Alun perin äänestäjiksi piti hyväksyä pääosin vain Espanjan tekemään väestörekisteriin merkittyjä henkilöitä ja heidän täysiikäisiä jälkeläisiään. Marokon painostuksesta siihen päätettiin lisätä eri kriteerein myös hyvinkin väljästi alueeseen ja sen heimoihin sidoksissa olevia henkilöitä. Tämä toi operaatiolle huomattavasti lisätöitä, kun Marokko esitti 100 000 uuden henkilön lisäämistä äänestäjäluetteloon.
Minurso kävi huolellisesti läpi kaikki nämä uudet hakemukset yhdessä sovittujen pelisääntöjen mukaisesti ja päätyi lopulliseen äänestäjäluetteloon. Episodissa oli huvittaviakin piirteitä, kun jotkut heimovanhemmat ilmoittivat yksityisesti Minurson edustajille, ettei heidän virallisiin sanomisiinsa kannata uskoa, koska he kertovat vain mitä Marokon viranomaiset käskevät. Jotkut pyysivät YK:n edustajilta turvapaikkaa.
Kun Minurso oli työnsä tehnyt ja esitti äänestäjäluettelon, Marokko ilmoitti, ettei se hyväksy missään tapauksessa sellaista kansanäänestystä, jossa itsenäisyys on yksi vaihtoehto. Siitä lähtien Länsi-Saharan vapautusjärjestö Polisarion ja Marokon väliset neuvottelut ovat polkeneet paikallaan. Länsisaharalaiset puolestaan kokevat tulleensa kansainvälisen yhteisön ja YK:n pettämiksi: 25 vuotta sitten yhteisesti Marokon kanssa sovittu kansanäänestys näyttää lykkääntyvän ikuisesti. Näin siitä huolimatta, että kaikki on valmista, ja muutama tunti demokratiaa riittäisi länsisaharalaisten itsemääräämisoikeuden toteuttamiseksi.
Teemu Matinpuro
Katlyn Thomasin ja Lauri Hannikaisen luento Helsingin yliopistolla on kuunneltavissa kokonaisuudessaan Rauhanpuolustajien nettisivuilla.
Rauhanpuolustajien ja Erik Castrén -instituutin järjestämässä tilaisuudessa Minurson entinen juristi Katlyn Thomas valaisi Länsi-Saharan kansanäänestyksen perusteita ja kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Lauri Hannikainen puolestaan kertoi, miksi Krimillä järjestetty kansanäänestys ei millään muotoa vastannut kansainvälisen oikeuden edellytyksiä.