Sisällissotavuoden 1918 julkinen muistaminen on ollut hillittyä ja valtaosin tapahtumien onnettomuuden luonnetta korostavaa. Edelleen jatkuva kiistely sisällissota- ja vapaussota-termien ympärillä kertoo kuitenkin siitä, kuinka olennaista historian tulkinta voi identiteetin rakentamisen kannalta olla. Tässä suhteessa vuoden 1918 käsittely on Suomessa kaikkea muuta kuin ohi.
Jälkisanojen kirjoittaminen surujuhlavuoden puolivälissä voi vaikuttaa asioiden edelle kiirehtimiseltä. Kesän 1918 koittaessa Suomen sisällissodan taistelut ja voitonparaatit olivat kuitenkin ohi. Pitkitetyn koston ja vankileirikuolemien värittämästä loppuvuodesta on vaikea löytää muita kuin surkeita tai surkuhupaisia muistopäiviä. Esimerkiksi jälkimmäisestä kelpaisi 9.7.1918, jolloin eduskunta hyväksyi lain punavankien lähettämisestä pakkotyöhön Saksaan. Joulukuun seitsemäs 1918 taas jäi historiaan päivänä, jolloin valtionhoitaja P. E. Svinhufvud teki taannehtivalla armahduksellaan voittajien sotarikosten tutkinnasta mahdotonta. Punaisten vainajien julkinen muistaminen kriminalisoitiin vähän myöhemmin. Vaientamista tarvittiin vapaussotamyytin ja sen varaan rakennetun valkoisen Suomen luomiseen.
Historiantutkija Pilvi Torstin vuonna 2012 julkaistussa suomalaisten historiakäsityksiä koskevassa haastattelutkimuksessa termejä sisällissota tai kansalaissota käytti 62,5 prosenttia vastanneista, kun vapaussodasta puhuvia löytyi 17 prosenttia. Suurimmillaan vapaussota-termin suosio on iäkkäimpien keskuudessa.
Joskus minäkuvan rakentamisen tarpeet selittävät enemmän kuin ikä. Kadettikunnan julkaisema maanpuolustusaatteellinen Kylkirauta-lehti puhuu vapaussodasta perinteisin äänenpainoin, mutta sadan vuoden takaisia tapahtumia voidaan käyttää myös radikaalimpien näkemysten kaikukoppana. Kulttuurihistorian dosentti Jari Ehrnroothin mukaan ”sisällissotien jälkeen voittajat eivät anna armoa hävinneille” ja taistelujen jälkeiset massamurhat ovat ”vallan vakiinnuttamista kovin menetelmin”. Tämä on liberalismiaan julistavan ja tekstiään neutraaliksi analyysiksi kutsuvan filosofin suusta raja-aidat ylittävää puhetta, kieltä, jota Isä aurinkoinenkin olisi ymmärtänyt. Ehrnroothin maailmankuvassa Sipilän hallituksen aktiivimalli edustaa valkoisen Suomen ja voittajien perintöä.
Raimo Pesonen
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija ja muusikko.
