Kaksikymmentä vuotta sitten Suomi päätti lähettää muutamaksi kuukaudeksi sotilaita Afganistaniin valvomaan vaalien järjestämistä. Operaatiota on sen jälkeen jatkettu erillisillä päätöksillä tähän päivään asti. Perusteluina on ollut muun muassa tyttöjen kouluun pääsyn turvaaminen ja demokratian rakentaminen ääri-islamilaista talibania vastaan. Tämä tapahtui vain kaksitoista vuotta sen jälkeen, kun Neuvostoliitto oli vuonna 1989 vetänyt joukkonsa pois maasta. Se kävi siellä kymmenen vuoden hyödyttömän ja tuhoa kylväneen sodan, kunnes joutui tunnustamaan, ettei ollut pystynyt murtamaan talibanien vastarintaa.
Lännen interventio käynnistyi kaksoistornien räjäytyksen jälkeen, kun Yhdysvallat aloitti talibanit vallasta syrjäyttäneen terrorismin vastaisen sodan. Nato käynnisti USA:n tukemiseksi Isaf-kriisinhallintaoperaation, johon myös Suomi lähti mukaan. Siitä ei kuitenkaan puhuttu sotana edes siinä vaiheessa, kun Isaf-operaatio yhdistettiin vuonna 2009 Yhdysvaltojen johtamaan terrorismin vastaiseen sotaan. Taisteluja käytiin ja iskuja tehtiin kaikkialla Afganistanissa, mutta Suomessa puhuttiin yhä pääasiassa demokratian rakentamisesta ja tyttöjen kouluttamisesta.
USA:n johtamat joukot jaksoivat käydä sotaa Afganistanissa kaksikymmentä vuotta, kymmenen vuotta kauemmin kuin Neuvostoliitto. Tulokset eivät näytä juuri paremmilta kuin neuvostoarmeijan vetäytyessä. Talibanien paluu valtaan häämöttää horisontissa.
Nyt kun myös suomalaisjoukot vedetään Afganistanista, olisi luontevaa arvioida operaation tavoitteiden toteutumista. Arvio tarvitaan myös siitä, mitä tällaisella sotilaallisella operaatiolla voidaan saavuttaa ja missä sen rajat menevät. Muuten on vaarana, että Suomi lähtee seuraavaan sotilaalliseen interventioon osana sotilaallisia kumppanuusohjelmiamme ja solidaarisuudesta läntistä yhteisöä kohtaan ilman kokonaisvaltaista harkintaa. Sotilaalliset interventiot vievät meidät helposti myös yhä kauemmas vahvuusalueeltamme diplomatian, rauhanvälittäjän ja YK:n rauhanturvaajan roolista.
Helsingin Sanomien pääkirjoituksen (31.5.) tarjoama vastaus Afganistanin kriisinhallintaoperaatioon osallistumisen tarpeellisuudesta on erikoinen. HS:n mukaan sotimista opitaan vain sotimalla. Sotaan osallistumista ei tällä perusteella voi hyväksyä, eikä se voi olla Suomen tavoite. Tällä perusteella maailmalla riittää loputtomiin sotia, joihin osallistua.
Markku Kangaspuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien puheenjohtaja.
