Kolumni: Häkkieläimen hätä

Kolumni: Häkkieläimen hätä

Kevät Pohjanmaalla: matalalla ujeltavan Fouga Magister -harjoitushävittäjän synnyttämät ilmavirtaukset repivät vanhojen kuusien latvustoja irti ja säikähtäneet emoketut syövät naapurin turkistarhalla poikasiaan.

Kotikylälläni 1970-luvulla useamman kerran toistunut tapahtumasarja palasi mieleen Ylen julkaisemasta psykoterapeutti Nina Pyykkösen haastattelusta. Pyykkönen ei puhu häkkieläimen hädästä vaan nykyisestä nettikeskustelusta, mutta yhtymäkohdat ovat selviä. Jutun mukaan parasympaattinen hermosto toimii hyvin ja ajattelu on kirkasta silloin kun tunnemme olevamme turvassa. Vaaratilanteessa tai kovan stressin aikana syntyy taistele tai pakene -reaktio, jolloin keho ja aivot toimivat eri tavalla: ”Järkiperäinen ajattelu kääntyy pois päältä.”

Normaalitilanteessakaan järjen valta ei ole ehdotonta. Sitä verrataan usein tunteiden norsun selässä istuvaan ratsastajaan, joka ei ohjaa norsua.

Vanhastaan tiedetään sekin, että ihmisen psyyken perustehtävä on varjella tasapainon ja eheyden kokemusta. Jos hienovaraiset psyykkiset puolustusmekanismit eivät uuteen tilanteeseen sopeutumisessa toimi, tasapaino palautetaan sumeammilla selityksillä. Jokainen meistä toimii ajoittain niin. Pahimmillaan todellisuus saattaa kuitenkin vääristyä. Vastoinkäymisten aiheuttajaksi voidaan nähdä paha henki, noituus, juutalaisten salaliitto tai 5G-verkko. Syytetyt vaihtuvat aikakausien myötä, mutta kaava on aina sama. Selityksen löytyessä jäsentymätön ahdistus katoaa ja ajattelu tuntuu taas kirkkaalta. Muutos tuo mukanaan helpotuksen tunteen. Uutta tasapainotilaa uhkaavat väitteet torjutaan näennäisen itsevarmasti.

Hetkellinen salaliittoteoriaan uskominen voi olla melko harmitonta. Sumeiden selitysten järjestelmällinen levitys ja hyväksikäyttö on kuitenkin eri asia. Vihapuhetta tai disinformaatiokampanjoita ei pidä hyväksyä. Samalla on syytä miettiä, mistä ilmiötä ruokkiva turvattomuuden tunne on syntynyt. Turvattomuuden tunteen jäsentymättömyys ja laaja levinneisyys viittaavat kriisiin kulttuurin ja sen maailmanselityksen sisällä. Siellä myös korjausliikkeen on tapahduttava.

Sitä odotellessa ei ole syytä pilkata niitä, joiden valmiudet tasapainon varjelemiseen ovat juuri nyt heikkoja. Kaikki me olemme eläimiä liian ahtaissa tietoverkkohäkeissä.

Teksti: Raimo Pesonen