Aiemmin puolueettomuuspolitiikkaan tukeutuneet Suomi ja Ruotsi kiiruhtivat Ukrainan sodan alettua jättämään jäsenhakemuksensa Natoon. Suomesta tulikin Naton jäsen 4.4.2023, ja Ruotsin Nato-jäsenyys on auki. Puolueettomuuspolitiikkaan edelleen sitoutunut Itävalta on tässä suhteessa todellinen poikkeus. Maassa keskustelu Nato-jäsenyydestä ei ole herättänyt suuria tunteita.
Itävallan liittokansleri Karl Nehammer on todennut, ettei puolueettomuudesta keskustella. Hänen mukaansa asia on selvä: ”Itävalta oli puolueeton, Itävalta on puolueeton ja Itävalta tulee säilymään puolueettomana.” Itävallan sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtajan ja oppositiojohtajan Pamela Rendi-Wagnerin mukaan maan puolueettomuus ei ole ”neuvoteltavissa”. Itävallan vihreät eivät ole myöskään tehneet kurssimuutosta pasifistisesta väkivallattomuuspuolueesta Nato-jäsenyyden agitaattoriksi.
Kirjailija Robert Misikin mielestä Nato-jäsenyyden kannatuksen laimeudelle Itävallassa on yksinkertainen syy: ”puolueettomuus ja liittoutumattomuus ovat Itävallassa hyvin suosittuja – – niinpä puolueettomuuden henki pysyy vallitsevana.” Neutraalisuus on yksinkertaisesti ”ankkuroitunut syvälle itävaltalaiseen identiteettiin”, toteaa Misik. Näkemys saa tukea mielipidekyselyistä.
Toukokuussa 2022 tehdyn kyselyn mukaan 71 prosenttia itävaltalaisista kannattaa puolueettomuutta. Nato-jäsenyyden kannalla on 16 prosenttia, ja 13 prosenttia ei osannut tai halunnut ilmaista mielipidettään. Viimeiset kolme vuotta mielipide Itävallan mahdollisesta Nato-jäsenyydestä on pysynyt jokseenkin vakaana huolimatta Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan ja sodan jatkumisesta. Natoon liittyminen torjutaan jyrkästi. Sen sijaan itävaltalaiset kannattavat tiiviimpää turvallisuus- ja puolustusyhteistyötä EU:n puitteissa.
Venäjä ei ole itävaltalaisille ”luotettava yhteistyökumppani”. Vain yhdeksän prosenttia luottaa siihen. Itävaltalaisista 12 prosenttia kokee Kiinan olevan luotettava yhteistyökumppani, ja 34 prosenttia luottaa Yhdysvaltoihin. Tosin 47 prosentin mielestä Yhdysvallat ei ole luotettava tulevaisuuden yhteistyötaho. Saksassa vastaavat luvut ovat huomattavasti korkeampia. Saksalaisista 59 prosenttia pitää Yhdysvaltoja luotettavana. Ainoastaan 28 prosenttia pitää Ukrainaa luotettavana partnerina.
Keskustelua Itävallan mahdollisesta Nato-jäsenyydestä on yritetty herätellä. Itävallan diplomaattisen akatemian johtajan Emil Brixin mukaan Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin puhe Itävallan parlamentissa ei rikkonut Itävallan puolueettomuuden periaatetta. Hän vaati kuitenkin turvallisuuspoliittista keskustelua ilman tabuja. Kleine Zeitung -lehti kirjoitti 30.3.2023 asiasta otsikolla ”Itävalta Natoon?” ja vastasi, että se saattaisi olla järkevää. Aiemmin 50 tunnettua itävaltalaista vaikuttajaa oli vaatinut Itävallan presidentti Alexander van der Belleniä antamaan riippumattomien asiantuntijoiden tehtäväksi analysoida, onko Itävallan ”puolueettomuus” edelleen asianmukaista. Heidän perustelunsa oli, että Venäjän hyökkäyssota on viimeinen varoitus vapaalle maailmalle, johon myös Itävalta kuuluu. Liittokansleri Nehammer vastasi vaatimukseen, että Itävalta tukee kyllä EU:n arvoja, mutta haluaa olla ”sotilaallisesti” neutraali. Nehammer täydensi kommenttiaan toteamalla: ”Itävallan puolueettomuus on aina ollut solidaarisuutta, solidaarisuutta EU:ssa, solidaarisuutta Yhdistyneille kansakunnille ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle.”
Itävallan kansainvälisen politiikan instituutin johtaja ja International Institute for Peace (IIP) -järjestön johtaja Heinz Gärtner kommentoi yllämainittua kirjettä omassa blogissaan 13.3.2023 otsikolla ”Sitoutunut puolueettomuus tarkoittaa, että puututaan asioihin aina kun se on mahdollista ja pysytään niistä erossa aina kun se on tarpeellista”. Hän jatkaa, että neutraalin valtion ei tule osallistua toisen valtion sotaan: ”Näin ollen puolueettoman valtion jäsenyys Natossa on poissuljettu, koska sen perustamissopimus sisältää nimenomaisen avunantovelvoitteen.” Velvoite on hänen mukaansa olennainen erityisesti sen vuoksi, että Naton ”strategisessa konseptiossa” ulotetaan tämä velvoite ”koskemaan myös Kiinan uhkaa”.
Gärtnerin mukaan puolueettomilla mailla oli kylmän sodan aikana tärkeä ”puskurifunktio”, josta Suomi ja Ruotsi luopuivat hakiessaan Naton jäsenyyttä. Näin Venäjä luokittelee ne vihollisvaltioiksi. Gärtnerin mukaan Nato-jäsenyyden seurauksena Suomesta on tullut eturintamavaltio, jossa asevarainen turvallisuus saa ylikorostetun merkityksen.
Puolueettomuus ei merkitse Gärtnerin mukaan ”arvoneutraaliutta”. Hän sanoo, että ”sitoutunut puoleettomuus” vaatii ottamaan kantaa vakaviin asioihin kuten ihmisoikeusloukkauksiin, kansanmurhaan ja sotaan. ”Neutraaleja valtioita ei kuitenkaan pakoteta omaksumaan suurvaltojen tai liittoutumien kantoja” ja ”ne eivät muodosta uhkaa suurvalloille, toisin kuin liittoutumat”, hän toteaa.
Puolueettomuudella on elintärkeä rooli nykyajan konfliktien maailmassa. Se voi olla ”arvokas apu sovittelussa ja de-eskaloitumisessa yhä terävämpien yhteenottojen aikana”, korostaa Gärtner.
Teksti: Jouko Jokisalo
