Parhaiten kaupaksi käyvät tuotteet ratkaisevat liki puolentoista miljardin intialaisen lähitulevaisuuden suunnan. Hittituotteiden myyntimenestyksellä on vaikutusta myös siihen, millaista vuoropuhelua Intia käy muun maailman kanssa. Saavatko Intian nykyiset vallanpitäjät kohdella kansalaisiaan entistäkin kovakouraisemmin nyt kun heillä on Kiina-kortti taskussaan?
Intiaa hallitsevan BJP-puolueen basaaritiskillä kaupataan kiihkonationalismia, puhdasoppisuutta ja hindulaisen sivilisaation moraalista ylemmyyttä. Ne on tosin puuteroitu ”kulttuurinationalismiksi”. Sehän kuulostaa viattomalta, sillä kuka nyt ikivanhaa kulttuuria kehtaisi vastustaa. Tuotteiden korkealaatuisuutta hehkutetaan sillä, että ne ovat kypsyneet vuosisatojen ajan demokratian kantaäidin maaperällä. Eli kyse ei herra varjelkoon ole mistään totalitaarisen Kiinan basaarikamasta.
Salaisina jäsentarjouksina, joista ei hiiskuta kansainvälisillä näyttämöillä, BJP tarjoilee omilleen vihaa ja syrjintää maansa suurimpia vähemmistöjä, naisia ja etenkin muslimeja kohtaan. Syntymästään saakka toisen luokan kansalaisiksi tuomitut kastittomat, heimoväestö ja rutiköyhät sekä epäisänmaallinen väki Kashmirissa, Etelä-Intiassa ja Koillis-Intian takamailla ovat kaupan pilkkahintaan.
Intian basaarissa kuuluu tinkiä. Se luontuu parhaiten, mikäli osaa liehitellä torivalvojaa. Koska ollaan henkisyyden supervallassa, niin hän on tietysti guru. Ei mikään tusinaguru, vaan Vishwaguru eli koko maailman opettaja, Narendra Modi. Pääministerin ja BJP:n taustalla kuria ja järjestystä valvoo äärihindulaisten liikkeiden löyhä yhteenliittymä Sangh Parivar (hinduperhe).
Monikulttuurisuutta, toimivaa demokratiaa, tasa-arvoa, uskonnolliset, etniset ja kielelliset raja-aidat ylittävää naapurisopua ja rauhaa sekä rakkautta on tarjolla vain niissä pikkuputiikeissa, joita torivalvoja ei ole onnistunut sulkemaan. Mikäli nämä putiikit onnistuisivat unohtamaan keskinäiset kiistansa ja yhdistämään voimansa, niiden tuotteet pystyisivät kenties suistamaan ainakin osan Vishwagurun vihatehtaan tuotteista markkinoilta.
Jumalten valtakunnan vastainen salaliitto
”Tyttölasten naittaminen on Intian suurin ongelma”, tapasi ystäväni Kathak Ali hokea.
Pohjoisintialaisen Pauri Garhwalin piirikunnan päälliköllä Jaspal Rawatilla oli hiljan iloista kerrottavaa. Hänen tyttärensä oli luotsattu avioliiton satamaan. Sulhasenkin vanhemmat olivat siunanneet opiskelukumppaneiden rakkausavioliiton, joten hääkutsuja oli postiteltu ympäri Uttarakhandin osavaltiota.
Tiedot tunnetun poliitikon tyttären liitosta kantautuivat pian Modin BJP:n hallitseman osavaltion johdon korviin. Sulhanen oli muslimi! Love jihad oli estettävä. Muslimimiehen ja hindunaisen välinen kanssakäyminen ei ole Vishwagurun valtakunnassa yksityisasia. Muslimiin sekaantuminen on valtiopetokseen verrattava rikos. Puolueen johtajien pitää näyttää esimerkkiä. Hinduvaltion yhtenäisyyttä horjuttavissa avainkysymyksissä puoluekuri ei saa lipsua tuumaakaan.
Love jihadilla pelottelu (muslimimiehet vokottelevat viattomat hinduneidot islamistien kuolemanpartioihin, joiden tavoitteena on hindulaisen sivilisaation hävittäminen maan päältä) on ollut BJP:n tärkeimpiä valttikortteja lukuisissa osavaltiovaaleissa. Pohjois-Intian suurissa lehmävaltioissa se on purrut erinomaisesti.
BJP valjasti paikallisen hindupapin masinoimaan vihakampanjan maanpetturia kohtaan. Seuraavaksi erään hindujen äärijärjestön moraalipartio tunkeutui piiripäällikön toimistoon uhkailemaan häntä. Rawatin onnistui paeta, mutta pelottelu teki tehtävänsä. Häät peruttiin yleisen edun nimissä.
Henkilökohtaista: Hiljainen holokausti (juutalaisten ja muiden väliset liitot) ja love jihad (hindujen ja muiden väliset liitot) ovat lähisukua toisilleen. Ilmankos Modi ja Benjamin Netanjahu ovat parasta pataa keskenään. Sekä sionistit että Sangh Parivar pyrkivät luomaan mahdollisimman puhtaan juutalais- tai hinduvaltion.
Olympiamitalistien selätys
Intian kiistelty uusi mahtipontinen parlamenttirakennus New Delhissä korkattiin 28. toukokuuta. Oppositio boikotoi avajaisia. Peruste: Modi halusi varastaa koko shown itselleen. Hän ei ollut kutsunut presidenttiä eikä varapresidenttiä avajaisiin. Heidän sijaansa paikalle oli kuskattu iso liuta guruja ympäri maata. Heidän tehtävänsä oli pyhittää kuningas Vishwagurun valta. Juhlavieraiden joukossa keikisteli valkoisissa tamineissaan myös BJP:n kansanedustaja ja Intian painiliiton pomo Brij Bhushan Singh.
Demokratian temppelin ulkopuolella esitettiin toisenlainen, epäpyhä näytelmä, jossa iso joukko naisia taisteli ruumiillisen koskemattomuutensa puolesta. Poliisit selättivät Intian kuuluisimmat naispainijat katuun ja raahasivat heidät väkisin tyrmään. Lehtitietojen mukaan poliisi pidätti noin 700 painijaa. Heidän joukossaan oli kolme kansallissankareiksi noussutta olympialaisten ja maailmanmestaruuskilpailujen mitalistia. Kolmikko on toiminut niiden nimettöminä pysyneiden painijoiden puhemiehinä, jotka ovat syyttäneet liittonsa johtajaa Brij Bhushan Singhiä seksuaalisesta ahdistelusta, jonka painijat väittävät kohdistuneen myös alaikäisiin.
Yksi mitalikolmikon jäsenistä kertoo valittaneensa jo vuonna 2021 Tokion olympialaisten jälkeen Modille painijoiden kokemasta henkisestä kidutuksesta ja ahdistelusta. Pääministeri oli vakuuttanut pitävänsä huolen siitä, ettei kukaan ahdistelisi painijoita. Kun kaikki jatkui entisellään, painijat käynnistivät protestinsa tämän vuoden tammikuussa. Ne keskeytettiin, kun maan urheiluministeri lupaili ryhtyä toimiin. Kun selvitysprosessi junnasi yhä paikallaan, painijat leiriytyivät Delhin keskustaan ja käynnistivät huhtikuussa yli kuukauden mittaisen yötä päivää kestävän istumalakkonsa.
Intian painiliitto on vihjaillut protestien olevan poliittisesti ohjattuja. Kenen taholta? Opposition vai Pakistanin? Keskushallituksen suorassa komennossa olevan Delhin poliisin mukaan painijat ovat syyllistyneet epäisänmaalliseen toimintaan. Painijat puolestaan ovat uhanneet heittää mitalinsa pyhään Ganges-virtaan, koska heidän valituksiaan ei ole otettu todesta.
Painipomo Bhushan Singh on kiistänyt syytteet ja todennut saavansa maksaa nyt siitä, että ”hän suhtautui painijoihin kuin omiin lapsiinsa”. Kun syytökset häntä kohtaan ovat yltyneet, puheenjohtaja pilaili julkisesti rikoksensa olevan vakavuudeltaan yhden kosketuksen luokkaa. Modi ja hänen hallituksensa eivät ole kommentoineet tapausta sanallakaan. Ei vaikka kansainvälinen painiliitto on ilmoittanut, ettei se tällä hetkellä tunnusta Bhushan Singhiä Intian painiliiton pomoksi. Kun eräs tv-toimittaja jahtasi kadulla Modin kulttuuriministeriä Meenakshi Lekhia saadakseen häneltä kommentin painijoiden protestista, rouva ministeri pinkoi juoksujalkaa karkuun.
Miten se valtionhoitajapuolueen motto taas kuuluikaan? Johtajien pitää näyttää esimerkkiä. Rakkausavioliiton torppaaminen näyttää olevan BJP:lle väitettyjen seksuaalirikosten tutkimista tärkeämpi asia. Modi on saarnannut kerta toisensa jälkeen, miten elintärkeää tyttöjen ja naisten ihmisarvon kunnioittaminen on maan kehitykselle. Muistin virkistämiseksi: miehet ovat muotia Intiassa. Sukupuolisen rodunjalostuksen seurauksena Intiasta puuttuu 50–60 miljoonaa naista.
Turistiluokassa
Itselläni on 46 vuoden perspektiivi Intiaan. Mikä on suurin havaitsemani muutos? Selvä ykkönen on naisten korostunut läsnäolo julkisissa tiloissa. Epäilemättä vaikutelmaani vahvistaa se, että viime vuosina olen majaillut valtaosin Keralassa, jossa naisten asema on toista maata Pohjois-Intiaan verrattuna. Kyse lienee osin myös siitä, etten takavuosina osannut rekisteröidä naisten suunnatonta sanomisen tarvetta. Mutta silti. Iso silti.
Pari esimerkkiä: Keski-ikäinen kristitty psykologi jututtaa minua hindun ylläpitämässä nuorten muslimien suosimassa kuppilassa. Saan kolme kysymystä: Ikäsi? Seksuaalinen suuntautumisesi? Uskontosi? Tässä järjestyksessä.
Tasa-arvosta: Saksaan väitöskirjaa tekemään lähtevä nuori muslimirouva paljastaa samaisessa kuppilassa haaveensa: ”Halusin tehdä kerran laittoman teon (illegimate act) valkoisen miehen kanssa. Olen valmis ottamaan vastuun tekoni seurauksista.” Kuinka moni intialaismies onkaan vakuutellut minulle, että työ- tai opintovuodet lännessä eivät olisi olleet täydellisiä ilman ”laittomia tekoja”.
Esimerkkini ovat Keralasta, ja minun on helppoa olla samaa mieltä niiden kanssa, jotka muistuttavat, että enemmistö jättiläisvaltion naisista tuskailee moninverroin arkisempien asioiden parissa, mutta sanon yhä silti. Naisten äänet kuuluvat tänään kovaa ja se on kivaa. Silloinhan voi ymmärtää puolet paremmin Intiaa.
Vuoden 2022 syksyllä kävin hyvästelemässä hyvän ystäväni Kathak Alin. Hän sopii erinomaisesti monikulttuurisen Intian vertauskuvaksi. Ei vain siksi, että hän eli Jumalan, kookoskommunistien ja naisten yhteisyritykseksi kutsutussa Keralassa, vieläpä Fort Kochissa, jota pitää kotinaan yli 20 uskonnollisen ja etnisen yhteisön edustajaa.
Ali syntyi kristittynä. Parikymppisenä koulukiusattu katupoika kääntyi muslimiksi. Elämäntyönsä hän teki antiikkikauppiaana myymällä hindujumalien kuvia ulkomaisille turisteille. Suosikkilainani katufilosofi Alilta: ”Köyhät pohtivat päivittäin, miksi he ovat köyhiä. Rikkaat miettivät harvoin sitä, miksi he ovat rikkaita.” Ali oli paha tapaus hinduteokratiaa rakentavan Modin papereissa. Mikä pahinta, Alin tytär Zeenat lankesi love jihadiin ja avioitui hindumiehen kanssa. Eikä siinäkään vielä kaikki. Alin pojantytär Ranya on Kochin maakunnan painimestari.
Modin media
”Olen huolissani sinusta. Ne ovat perillä puuhistasi. Harkitse tarkkaan mitä kirjoitat, mikäli haluat jatkossakin tulla moikkailemaan meitä”, varoittelee keralalainen ystäväni. Hän on muslimi. Vaikka ollaankin Keralassa, niin valitettavasti sillä on merkitystä. Muslimit ovat parhaiten sisäistäneet sen, mitä on turvallista sanoa Modin valtakunnassa.
Intialainen suosikkinettisivustoni Wire pursuaa purevaa kritiikkiä kaikkia vallanvatkaajia kohtaan. Niin terävää, että poliisiviranomaiset ovat käyneet tekemässä kotietsintöjä päätoimittajien asunnoissa. Sivuston lempilajeihin kuuluvat valeuutisten oikominen ja vihapropagandaa tehtailevien tahojen paljastaminen.
Hiljan nimimerkki ”Atmanirbhar” julkaisi sivustolla pirullisen irvailun Modin hallinnon kesyttämän valtamedian hampaattomuudesta. Koska Modin vahtikoirat eivät ole huumorimiehiä, ”valeuutisen” esittänyt Wire suojasi itseään usealla ”tämä ei ole totta” -varoituksella. Jutun alussa sen kerrottiin olevan mielipide, huumoria ja fiktiota (”joka tosin voi haiskahtaa enemmän todelta kuin fiktiolta”). Lopuksi Atmanirbharin muistutettiin olevan satiirikko, joka uskoo pilkkaamisen ja huumorin puolustavan puhe- ja ilmaisuvapautta.
Toimittajat ilman rajoja -järjestön tuoreimman lehdistönvapausindeksin mukaan Intia sijoittuu 180 tutkitun valtion joukossa sijalle 161. Pudotusta viime vuodesta on 11 sijaa. Järjestö toteaa lehdistönvapauden olevan kriisissä ”maailman suurimmassa demokratiassa” niin pahasti, että Intia on tällä hetkellä yksi maailman vaarallisimmista paikoista median edustajille. Turvallisuusmittarilla vain kahdeksan maata lasketaan Intiaa vaarallisemmiksi työpaikoiksi. Jopa talibanhallituksen johtama Afganistan (152) listataan Intiaa turvallisemmaksi.
Useimmissa maaotteluissa Intia vertaa ensimmäiseksi itseään pikkuveljeensä Pakistaniin. Modin hallinnon edustajat voivat ylpeillä sillä, että he ovat saaneet median Pakistania paremmin kuriin, sillä pikkuveli sijoittuu lehdistönvapaustilastossa 11 sijaa Intiaa paremmin…
Kuka heitti ensimmäisen kiven?
Benares, hindujen pyhä kaupunki, helmikuussa 2023. Suljettu sisäpiha kutojien korttelissa. Delhistä saapunut naistutkimuksen ja sosiologian emeritusprofessori Vasanthi Raman kuuntelee kutojien huolia. Hän on tutkinut parin vuosikymmenen ajan heidän asemaansa. Meille vieraille on tuolit, kutojien puhemiehet (kaikki miehiä) istuvat itse kutomallaan matolla.
Vishwagurun komento on pistänyt kylä- ja pienteollisuussektorin ahtaalle. Kaiken kukkuraksi Benares sijaitsee Intian muslimivastaisimmassa osavaltiossa, Modiakin häikäilemättömämmän Yogi Adityanathin johtamassa Uttar Pradeshissa. Lukuisat kommentaattorit ovat veikkailleet Yogia Modin seuraajaksi.
Yli 80 prosenttia kaupungin puolesta miljoonasta kutojasta on muslimeita. Intensiivinen vuoropuhelu keskeytyy, kun läheiseltä katolta lentää kivi keskelle piiriä. Osa kutojista poistuu paikalta, osa kiipeilee pitkin muureja yrittäen paikallistaa heittäjän. Kivi oli riittävän iso tekemään pahaa jälkeä. Yhdyshenkilönämme olleen Benaresin Gandhilaisen instituutin monitoiminaisen tohtori Muniza Khanin mukaan kiven todennäköisin kohde oli yksi kutojien puhemiehistä, oppositiopoliitikko, joka on BJP:n vastaehdokkaana paikallisvaaleissa.
Onko huomisen Intia entistäkin ahdasmielisempi ja sisäisesti suljettu yhden koon hinduteokratia, joka on käy sotaa omia haittakansalaisiaan kohtaan? Vai onko se 5 500 kansan asuttama avoin monikulttuurinen (mahatma) gandhilais-nehrulainen Intia, jossa kaikki kansalaiset saisivat (ainakin lähtökohtaisesti!) ponnistaa samalta viivalta.
Intian arvellaan nousevan jo tänä vuonna maailman väkirikkaimmaksi valtioksi. Hiljan maan laskettiin ohittaneen Kiinan maailman nopeimmin kasvavana taloutena. ”Yli kolmen vuosikymmenen ajan Intia on ollut Kiinan morsiusneito. Ei enää. Yhtäkkiä Intia onkin tanssiaisten kuningatar”, hehkuttaa tunnettu intialainen talousjournalisti T. N. Ninan. Kymmenen vuotta sitten Saksan bruttokansantuote oli kuusi kertaa suurempi kuin Intian. Mikäli Intian kasvu jatkuu samanlaisena, sen pitäisi ohittaa Saksa kirkkaasti tämän vuosikymmenen loppupuolella. Näin Intia nousisi Yhdysvaltojen ja Kiinan jälkeen maailman kolmanneksi vahvimmaksi taloudeksi. Tällaista talouspoliittista suurvaltaa ei ole varaa olla vähättelemättä, puntaroi Ninan.
Talouttakin nopeammin Intiassa on kasvanut eriarvoisuus. Kymmenet miljoonat intialaiset ovat onnistuneet kaivautumaan ulos köyhyysloukusta. Silti jättiläisvaltio on entistä selvemmin jakautunut kahtia rikkaaseen super-Intiaan ja köyhään kehitysmaa-Intiaan.
Moka
Tunnetun yksityisklubin ravintola New Delhissä. Yksi niistä priviligentsian keitaista, joita mainostetaan näin: ”Olisin valmis tappamaan päästäkseni jäseneksi.” Ruokapaikkaamme hehkutetaan seuraavasti: ”Pukeudu tweed-takkiisi ja siemaile muina miehinä proseccoa tai viskiä keskustellessasi viimeisimmästä poolo-ottelusta.” Koska seuralaiseni ovat molemmat pitkän linjan aktivisteja, keskitymme ruotimaan Modin politiikkaa.
Jälkiruuan aikana mokaan. Olin viikkoa aiemmin tarjonnut ystävilleni ruuat kiinalaisessa ravintolassa. Totean, että mielestäni klubin luomukset ovat vielä kiinalaistakin herkullisempia. Vankilassakin mielipiteidensä takia virunut professori tuijottaa minua ja kivahtaa: ”Tämä on yksityisklubi.” Hän tietää, että olen hypännyt Intiassa 45 vuoden ajan, joten olisihan minun pitänyt tietää. Klubin jäsen, maineikkaan kansalaisjärjestön vetäjä, painaa päänsä alas. Hiljaisuus kestää pitkään. Saankohan enää kutsuja?
Lohduttaudun sillä, että tamperelainen tutkijaystäväni mokasi takavuosina vielä pahemmin. Häneltä udeltiin yksityisklubilla, mitä hänen vanhempansa puuhaavat. Kun hän kertoi molempien olevan siivoojia, tutkijapoppoo purskahti nauruun. Mikä vitsi! Nauru vaihtui hiljaisuudeksi, kun ystäväni totesi heidän todella olevan siivoojia.
Köyhien ja rikkaiden välisen kuilun hämärtämiseksi tarvitaan sisäisiä vihollisia. Modi ja Sangh Parivar -liike tietävät, että hindut vastaan muslimit -vastakkainasettelu myy paremmin, kun se kaupataan Intian ja Pakistanin välisenä sotana. Modin hallinto on pyrkinyt ”pakistanisoimaan” myös hindinkielisen Pohjois-Intian ja dravida-kieliä puhuvien viiden eteläintialaisen osavaltion välit.
Vanhan Intian supermiesten Mahatma Gandhin ja Jawaharlal Nehrun mukaan demokratiassa valta kuului kaikille kansalaisille. Modi on puolestaan poiminut uuden demokratiansa perusteet BJP:n emoyhtiöltä ulkoparlamentaariselta RSS:ltä, joka on lyhenne sanoista Kansallinen vapaaehtoisten järjestö. Vuonna 1925 perustetun puolisotilaallisen järjestön johtajat vastustivat pitkään Intian itsenäistymistä. Puhtaan hinduvaltion luomista tavoitteleva RSS piti tärkeämpänä muslimivihollisten tuhoamista. Mussolinia ja Hitleriä ihailleille RSS:n pomoille muslimit olivat kansankunnan puhtauden tahraava elementti, minkä vuoksi heitä täytyy kohdella samaan tapaan kuin juutalaisia. Järjestön toisen johtajan Madhav Golwalkarin mukaan holokausti oli ”arjalaisen rotuylpeyden korkein ilmentymä”.
Modi ei ole koskaan kieltänyt sitä, että häntä on marinoitu lapsuudesta saakka RSS:n liemissä. Päinvastoin. Hän on ollut ylpeä siitä. Intian uusi parlamenttirakennus avattiin tietoisesti juuri RSS:n kaikkein kuuluisimman johtajan Vinayk Damohar Savarkarin kuoleman 140-vuotispäivänä.
Benaresin Gandhilaisen instituutin emeritusjohtaja professori Dipak Malikin mukaan BJP on erittäin viisas fasistinen puolue. Se on meikattu näyttämään demokraattiselta. Sillä on äärimmäisen taidokkaasti öljytty koneisto, joka pystyy toimimaan niin maaseudun puolifeodaalisissa kuin metropolien moderneissa oloissa. Puolueen ”sotahuone” on auki 24/7 ja sen tuntosarvet mittailevat tarkkaan kansalaisten mieltymyksiä.
Kun äkkirikastunut BJP on kaiken lisäksi onnistunut saamaan valtamedian, oikeuslaitoksen ja osan liike-elämästäkin talutusnuoraansa, se on erittäin vaikea vastustaja muille puolueille.
Kysyn Malikilta, millaisilla eväillä oppositio pystyisi haastamaan BJP:n. Hänen mukaansa sen pitäisi luoda vaihtoehtoinen media. ”Ilman omaa lehteä tai tv-kanavaa valtionlaajuisen vastapropagandan luominen on mahdotonta. Toiseksi oikeuslaitos pitäisi pystyä palauttamaan Modin otteesta autonomiseksi instituutioksi. Kolmanneksi tarvitaan vahva, pitkän perspektiivin hahmotteleva ideologinen puolue, joka ammentaa voimansa nehrulaisesta Intiasta.”
Kaikki tiet Intiaan kulkevat Kiinan kautta
Henkilökohtainen on poliittista. Niinhän tavataan sanoa.
Tammikuussa 2023 lähdin taas pariksi kuukaudeksi Intiaan. Reissu mahdollistui, kun Putinia paennut pietarilainen pariskunta majoittui asuntooni. Vuokralaiseni ovat kertoneet, että heidän sukulaisensa tietävät suomalaisten olevan Euroopan toiseksi pahimpia natseja ukrainalaisten jälkeen. Tämä tieto olisi varmaan ilahduttanut keralalaista tuttavapariskuntaani. He ovat iloisia siitä, että Putin oli antanut kunnon opetuksen Intiaa iät ja ajat pompottaneelle lännelle.
Protestoin. Eivätkö muka jenkit reagoisi, mikäli Venäjä ryhtyisi Kanadasta käsin kaatamaan Yhdysvaltoja, tuttavani tivasivat minulta. He ovat molemmat BJP:n aktiiveja, niin vannoutuneita, että he vakuuttelivat minulle Intian ensimmäisen pääministerin Jawaharlal Nehrun olleen muslimi. Näin luonnollisesti myös maan tämän hetken merkittävin oppositiojohtaja, Nehrun kolmannen polven perillinen Rahul Gandhi kuuluu samaan sarjaan. Ja kaikki muslimithan ovat pakistanilaisia.
Mumbailainen konsulttitoimiston pitäjä ei ole kiinnostunut politiikasta. Hänelle ei ole tärkeää, milloin ja missä toinen maailmansota käytiin. Vaan annas olla, kun nuohoamme Helsingin tai Tallinnan kirpputoreja, joita ystäväni rakastaa. Hän pyrkii moneen kertaan varmistamaan, ettei yksikään hänen hankkimistaan tuotteista ole valmistettu Kiinassa.
Pakistanilla ja Kiinalla on selkeä työnjako Intian vihollisina. Pakistan on ollut ja on yhä monikäyttöinen joka sään vihollinen Intian vallanpitäjille. Siitä voidaan valmistaa suurille massoille myrkkykeitos, joka maistuu sekä ulko- ja sisäpolitiikalta. Resepti on peräisin vuodelta 1947, jolloin brittiläinen Intia jakautui verisesti hindujohtoiseen Intiaan ja muslimivaltio Pakistaniin.
Tänään Pakistanin ”ydinpelote” – sekä yhteen että erikseen kirjoitettuna – on ennen kaikkea sisäpoliittinen. Ulkopoliittisesti Pakistanin uhka korostuu sen mukaan, miten taitavasti maa onnistuu lainaamaan voimaa Kiinalta. Takavuosina Intian kompleksinen pikkuveli lainasi voimaa länneltä isoveljeään vastaan.
Kiina ei ainakaan toistaiseksi ole kelvannut massaluokan sisäpoliittiseksi aseeksi, ei edes nyt, kun sen tiedetään oikoneen edukseen maiden välistä kiisteltyä rajalinjaa Himalajan rinteillä. Modin hallitus on puhunut Kiinan uhasta varovaisen valikoivasti, mikä selvästi viestii siitä, miten kompleksinen suhtautuminen Intialla on sotilaallisesti itseään huomattavasti vahvempaan naapuriinsa. Modi on jättänyt rajaloukkauksista elämöimisen tiukasti talutusnuorassaan olevalle medialle. Pääministerillä on varaa tähän, sillä hänellä on Kiina-kortti. Sitä sopivasti vilauttelemalla Modi voi vakuuttaa kansalaisilleen isänmaan käyvän tasapuolista vuoropuhelua niin Yhdysvaltojen kuin Kiinan kanssa Venäjästä puhumattakaan.
Kylmän sodan aikana lännen strategisissa komentokeskuksissa laskeskeltiin sitoutumattomuuttaan korostaneen Intian kuuluvan Neuvostoliiton vankimpiin myötäilijöihin. Epäilyksen varjo leijui pitkään Intian yllä. Vielä 1990-luvulla Yhdysvallat seurasi epäluuloisesti maan pyrkimyksiä nousta alueelliseksi suurvallaksi. Bill Clinton julisti pyrkivänsä ratkaisemaan Intian ja Pakistanin välejä hiertävän Kashmirin kysymyksen, koska Yhdysvallat piti idän atomikolmion (Kiina, Intia, Pakistan) keskipisteessä sijaitsevaa Kashmiria ydinsodan todennäköisimpänä syttymispaikkana.
Tänään kun Yhdysvaltojen ja Intian välit ovat läheisemmät kuin koskaan aikaisemmin, tuntuu kaukaiselta ajatukselta, että kymmenisen vuotta sitten Gurajatin muslimivastaisessa pogromissa sormensa tahranneella silloisella osavaltiopääministeri Modilla oli porttikielto Yhdysvaltoihin.
Strateginen autonomia on nyt Intian ulkopolitiikan avainsana. Kysymys kuuluu, miten se eroaa sitoutumattomuuspolitiikasta, jota maa mainosti harjoittaneensa vuosikymmenien ajan. Vastaus on että selvimmin niin, että Intian moninapaisen liittoutumisen kulmakivet ovat muuttuneet. Tänään on tärkeintä tasapainoilla siten, että voidaan lainata sopivasti tukea Yhdysvalloilta ja länneltä Kiinan uhkaa vastaa. Modi tietää, että kaikki lännen tiet Kiinaan kulkevat Intian kautta. Siksi Intialla on varaa olla kritisoimatta vanhan ystävänsä Putinin sotatoimia. Siksi Yhdysvallat ei ole myöskään pitänyt mölyä Intian Venäjältä ostamasta öljystä.
Koska Intialla on strategista arvoa lännelle, se voi tehdä mitä lystää omissa oloissaan. Yhdysvallat ei ole pitänyt enää meteliä Modin Kashmir-politiikasta, saati siitä, miten hänen hallituksensa on kohdellut muslimeja. Modin karhunhalaukset ovat kelvanneet muillekin kuin Putinille, Trumpille, Netanjahulle ja Bolsonarolle.
Kuuluuko sivilisaatiovaltioksi julistautunutta Vishwagurun Intiaa arvostella? Onhan se sentään yhä demokratia toisin kuin Kiina?
Demokratian ja ihmisoikeuksien edistämisen varjolla on ajettu hyvin egoistisia tavoitteita, joiden seurauksista Intiakin on saanut kärsiä. Tiedän kyllä!
Vaan ei puhettakaan! Sellaisen maan meininkejä on arvosteltava, jonka pääministeri on hiljaa kun hänen oman hinduperheensä ylipapit vaativat maan 210 miljoonan muslimin joukkotuhontaa. Se ettei Intiaa voi muka kritisoida, on mielestäni saman tason argumentti kuin intialaisen professoriystäväni hokema, jonka mukaan arvostellessamme Putinia emme saa unohtaa, miten Stalin pelasti Euroopan fasismilta toisen maailmansodan jälkeen.
Teksti ja kuvat: Mikko Zenger
