Suurkaupungit voivat muodostua etnisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti hyvin erilaisista asuinalueista. Marseillessa ilmiö on selkeästi havaittavissa. Monimuotoisuuteen liittyen myös kamppailu kaupunkitilan hallinnasta ilmenee monin tavoin: asuinalueiden asukkaat ottavat aktiivisesti osaa poliittiseen päätöksentekoon ja alueensa kehittämiseen mahdollisuuksien mukaan.
Huumekauppaan liittyvään väkivaltaan on tänä vuonna toukokuun loppuun mennessä kuollut jo 21 ihmistä. Ampumiset, jotka tapahtuvat usein köyhillä asuinalueilla, ovat niin yleisiä, että niistä uutisoidaan lähinnä pikku-uutisina. Félix Pyatin lähiössä järjestettiin toukokuun alussa ”Äitien kulkue”, jossa vaadittiin väkivallalle loppua. Samalla osallistujat syyttivät kaupungin viranomaisia köyhien alueiden heitteillejätöstä.
Ehkä parhaiten tunnettu kamppailu kaupunkitilasta käytiin keskustassa sijaitsevassa La Plainen (oikealta nimeltään Place Jean-Jaurès) aukiolla vuonna 2018. Kaupungin suurin puistoalue La Plaine on merkittävä asukkaita yhteen kokoava kohtauspaikka. Sen monimuotoisuus kuvaa joidenkin asukkaiden mielestä kaupungin erilaisia identiteettejä pienoiskoossa. Aukiolla aikaa viettävät niin lapsiperheet, nuoret, vanhemmat kuin asunnottomat. Ne, joilla on varaa, istuvat aukion kahviloissa ja baareissa.
Vuonna 2018 kaupunki päätti uudistaa aukiota. Asukkaita loukkasi etenkin se, että uudistus valmisteltiin salaa konsultoimatta sen enempää alueen asukkaita kuin muita kaupunkilaisia. Vuodetut asiakirjat kuitenkin paljastivat suunnitelmat. Uudistuksia vastaan syntyi merkittävä asukaslähtöinen kansanliike vastustamaan niin sanottua gentrifikaatiota, jossa työväenluokkainen asuinalue keskiluokkaistuu samalla kun köyhempien on pakko muuttaa nousevien hintojen seurauksena pois.
Aukion puiden kaataminen ja valtavien betonimuurien kohoaminen johti suurmielenosoituksiin ja rajuihin yhteenottoihin poliisin kanssa. Kansanliike keräsi yhteen asukkaita, kansalaisjärjestöjä ja erilaisia antifasistisia toimijoita. Valtava ja kallis uudistusprosessi nähtiin salakavalana yrityksenä puhdistaa aukio ei-toivotuista kävijöistä, jotta kiinteistönomistajien varallisuus kasvaisi.
Samoihin aikoihin viereisessä Noaillesin kaupunginosassa Rue Aubagne -kadulla romahti köyhien asukkaiden talo. Onnettomuudessa kuoli kahdeksan ihmistä. Tapahtuma sai asukkaat surun ja raivon valtaan. Samalla kun kaupunki oli valmis satsaamaan varakkaiden omistuksen lisäarvon kasvattamiseen, köyhät saivat kuolla huonosti hoidettujen talojen raunioihin. La Plaine muuttui valtavaksi taistelutantereeksi, jossa kamppailtiin sosiaalisesta tasa-arvosta ja kaikille kuuluvasta kaupunkitilasta. Taistelu La Plainesta (La Bataille de la Plaine) oli alkanut.
On vaikea arvioida, kuka kamppailun voitti. Monien mielestä uudistus oli lopulta onnistunut, vaikka he eivät vieläkään ymmärrä, miksi kaupunki ei ottanut aukion asukkaiden mielipiteitä suunnittelussa paremmin huomioon. Joidenkin mielestä uudistus oli räikeä esimerkki demokratian puutteesta, ja sadat alueelle sijoitetut valvontakamerat muistuttavat kontrolliyhteiskunnasta.
Tänä päivänä La Plaine vetää puoleensa vierailijoita kaikkialta kaupungista. Aukiolla pidetään toripäivä kolme kertaa viikossa. Etenkin pohjoisen kaupunginosan muslimitaustaiset myyjät vastaavat arkisten perustarvikkeiden tarjonnasta. Taiteilijat, opiskelijat, nuoret, alueen asukkaat, asunnottomat ja lapsiperheet kohtaavat toisiaan arjessa ja vaihtavat kuulumisiaan julkisessa tilassa. La Plaine symbolisoi monille aitoa avointa kaupunkitilaa, jonne kaikki ovat tervetulleita. Poliisia ei tarvita, sillä asukkaat ja muut alueen oleskelijat sopivat olemisen yhteiset säännöt mieluummin keskenään.
Teksti: Karim Maïche
