Suomi suunnittelee ostavansa uusia hävittäjiä, joiden valtava hankintahinta, 8–12 miljardia euroa, on lähes viidesosa valtion talousarvion vuotuisista menoista. Vaikka hankinta ajoittuisi kymmenen vuoden ajalle, se merkitsisi mittavaa valtion velkaantumista.

Maamme turvallisuuspolitiikka näyttää painottuvan yhä enemmän militarismin ja asevarustelun suuntaan. Ulkopoliittiset ja diplomaattiset aloitteet ovat jääneet taka-alalle, samoin yhteiskuntarauhan säilyttäminen.

Seuraava eduskunta päättää sekä hävittäjähankinnasta että ilmastonmuutoksen hillitsemisestä. Hävittäjät ovat vaarassa jäädä ilmastokeskustelun ulkopuolelle. Jo Kioton ilmastosopimuksessa 1997 sotateollisuus jäi vapaamatkustajaksi muun muassa Yhdysvaltojen voimakkaan painostuksen takia. Asebisnes ja armeijat voivat saastuttaa ilman, että niiden kasvihuonepäästöjä valvotaan tai niitä velvoitetaan toimimaan ilmastonmuutosta vastaan.

Hävittäjälentokoneet tuottavat valtavasti kasvihuonekaasuja (CO₂, vesihöyry, metaani), esimerkiksi yliäänilento kuluttaa sekunnissa 15 litraa kerosiinia. Niihin käytetyt resurssit (raha, raaka-aineet, teknologia, osaaminen) menevät ilmastonmuutoksen kiihdyttämiseen, vaikka sitä pitäisi hillitä. Hävittäjähankinnan ympäristövaikutukset onkin saatava mukaan ilmastokeskusteluun.
Asevarustelu pahentaa ilmastokriisiä ja siten heikentää turvallisuutta koko maailmassa. Raaka-aineita, energiaa ja osaamista tarvittaisiin maapallon ongelmien ratkaisemiseen yhteistyössä. Ilmastonmuutos näkyy jo sään ääri-ilmiöinä ja pakolaisuutena, emmekä voi väistää vastuutamme sen torjumisesta. Nopeimmin ilmastonmuutokseen varautumista voitaisiin rahoittaa sotilasmenoista.

Aseisiin perustuva maanpuolustus on vain osa turvallisuuspolitiikkaa diplomatian ja muun kansainvälisen yhteistyön rinnalla. Demokratia, ihmisoikeudet, oikeusvaltio ja hyvinvointiyhteiskunta ovat turvallisuuspolitiikan kivijalka. Niiden puuttumista eivät mitkään aseet korvaa. Hävittäjiin käytetyt verovarat vahvistavat suurten asevalmistajien valtaa maailmanpolitiikassa. Hävittäjiä meillekin kauppaavat yritykset käyttävät hyväkseen veroparatiiseja minimoidakseen veronmaksunsa ja murentavat näin hyvinvointivaltion rahoituspohjaa.

Tilanne suurvaltojen – Yhdysvaltojen, Venäjän ja Kiinan – välillä kiristyy uhkaavasti. Meillä on pitkä yhteinen raja Venäjän kanssa ja siksi voimme turvallisuuspoliittisilla valinnoillamme joko liennyttää tai pahentaa tilannetta, joka voi pahimmillaan johtaa suursotaan. Yksi konkreettinen teko jännityksen lievittämisen ja aseriisunnan suuntaan olisi luopua hävittäjähankinnasta tai hankkia mahdollisimman pieni määrä ilmapuolustusaseita liittoutumattomalta Ruotsilta.

Hävittäjähankintaa ei voi jättää asianosaisten eli ilmavoimien päätettäväksi. Vaadimme, että äärettömän kalliista hankinnasta käydään laaja keskustelu, jonka pohjalta päätetään demokraattisesti, paljonko koneita ostetaan, mistä ja millä ehdoin.

Keski-Suomen Rauhanpuolustajat ry:n puolesta

Olavi Kokkonen, puheenjohtaja
Satu Kortelainen, sihteeri
Eero Tapaninen, tiedottaja