Amerikkalainen sotaveteraani Will Griffin: Osallistuin kahteen sotaan, mutta Standing Rockissa palvelen ensimmäistä kertaa amerikkalaisia.

Olin Irakissa tammikuussa 2007, kun presidentti Bush päätti lisätä merkittävästi Yhdysvaltojen joukkojen määrää maassa. Olin Afganistanissa joulukuussa 2009, kun presidentti Obama teki samoin. Mutta vasta kun vierailin Standing Rockissa lokakuussa 2016, oikeasti palvelin Yhdysvaltojen kansaa. Tällä kertaa – sen sijaan, että olisin taistellut yritysten intressien puolesta – taistelin ihmisten puolesta.

Dakota Access Pipeline (DAPL) eli Bakken Pipeline on öljyputkihanke, jonka 1172 mailin (1885 km) pituinen putki kuljettaa raakaöljyä neljän osavaltion – (Pohjois-Dakota, Etelä-Dakota, Iowa ja Illinois – läpi. Pohjois-Dakotasta Bakkenin kentiltä putken läpi tulee virtaamaan yli 450 000 barrelia raakaöljyä päivässä jalostettavaksi tai vientiin Illinoisin Patokaan ja mahdollisesti myös Teksasiin sekä Meksikonlahden lähellä olevalle Gulf Coast -alueelle. Hanke tulee maksamaan 3,7 miljardia dollaria, ja se luo 8 000–12 000 väliaikaista rakennusalan työpaikkaa ja vain 40 pysyvää työpaikkaa.

Mutta en minä vieraillut Pohjois-Dakotassa kuullakseni mahtavista 40 pysyvästä työpaikasta. Matkustin sinne seistäkseni Standing Rockin ihmisten rinnalla. Standing Rockin sioux-heimo on pyytänyt yhdysvaltalaisia ja myös ihmisiä muualta maailmasta osallistumaan rukouksin, tempauksin ja muilla tavoin toimien pyrkimyksiin pysäyttää Dakota Access Pipeline, tai kuten sitä Standing Rockissa kutsutaan, Musta käärme. He yhdessä yli 300 muun alkuperäiskansoihin kuuluvan amerikkalaisen heimon tavoin tajusivat, että putki alkaa jossain vaiheessa vuotaa ja levittää öljyä heidän makeanvedenvarastoonsa. Öljyvuoto Missourijoessa vaikuttaisi alajuoksun puolella 17 miljoonaan amerikkalaiseen, jotka saavat juomavetensä joesta. Standing Rockin väki ei taistele vain omasta puolestaan, he taistelevat kymmenien miljoonien muiden ihmisten puolesta.

Siouxien taistelu öljyputkea vastaan pitää sisällään useita tämän kansakunnan taisteluja. Se liittyy ilmastokatastrofin vastaiseen taisteluun, Amerikan alkuperäiskansojen kanssa solmittujen sopimusten rikkomiseen, hyökkäyksiin kokoontumisvapautta vastaan, hyökkäyksiin toimittajia vastaan, poliisin militarisoitumiseen ja siihen, että yritysten voitot sivuuttavat ihmisoikeudet.

Menin Standing Rockiin osana pientä ryhmää, joka koostui veteraanien rauhanjärjestön Veterans for Peace (VFP) jäsenistä. VFP on ollut jatkuvasti Standing Rockissa nyt jo kuukausien ajan vaihdellen paikalla olevia jäseniään. Kaksi VFP:n jäsentä, Tarak Kauff ja Matthew Hoh, pidätettiin 10. lokakuuta eli alkuperäiskansojen päivänä, kun he olivat rauhanomaisesti suojelemassa vettä (eivät protestoimassa). Nyt joukkoomme liittyivät VFP:n jäsenet Ellen Davidson, Sam Adams, Richard Gilchrist, Martin Bates, Michael Sullivan, Ann Wright sekä lennokkeja vastustamaan noussut [entinen USA:n sotilaallinen tekninen asiantuntija] Cian Westmoreland.

Standing Rockissa tapasimme monia huomattavia aktivisteja, esimerkiksi Democracy Now! -uutissivuston Amy Goodmanin, Winona Laduken, joka oli varapresidenttiehdokkaan Ralph Naderin kanssa vuosina 1996 ja 2000, sekä Madison Wisconsinin kaupunginvaltuuston jäsenen Rebecca Kemblen. Leirillä vieraili useita maineikkaita näyttelijöitä, joita emme henkilökohtaisesti tavanneet, mutta oli hienoa kuulla, että he olivat Standing Rockin tukena. Heihin kuuluivat Shailene Woodley, Adam Beach, A Martinez Netflix-show Longmiresta sekä Mark Ruffalo, joka tunnetaan The Hulkina.

Leiriytyessämme Standing Rockissa (leirin virallinen nimi on Oceti Sakowin; Standing Rock on reservaatti) meitä kohdeltiin kuin perhettä. Kaikki kutsuivat toisiaan sukulaisiksi – veli, sisko, äiti, isoäiti jne. Tarjolla oli ilmaiseksi vettä, kahvia, ruokaa, välipaloja, telttoja, vaatteita ja erilaisia leirintävälineitä. Ainoa vaatimus oli, että ihmisten tuli olla aseettomia ja päihteettömiä. Kännykät eivät käytännössä toimi leirillä. Löytääkseen jonkun tietyn ihmisen piti kävellä ympäriinsä, etsiä tai jopa kysyä ihmisiltä olivatko he nähneet sitä, jota oli etsimässä! Veteraanitoverini Matt Hoh ja minä olimme yhtä mieltä siitä, että leiri oli muistutus eteentyönnetyistä tukikohdista (FOB) Irakissa ja Afganistanissa ilman joka puolella räjähtäviä tykkejä tai raketteja.

Olimme Mattin kanssa yksimielisiä myös siitä, että sen jälkeen, kun olimme ”palvelleet” armeijassa ja useaan otteeseen kahdessa sodassa, tämä oli ensimmäinen kerta kun palvelimme amerikkalaisia. Osallistuttuamme muutamaan väkivallattomaan protestiin Mustaa käärmettä vastaan ymmärsimme mitä todellisuudessa tarkoitti se, että seisoi amerikkalaisten ihmisten rinnalla ja taisteli heidän etujensa puolesta. Meidät valtasi kunnian tunne, jollaista emme olleet koskaan tunteneet komennuksillamme Irakissa tai Afganistanissa.

Totesimme, että ainoat ”ihmiset”, joita palvelimme taisteluissamme ulkomailla, olivat Halliburton, KBR, AECOM, DynCorp, Raytheon, Environmental Chemical ja monet muut. Tiedämme, että hallituksemme valehteli meille. Tiedämme, että maailma ei ole sen turvallisempi kuin se oli ennen kuin Yhdysvallat laittomasti miehitti Irakin ja Afganistanin. Ymmärrämme, että sotilaat eivät tuo rauhaa. Kun katsoimme poliisia silmiin Standing Rockissa, näimme itsemme.

Tiedämme nyt myös, että vesi ei merkitse vain elämää, kuten Standing Rockin siouxit edelleen tuskaisesti huutavat, vaan vesi merkitsee myös rauhaa. Kukaan meistä ei voi saavuttaa rauhaa ilman elämän perusedellytyksiä: puhdasta ilmaa ja vettä, viljelysmaata, vaatetusta, asuntoa ja oikeutta. Kuten tohtori Martin Luther King Jr. sanoi: ”Rauha ei ole vain sodan poissaoloa vaan oikeudenmukaisuuden läsnäoloa.” Niiden puolesta me taistelimme Standing Rockissa, rauhan ja oikeudenmukaisuuden.

Paikalla olleet militarisoidut poliisivoimat eivät puolustaneet rauhaa tai oikeutta, ne suojelivat yritysten intressejä. Poliisi saartoi rauhaa ja esti oikeutta toteutumasta yhtiöiden, ahneiden pankkiirien ja sijoittajien puolesta. Alueella viettämieni yhdentoista päivän aikana näin paikallisia lainkäyttöviranomaisia, toimivaltansa ulkopuolella olevia poliisivoimia, yksityisiä turvajoukkoja sekä Pohjois-Dakotan kansalliskaartin – nämä kaikki yhtiöiden ja osavaltion puolesta, ei ihmisten. Ne pidättivät ihmiset ja suojelivat rakennusvälineistöä.

Näimme kun toimittajia vastaan hyökättiin ja heille järjestettiin pidätysmääräyksiä vain koska he pitelivät mikrofonia ja haastattelivat ihmisiä. Näimme kun poliisit käyttivät tasoltaan sellaisia välineitä, joita sotilaat kuten Matt ja minä käytimme valtamerten takana taistelualueilla. Näimme kun perustuslaillisia oikeuksia kuten kokoontumisvapautta loukattiin. Mutta ennen kaikkea näimme alkuperäiskansoihin kuuluvien amerikkalaisten rohkeasti jatkavan maansa ja ihmistensä puolustamista sodassa, jota valtio ja yhtiöt ovat heitä vastaan käyneet jo 500 vuotta.

Siouxit ja sadat muut heimot ja heidän tukijansa yhdistävät voimansa taisteluun olemassaolonsa oikeutuksen puolesta. Taistelu on heille elintärkeä, ja on ollut sitä liian monien sukupolvien ajan. Minäkin ymmärrän sen nyt. Aikoinaan luulin, että hallitus, sotilaat ja poliisi tiesivät mitä tekivät ja että ne olivat olemassa suojellakseen meitä. Siksi liityin armeijaan: palvellakseni maatani epäitsekkäästi. Tuo myytti on nyt mennyt sirpaleiksi. Kahden sodan, traumaperäisen stressihäiriön ja moraalisten vaurioiden jälkeen olen ymmärtänyt, että olen ollut historian väärällä puolella.

Teksti: Will Griffin
Suomentanut: Anu Harju

http://www.commondreams.org/views/2016/10/30/after-two-wars-standing-rock-first-time-i-served-american-people