Olennainen paljastuu usein mielikuvien ja tekojen välisestä ristiriidasta.
Suomalaisessa puolustuspolitiikassa on mielikuvien tasolla kyse oman alueen turvaamisesta, varautumisesta kansalliseen itsepuolustukseen niin, että parhaassa tapauksessa voimme pysyä mahdollisten konfliktien ulkopuolella. Mielikuvaa käytetään tehokkaasti hyväksi silloin, kun armeijan resursseja halutaan lisätä.
Resurssien käyttö herättääkin sitten kysymyksiä.
Merivoimien yli miljardin euron taistelualushankintaa on kummastellut muun muassa Itäisen maanpuolustusalueen esikuntapäällikkönä toiminut prikaatikenraali evp. Lauri Kiianlinna. Neljällä suurella sotalaivalla korvataan seitsemän pienempää, rannikolle helpommin kätkettävää alusta. Ratkaisu parantaa laivaston toimintamahdollisuuksia valtamerillä, mutta Kiianlinna epäilee sen heikentävän oman rannikkoalueen puolustusta. Vastaavaa kummastelua on herättänyt verkkaisuus, jolla Suomessa on reagoitu korkealle kantavien ilmatorjuntaohjusten puuttumiseen. Listaa täydentää amerikkalaisen F-35:n ennakkosuosikin asema Suomen historian kalleimmassa asekaupassa eli HX-taistelukonehankinnassa. Ylen Suomen kokeneimmaksi sotilaslentäjäksi luonnehtiman insinöörieverstiluutnantti evp. Jyrki Laukkasen mukaan F-35 ei ole meille sopiva, koska se on oikeastaan tiedusteluun sopiva häiverynnäkkökone, ei varsinainen hävittäjä.
Mielikuvista huolimatta leimallisesti puolustukselliset aseet eivät siis ole hankintalistojen kärjessä. Ristiriita selittyy Suomen de facto liittoutumisella Yhdysvaltojen kanssa. Kuten jokainen tv-uutisia satunnaisesti seurannut tietää, USA:n sotilasdoktriini on hyökkäyksellinen, ja sen sodankäynti rakentuu ilmaylivoiman hankkimisen ympärille. Meillä paljon hehkutettu yhteensopivuus tarkoittaa paitsi amerikkalaisten toimintamallien omaksumista, myös niihin soveltuvan kaluston hankintaa. Taistelukoneiden soveltuvuus hävittäjätoimintaan ei ole yhtä olennaista kuin niiden datalinkkien yhteensopivuus liittolaisten järjestelmien kanssa. Panssarimiinoitteiden tekeminen vaikuttaa olevan Suomeen harjoittelemaan saapuville joukoille niiden raivaamista vieraampaa.
Rohkeus on korvannut viisauden ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeimpana hyveenä. Mielikuvat ja todellisuus erkaantuvat yhä kauemmas toisistaan.
Raimo Pesonen
