Ei Ukrainan sodan pitänyt tulla oikeastaan yllätyksenä.

Aseellisen konfliktin mahdollisuutta on ennakoitu vuosikymmeniä paitsi Kennanin, Kissingerin, Mearsheimerin ja Volasen tapaisten veteraanipoliitikkojen ja tutkijoiden papereissa, myös tietokonepeleissä ja venäläisistä r-sanaa käyttävien julistuksessa naapurimaan ikuisesta verenhimosta.

Näiden ennustusten painoarvo ja taipumus toteuttaa itseään vaihtelevat, mutta niissä kaikissa on kyse todellisuutta selittävistä, jäsentävistä ja muokkaavista tarinoista eli narratiiveista. Silloin kun siviilejä murhataan, puhe narratiiveista voi tuntua lässytykseltä. Todellisuus kuitenkin rakentuu sanoista – niin tie Ukrainan nykyisiin kauheuksiin kuin tie sodanjälkeiseen aikaan, millainen se sitten onkaan. Siksi narratiiveista on puhuttava entistä enemmän.

Konfliktia ennakoivista äänistä huolimatta Putinin diktatuurin aloittaman sodan yksityiskohdat ovat tietysti yllätys. Sotarikokset ja julmuus siviiliväestöä kohtaan muistuttavat tosin vuosituhannen vaihteen Tšetšenian sotia: sielläkin Venäjän sotavoimien alkuvaiheen kompuroinnista siirryttiin systemaattiseen tuhoamissotaan. Putinin valtaannousuun liittynyt operaatio oli hänelle lopulta riemuvoitto. Tšetšeniassa Venäjä ilmoittautui yhteiseen ääri-islamin vastaiseen rintamaan yhdessä lännen kanssa. Selitys nieltiin vähäisin vastalausein, koska nuoremman Bushin sotaretki Irakiin ei myöskään kestänyt päivänvaloa. Ukrainan sodan oikeutuksena käytetty kertomus taistelusta fasismia vastaan on saanut kriittisemmän vastaanoton. Pitkittyvissä ja tappiollisissa sodissa niiden perusteluiden irvokkuus korostuu.

Pintatason sotapropagandan alla – mutta ei siitä täysin vapaana – elää valistuneempiin näkemyksiin nojaava narratiivien verkko. Tutkijoiden näkemykset Naton itälaajentumisen tuottamista ongelmista eivät muutu perusteettomiksi, vaikka Putinkin viittaisi samaan aiheeseen. Vastaavasti kohti aseellista konfliktia johtanut kehityskulku ei poista Putinin vastuuta hänen aloittamastaan sodasta.

Venäläisten muuttumattomuutta ja kollektiivista vastuuta julistavat kertomukset vievät puolestaan turvaan pääsyn mahdollisuuden niiltä itänaapurin asukkailta, jotka vaarantavat elämänsä kamppaillessaan rauhan ja demokratian puolesta kotimaassaan.

Teksti: Raimo Pesonen
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija.