Kaakkois-Ukrainan konfliktia on käyty asein jo kolme vuotta. YK:n uusimpien tietojen mukaan huhtikuun 2014 jälkeinen uhriluku on 9 940 menehtynyttä ja 23 450 loukkaantunutta.
Huolimatta osapuolten johtajien vakuutteluista, että allekirjoitettua sopimusta tulitauosta 1.4.2017 lähtien noudatetaan, tykistötulitus keskeytyi vain muutamaksi tunniksi. Tosiasiassa sotatoimet ovat aktivoituneet lähellä asutuskeskuksia, muun muassa Donetskia, Avdievkaa, Marjinkaa ja Makievkaa, mikä uhkaa tuhansien siviiliasukkaitten elämää.
Taistelujen takia elinmahdollisuudet ovat heikentyneet kylissä ja kaupungeissa Donetskista kaakkoon, niissä asukkaat ovat usein vailla vettä ja sähköä. Lämmitysongelmia esiintyi koko kylmän kauden ajan. Mennyt talvi oli ensimmäinen konfliktin aikana, jolloin kansalaistoimijat hankkivat polttopuita ja hiiltä Mariupolin ja Altševskin väliselle alueelle. Rahaa kerättiin sosiaalisen median välityksellä. On tiedotettu myös tapauksista, joissa useampi perhe on kerääntynyt eräänlaiseksi kommuuniksi, koska yhtä taloa on helpompi pitää lämpimänä kuin useita.
Asuntoasiain hoitamisryhmän helmikuussa 2017 julkaisemien tietojen mukaan Donbassin aseellisen konfliktin voimistuminen aiheuttaa sen, että molemmin puolin erotuslinjaa vahingoittuu viikoittain vähintään 140 asuintaloa. Monet rakennukset ovat saaneet osumia useampaan otteeseen, osa tuhoutunut täysin.
NAISET JA LAPSET KÄRSIVÄT
Itä-Ukrainan konfliktista on UNDP:n tietojen mukaan joutunut kärsimään suoraan tai välillisesti yli 3,8 miljoonaa ihmistä. Tästä valtavasta joukosta 70 prosenttia on naisia ja lapsia. Saman julkaisun mukaan UNDP:n ohjelmat toimivat nyt 28 kaupungissa ja kylässä alueella, jolla asuu 690 070 henkeä. Valitettavasti ei tiedetä, millainen osuus heistä saa humanitaarisia avustuksia.
Ukrainalainen kansalaisjärjestö Fond 101 on lokakuusta 2016 helmikuuhun 2017 koonnut tietoja sosiaalisista oloista Bahmutissa – kaupunki sijaitsee 90 kilometrin päässä Donetskista. Heidän raporttinsa ei perustu edustavaan otokseen, sillä haastateltujen määrä oli enintään 15 kussakin ryhmässä, mutta se sisältää joukon tärkeitä havaintoja. Kirjoittajat toteavat esimerkiksi, että suhteellisen pienessä kaupungissa on kirjoilla 99 300 pakolaista, suurin osa eläkeläisiä ja lapsia. Bahmutissa kirjoilla olevista pakolaisista vain 10 700 on työkykyisiä.
Pakolaisten kohtaamista ongelmista tärkein on työpaikan löytäminen. Raportin mukaan ainoa mahdollisuus on alipalkattu, ammattia vastaamaton ja ennen kaikkea tilapäinen työ. Suuren osan näistä työpaikoista tarjoavat sitä paitsi kansainväliset humanitaariset toimijat. Kansainväliset järjestöt ovat Bahmutissa esimerkiksi tarjonneet lyhytaikaisia työsuhteita, 4,5 tuntia päivässä kahden viikon ajan. Kaikkiaan näin työllistettiin 24 pakolaista ja 6 paikallista. Tšasovoi Jarin kylässä he siivosivat puistoa, Soledarissa raivasivat kaksi leikkipuistoa ja kaivoivat ojia kolmatta varten, Siverskissä puhdistivat 6 kilometriä jäteojaa. Vain 30 henkeä työllistyi ja heille maksettiin 2 000 hrivnaa (34 e) kullekin.
Kuten kaikkialla, missä on paljon pakolaisia, myös Bahmutissa on vaikea löytää edullista asuntoa, sillä vuokrat nousevat, samoin vesi-, kaasu- ja sähkömaksut, ja vuokranantajat kieltäytyvät virallisista vuokrasopimuksista. Työ ja asunto ovat suurimmat syyt, miksi monet perheet päättävät palata kotiin tulituksen jatkumisesta huolimatta.
Kolmas ongelma, jota on usein mahdotonta ratkaista, on sosiaalitukien määrä ja maksatusehdot. Maksut myöhästyvät jopa kaksi kuukautta, pahimmillaan neljä, viisikin kuukautta. Työkyvyttömät pakolaiset – muun muassa invalidit ja lapset – saavat 884 hrivnaa (26,5 e) kuukaudessa, kun taas työkykyisten on mahdollista saada enintään 442 hr.
Lisäksi Ukrainan hallitus otti kesäkuussa 2016 käyttöön pakolaisten lisävalvonnan. Erityisten lautakuntien jäsenet tekevät ennalta ilmoittamatta vierailuja osoitteisiin, joissa pakolaiset ovat kirjoilla. Ellei ole kotia, se riittää syyksi sosiaalitukien lakkauttamiseen. Raportissa mainitaan virheiden suuri osuus, koska tarkastajat kiertävät työaikana, jolloin pakolaisten lapset saattavat olla koulussa ja aikuiset kaupassa, apteekissa, lastentarhassa tai lääkärissä. Henkiinjääntikamppailun tilanteessa valitukselle varattu kolme päivän määräaika aiheuttaa lisästressiä.
HENKILÖKOHTAINEN ILMOITTAUTUMISPAKKO VAARANTAA JOKA IHMISHENKIÄ
Henkilökohtaisen ilmoittautumisen vaatiminen pakolaisia valvottaessa saattaa muodostaa voittamattoman esteen. Näin kävi vuoteeseen sidotulle eläkeläiselle Mariupolissa. Iäkäs nainen kuoli saamatta eläkettä moneen kuukauteen, koska hänen terveytensä nopea heikkeneminen esti sukulaisia kantamasta häntä valtionpankin paikalliskonttoriin todistamaan henkilöllisyytensä. Yhtä traaginen tapaus on Zaporožjesta elokuulta 2016, jolloin eläkeläinen menehtyi jonottaessaan eläkkeen saamiseksi vaadittuja asiakirjoja.
Henkilöllisyyden todistamiseksi vaadittu henkilökohtainen käynti Ukrainan valtionpankin konttorissa on osaltaan huonontanut tilannetta erotuslinjalla olevissa tarkastuspisteissä, sillä niiden läpäisykyky ei riitä ihmismäärälle, jonka täytyy ylittää linja saadakseen eläkkeensä. Lisäongelman muodostaa se, että Ukrainan sisäministeriön alaiset aseelliset ryhmät ovat ryhtyneet estämään tavarantoimituksia ”tasavaltojen” alueille. 1. huhtikuuta 2017 alkaen Ukrainan kansalaistoimijat, jotka organisoivat humanitaarisen avun toimituksia ”tasavaltojen” ja ns. harmaan vyöhykkeen siviileille, ovat havainneet vanhusten määrän jyrkän lisääntymisen tarkastuspisteiden jonoissa. Myös Etyjin tarkkailuryhmä on vahvistanut havainnon päiväraporteissaan.
Unicef on huhtikuussa 2017 julkaissut tiedon, että pitkäaikaisen psykologisen avun tarpeessa olevien lasten määrä on Luhanskin ja Donetskin alueilla noin 200 000. Organisaation mukaan joka neljäs lapsi tarvitsee hoitoa jo pelkästään siksi, että on kolme vuotta elänyt keskellä sotaa.
Esimerkiksi Andrei Makejevkasta on 5-vuotias, ja hänelle onnistuttiin hiljattain toimittamaan lääkkeitä Euroopasta. Lapsi ei saanut unta, ja tykistötulitus oli aiheuttanut hänelle pelkoripulin. Jos melu kuului kaukaa, hän yritti keskittyä laivojen uittamiseen kylpyhuoneessa. Äiti kirjoittaa, että kun poika nyt saa lääkärin määräämää lääkettä, hän nukahtaa jo kello 22 tienoilla eikä puolilta öin, kuten aiemmin. Makejevkan tyyppisissä taajamissa asukkaat eivät kuitenkaan ole tietoisia mahdollisuudesta saada Unicefin asiantuntijoiden apua.
Teksti Oksana Tšelyševa
Suomentanut Kirsti Era
Kuvat Oksana Tšelyševa (lapset tutkivat lahjoitustavaroita, Slavyansk 2017) ja Olesya Polischuk (Gorlovka, toukokuu 2017).
