”Tuokaa minulle väsyneet, köyhät / Kokoon käpertyneet joukot jotka janoavat vapautta…” lukee laatassa Vapaudenpatsaan jalustalla New Yorkissa. Perustamisestaan asti Yhdysvallat on vastaanottanut maahanmuuttajia ja myöntänyt heille kansalaisuuden. Heidän Yhdysvaltojen maaperällä syntyneet lapsensa saavat automaattisesti kansalaisuuden, mutta Trumpin hallinto yritti lopettaa tämän tärkeän perinteen.
Yhdysvalloissa syntyminen on pitkään taannut sen, että saa maan kansalaisuuden. Sen jälkeen kun Yhdysvaltojen perustuslakiin hyväksyttiin neljästoista lisäys vuonna 1868, syntymäoikeus kansalaisuuteen on ollut perusta amerikkalaiselle kansallisidentiteetille ja pysyvä merkki perustavanlaatuisista ihmisoikeuksista Yhdysvalloissa. Mutta amerikkalainen demokratia on murenemassa. Presidentti Donald Trumpin mukaan Yhdysvaltojen tulisi rajoittaa syntymäoikeutena tulevan kansalaisuuden saamista. Trump ja hänen nimeämänsä virkamiehet tahtoivat määritellä syntymässä saatavan kansalaisuuden uudelleen siten, että se sulkee pois niiden maahanmuuttajien lapset, jotka ovat saapuneet maahan määräysten vastaisesti. Tämä rajoittava näkemys amerikkalaisesta identiteetistä ja perusoikeuksista vain yleistyy, ja on välttämätöntä pohtia, mitä vakavia seurauksia neljännentoista lisäyksen muuttamisella olisi.
Vuonna 2020 poliittisesti sitoutumaton siirtolaisuuden tutkimuskeskus Center for Migration Studies (CMS) arvioi, että Yhdysvalloissa saattaa olla runsaat 200 000 ihmistä, jotka ovat joko kansalaisuudettomia tai sen uhan alla. Luku on paljon korkeampi kuin YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) arvioima muutama tuhat henkilöä. Mistä näin iso ero johtuu?
CMS käyttää kehittynyttä tilastollista mallia, ja tietoisuus kansalaisuudettomuudesta on lisääntynyt – osin IBelongin, UNHCR:n kansalaisuudettomuuden poistamiseen tähtäävän kampanjan, vuoksi. Yhdysvaltojen ulkomaalaissyntyinen väestö on hyvin moninainen, ja maata saattaa pitää kotinaan paljon useampi siellä pysyvästi asuva maahanmuuttaja Lähi-idästä, Afrikasta ja Aasiasta kuin aikaisemmin tiedettiin. Maahan laittomasti saapuneet kansalaisuudettomat henkilöt ovat erityisen haavoittuvaisia. Vuonna 2013 ehdotus tätä väestönosaa suojaavien menettelytapojen luomisesta lähes hyväksyttiin laiksi – mutta historiallisessa mielessä tilanne oli hyvin erilainen kuin mitä se on nyt.
Olipa vailla kansalaisuutta olevan väestön tarkka lukumäärä mikä tahansa, syntymäoikeutena saadulla kansalaisuudella on vähennetty oikeudellisesti tyhjän päälle putoavien valtiottomien ihmisten epävarmuutta. Vankka jus soli (syntymäoikeuskansalaisuus) -periaate on taannut sen, että valtiottomuus ei voi lisääntyä Yhdysvalloissa. Esimerkiksi Kuwaitin bidoonit (ryhmä, jolle ei myönnetä kansalaisuutta kotimaassaan), jotka pakenivat ensimmäistä Persianlahden sotaa Yhdysvaltoihin, voivat luottaa siihen, että heidän siellä syntyneet lapsensa saavat kansalaisuuden. Muuten lapset syntyisivät valtiottomina. Joidenkin maiden kansalaiset eivät voi siirtää omaa kansalaisuuttaan ulkomailla syntyneisiin lapsiinsa, mutta jos lapset syntyvät Yhdysvalloissa, he saavat automaattisesti USA:n kansalaisuuden.
Bahama on ehkä läntisen pallonpuoliskon selkein esimerkki päinvastaisesta menettelystä: bahamalaisten naisten lapset, jotka ovat syntyneet ulkomailla, eivät saa Bahaman kansalaisuutta. Haitilla ja joissain muissa läntisen pallonpuoliskon maissa syntymärekisterien ylläpidon vaikeudet tekevät ulkomailla syntyneiden lasten kansalaisuuden toteamisen vaikeaksi. Kun otetaan nämä esimerkit huomioon, USA:n kansalaisuudettomuusongelma voi olla kymmenen kertaa suurempi kuin tiedetään.
Trumpin hallinto teki parhaansa muuttaakseen puheensa maahanmuuttorajoituksista käytännöiksi. Muslimimaista tulevilta evättiin laajasti pääsy Yhdysvaltoihin. USA:n ja Meksikon rajalle rakennettava muuri vankistui. Merkittävä tekijä on se, että Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomareista suurin osa on konservatiiveja, jotka ovat virassaan koko elämänsä. Edellisenä iltana ennen Trumpin valintaa presidentiksi kongressin tutkimuspalvelu esitti neljänteentoista lisäykseen säädöksen, joka toisi siihen ”yksimielisen lähestymistavan”. Se rajoittaisi syntymäoikeuden perusteella kansalaisuuden saamista koskemaan vain ihmisiä, joilla on velvollisuus olla uskollisia Yhdysvalloille. Tällä tulkinnalla maahanmuuttajien lapsilta voitaisiin varmasti viedä syntymäoikeuteen perustuva kansalaisuus.
Yhdysvalloissa valtiottomuusongelma ei ole tällä hetkellä kovin laaja, suurimmaksi osaksi syntymäoikeuteen perustuvan kansalaisuuskäytännön vuoksi, joka on jatkunut pitkään. Ongelma on nyt kuitenkin näkyvämpi kuin koskaan. Uhka estää kansalaisuuden saaminen syntymäoikeudella on todellinen, ja se saattaa vaikuttaa satoihin tuhansiin – ellei miljooniin – Yhdysvaltojen asukkaisiin.
Trumpin hallinnon yritykset edistää kansalaisuusoikeuden kaventamista (oikeusministeriön kautta) ja lisätä passirajoituksia etelärajalla syntyneille ihmisille (ulkoministeriön kautta) osoittivat halua käyttää kansalaisuusasioita aseena levittääkseen Trumpin näkemystä kansallisesta turvallisuudesta. Hänen muslimimaita koskeva matkustuskieltonsa laajennettiin estämään maahanmuuttoa maista, jotka Trump koki epämieluisiksi. Tämä osoittaa, että hänen käsityksensä kansallisesta turvallisuudesta saa vaikutuksensa rotu- ja uskonto-opeista, jotka ovat lähes jokaisen historiassa esiintyneen kansalaisuudettomuusongelman ytimessä.
Luku USA: Fifty states but no room for the stateless teoksesta Atlas of the Stateless: Facts and figures about exclusion and displacement. Rosa-Luxemburg-Stiftung. Berlin, 2020.
Suomennos: Aaro Salokorpi
