Ukrainan vastahyökkäys ei todennäköisesti riitä Venäjän lyömiseen, ellei jotain odottamatonta tapahdu. Siksi vaihtoehdoiksi alkaa yhä selvemmin hahmottua kaksi visiota. Toisessa sota jatkuu vielä vuosikausia ja muuttaa Ukrainan isolta osin tuhotuksi ja jatkuvan sotilaallisen mobilisaation tilassa olevaksi valtioksi. Se tekee Ukrainan jälleenrakentamisen aloittamisen mahdottomaksi ja tuo pahimmillaan satoja tuhansia uusia sodan uhreja.
Ukrainan säilyminen itsenäisenä vaatisi tässä vaihtoehdossa sitä, että länsi jatkaa sen massiivista taloudellista ja sotilaallista tukemista ilman, että näköpiirissä on ratkaisua sodan lopettamiseksi. Se kasvattaisi riskiä sodan eskalaatiosta ja joukkotuhoaseiden käytöstä.
Toinen vaihtoehto on, että kun kuolleet ja haavoittuneet on laskettu, rintamalinjat vakiintuvat niille sijoilleen. Syntyy julistamaton mutta tosiasiallinen, tai väliaikaiseksi sovittu, tulitauko, kuten tapahtui Korean sodan jälkeen. Se voisi synnyttää hetken, jolloin järjestelyt taistelujen uudelleen puhkeamisen välttämiseksi voisivat käynnistyä.
Jos kuuntelee tarkemmin yhdysvaltalaisia ja monia eurooppalaisia kommentteja, voi päätellä että neuvottelujen aloittaminen on yhä yksi vaihtoehdoista. Siitä kertoo myös Helsingissä äskettäin vierailleen Yhdysvaltojen ulkoministeri Blinkenin puhe.
Putinin ja Venäjän epäonnistumisten ryöpyttämisen lisäksi puheessa oli kolme neuvotteluja ajatellen tärkeää, mutta uutisoinnissa varjoon jäänyttä seikkaa. Blinkenin mukaan Yhdysvallat ei tavoittele vallanvaihdosta eli Putinin syrjäyttämistä, se on valmis neuvottelemaan sodan lopettamisesta Venäjän kanssa, ja Venäjän kansa ei ole syyllinen sotaan eikä Yhdysvallat ole sen vihollinen.
Vaikka Venäjällä ei ole voimaa kukistaa Ukrainaa, se kykenee ilmeisesti jatkamaan Ukrainan moukaroimista vielä pitkään. Siitä se maksaa kovaa hintaa, joka lisää epäilemättä Moskovassa painetta löytää ulospääsy tilanteesta. Toisaalta läntisestä avusta huolimatta Ukrainalle ei näytä syntyneen riittävää voimaa Venäjän sotilaalliseen lyömiseen. Ja myös lännen kyvylle jatkaa Ukrainan tukemista tässä mittakaavassa tullee rajat vastaan. Tämä kaikki tekee huonoltakin tuntuvan rauhan aikaansaamisen aiempaa huokuttelevammaksi.
Pitäisikö Yhdysvaltojen ja keskeisten eurooppalaisten maiden luoda koalitio – keskustellen myös muiden kiinnostusta osoittaneiden kuten Kiinan, Brasilian ja Turkin kanssa – joka tekisi suunnitelman tulitauosta ja sitä seuraavien askelten ottamisesta? Vähimmäistavoitteena tulisi olla, että kesän taistelujen jälkeen olisi mietitty jo ennen mahdollista rauhansopimusta valmiiksi ne toimenpiteet, joilla sodan eskalaatio maailmansodaksi rajataan vaihtoehtojen ulkopuolelle.
Markku Kangaspuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien puheenjohtaja.
