Naton neuvoston äskeinen vierailu nosti jälleen pinnalle keskustelun Suomen Nato-jäsenyydestä. Pääsihteeri Jens Stoltenberg kehui yhteistyötä ja vakuutti, että Suomi on sotilaallisesti valmis ja tervetullut jäseneksi. Ääneen lausuttiin, että Suomi ja Ruotsi ovat tärkeitä Naton pohjoisessa strategiassa, kun se luo Venäjän vastaista pelotetta. Stoltenbergin mukaan sotilaallisella yhteistyöllä Suomen ja Ruotsin kanssa on merkitystä myös Naton eteläisille liittolaisille.
Yhteistyön geopoliittista merkitystä ei voisi juuri selvemmin sanoa. Naton strategian suuntaaminen pohjoisessa yhteistyöhön Suomen ja Ruotsin kanssa tuottaa kahdenlaisia seurauksia. Ensimmäinen on se, että molemmat sitovat turvallisuutensa aiempaa selkeämmin sotilaallisen pelotteen kasvattamiseen pääasiassa Yhdysvaltojen kanssa tehtävään yhteistyöhön nojaten. Tämä johtaa helposti ajatukseen, että siihen tarvitaan yhdysvaltalaiset HX-hävittäjät korvaamaan Hornetit.
Toinen seuraus on se, että Venäjä ottaa näin kasvaneen sotilaallisen pelotteen huomioon omissa skenaarioissaan. Se on epäilemättä pelotteen tarkoituskin, mutta vähemmälle julkiselle keskustelulle on jäänyt, minkälaisen uhkakuvan tämä luo Suomelle ja Ruotsille. Varmuudella voi sanoa, ettei Venäjä jää odottamaan, käytetäänkö Suomen HX-hävittäjiä ja kenttiä mahdollisesti jopa ydinohjuksilla tehtävään ensi-iskuun Moskovan taakse. Venäjä ottaa epäilemättä Naton ja Yhdysvaltojen strategiseen kapasiteettiin kuuluvan suomalaisen kaluston oman ensi-iskunsa kohteeksi välittämättä siitä, kuinka hyvä Suomen ja Venäjän välinen poliittinen dialogi on ollut.
Ongelmallista on se, että Suomen turvallisuuden sitominen osaksi Naton ja Yhdysvaltojen sotilaallista pelotetta liittää meidät globaaliin suurvaltojen peliin. Olisi naiivia kuvitella, että USA:n ja Kiinan pääasiassa Tyynellämerellä käymä kamppailu maailman johtoasemasta jättäisi kovan paikan tullen valta-asemaansa puolustavassa Yhdysvalloissa kovin paljon tilaa Suomen tai edes Ruotsin huolille.
Afganistan on tuore muistutus siitä, että myös Yhdysvaltojen toimintaa ohjaavat viime kädessä kansalliset intressit. Yhteisistä arvoista puhuminen on jäänyt niissä tilanteissa liittolaisten huoleksi.
Markku Kangaspuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien puheenjohtaja.
