaa sodan. Hän tekee viihdettä samaistuttavien keskushenkilöiden veren vuodattamisesta. Hašekilla ei ole sankareita, vaan hän näyttää ihmisen tuottaman suuronnettomuuden paljaana ja kokonaisuudessaan.
Raimo Pesonen
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija.
