3.50 €
Miika NeulaniemiSähköpostia Sambiasta
Product Description
Sähköpostia Sambiasta on hämmentynyt, ärsyyntynyt ja iloinen ajankuva kulttuurituotannon opiskelijan ensimmäisestä matkasta Afrikkaan. Kirja on sensuroimaton kertomus kolmikuukautisen Tili Tonse -vaihto-ohjelman draamaopiskeluista, maaseutumatkoista, mellakoista, tanssikammosta, kulttuurikolahduksista, rikkaista ja köyhistä ja kaikesta muusta, mikä jää virallisten kehitysyhteistyö- ja kulttuurivaihto-ohjelmien raporttien ulkopuolelle.
Kirja sisältää kaikki sähköpostini, jotka lähetin kavereille, ystäville ja opettajille Sambiasta Suomeen. Niiden tarkoitus oli toimia terapiana itselle ja tiedonvälityksenä muille, ei kirjan käsikirjoituksena. Vaiherikas matka Sambiassa synnytti kuitenkin liian monta herkullista tarinaa. Ne oli pakko koota kansien väliin, sellaisinaan, minimaalisesti jälkikorjattuina.
Tässä siis matkareitti omaan Afrikan tähteeni, länsimaalaisen miehen kasvuprosessiin Nshiman, minibussien, itkun ja naurun keskelle, kevään 2005 Sambiaan.
– Miika Neulaniemi
Neulaniemi saa lukijan sympatiat puolelleen sillä, että hän ei
pyri esittämään itseään sankarimatkaajan roolissa eikä
myöskään taivastele muiden eurooppalaisten käytöstä.
Hätkähdyttävin osuus kirjassa on opiskelijoiden järjestämä
mielenilmaus, johon poliisit vastaavat luodeilla ja
kyynelkaasulla. ”But this is normal”, toteavat paikalliset.
Neulaniemi pohtii, millaisia uutisia Afrikasta voi välittyä
Suomeen saakka ja minkä verran Sambiaa, sen rikkaan
kulttuurin ja materiaalisen köyhyyden osapuolia pystyy
ymmärtämään. Kirja tarjoaa erinomaisen määritelmän hyvän
matkalaisen moraalille: ”[S]illoin kun tuntuu, että ei ymmärrä
enää yhtään mitään, niin juuri silloin pitää ymmärtää vielä
vähän enemmän”.
Vähitellen Neulaniemen ilmaisu muuttuu
päiväkirjamaisemmaksi, pohdiskelevammaksi ja
kriittisemmäksi. Ehkä yhteisöteatteri tekee helpommaksi nähdä itsensä muukalaisena, roolissa joka muuttuu yhteisön mukana.
Kirjan päättää kuvaus siitä, millä tavoilla köyhyys vaikuttaa
kehitysmaan arjessa. Tältä osin sähköpostitarina täyttää
paikkansa Pystykorva-sarjassa: se on erittäin omakohtaisesti ja tuoreesti laadittu kuvaus sellaisen Afrikan maan arjesta, jota emme osaa sijoittaa edes maailmankartalle, saati osaksi
maailmankuvaamme.
– Markku Soikkeli, Satakunnan kansa
175 s.
3.50 €
Product Description
Sähköpostia Sambiasta on hämmentynyt, ärsyyntynyt ja iloinen ajankuva kulttuurituotannon opiskelijan ensimmäisestä matkasta Afrikkaan. Kirja on sensuroimaton kertomus kolmikuukautisen Tili Tonse -vaihto-ohjelman draamaopiskeluista, maaseutumatkoista, mellakoista, tanssikammosta, kulttuurikolahduksista, rikkaista ja köyhistä ja kaikesta muusta, mikä jää virallisten kehitysyhteistyö- ja kulttuurivaihto-ohjelmien raporttien ulkopuolelle.
Kirja sisältää kaikki sähköpostini, jotka lähetin kavereille, ystäville ja opettajille Sambiasta Suomeen. Niiden tarkoitus oli toimia terapiana itselle ja tiedonvälityksenä muille, ei kirjan käsikirjoituksena. Vaiherikas matka Sambiassa synnytti kuitenkin liian monta herkullista tarinaa. Ne oli pakko koota kansien väliin, sellaisinaan, minimaalisesti jälkikorjattuina.
Tässä siis matkareitti omaan Afrikan tähteeni, länsimaalaisen miehen kasvuprosessiin Nshiman, minibussien, itkun ja naurun keskelle, kevään 2005 Sambiaan.
– Miika Neulaniemi
Neulaniemi saa lukijan sympatiat puolelleen sillä, että hän ei
pyri esittämään itseään sankarimatkaajan roolissa eikä
myöskään taivastele muiden eurooppalaisten käytöstä.
Hätkähdyttävin osuus kirjassa on opiskelijoiden järjestämä
mielenilmaus, johon poliisit vastaavat luodeilla ja
kyynelkaasulla. ”But this is normal”, toteavat paikalliset.
Neulaniemi pohtii, millaisia uutisia Afrikasta voi välittyä
Suomeen saakka ja minkä verran Sambiaa, sen rikkaan
kulttuurin ja materiaalisen köyhyyden osapuolia pystyy
ymmärtämään. Kirja tarjoaa erinomaisen määritelmän hyvän
matkalaisen moraalille: ”[S]illoin kun tuntuu, että ei ymmärrä
enää yhtään mitään, niin juuri silloin pitää ymmärtää vielä
vähän enemmän”.
Vähitellen Neulaniemen ilmaisu muuttuu
päiväkirjamaisemmaksi, pohdiskelevammaksi ja
kriittisemmäksi. Ehkä yhteisöteatteri tekee helpommaksi nähdä itsensä muukalaisena, roolissa joka muuttuu yhteisön mukana.
Kirjan päättää kuvaus siitä, millä tavoilla köyhyys vaikuttaa
kehitysmaan arjessa. Tältä osin sähköpostitarina täyttää
paikkansa Pystykorva-sarjassa: se on erittäin omakohtaisesti ja tuoreesti laadittu kuvaus sellaisen Afrikan maan arjesta, jota emme osaa sijoittaa edes maailmankartalle, saati osaksi
maailmankuvaamme.
– Markku Soikkeli, Satakunnan kansa
175 s.