F-35-hävittäjäpommittajien kauppa on Suomen historian kallein julkinen hankinta, jonka hinta vain paisuu. Ilmavoimien ensimmäinen F-35-hävittäjäpommittaja esiteltiin julkisuudessa vuoden 2025 viimeisinä päivinä suurellisin seremonioin Lockheed Martinin tehtailla Texasin Fort Worthissa.
Ensimmäiset yksilöt on tarkoitus lennättää Yhdysvalloista Suomeen jo tämän vuoden loppupuolella. Ne olisivat taisteluvalmiudessa Lapin lennostossa alkuvuodesta 2027.
Hanke on kuitenkin herättänyt vakavia kysymyksiä, jotka liittyvät sen kohonneisiin kustannuksiin, täydelliseen riippuvuuteen Yhdysvalloista sekä siihen, kykeneekö konetyyppi vastaamaan nykyaikaisen ilmasodan vaatimuksiin. F-35:n kyky pärjätä nykyaikaisessa droonisodankäynnissä on vähintään kyseenalainen.
Toisin sanoen, olemmeko varautumassa huomisen sotiin eilispäivän aseilla?
Ukrainan taivaalla ei juuri hävittäjiä näy
Tutkassa heikosti näkyvä F-35 on raskas hyökkäysase, jonka asejärjestelmillä voi iskeä syvälle vihollisen (eli Venäjän) selustaan. Lisäksi se on eräänlainen lentävä supertietokone, joka kokoaa ympäristöstään valtavan määrän informaatiota. Ilmatorjunnassa koneen rooli on kuitenkin kyseenalaisempi.
Nykyaikaisesta sodankäynnistä on saatu näyttöä Ukrainassa jo yli neljän vuoden ajan. Keskeisin johtopäätös on, että rintamalinjaa ja ilmatilaa hallitsevat miehittämättömät ilma-alukset eli droonit sekä erilaiset ohjusjärjestelmät. Ne ovat käytössä kummallakin puolella, niin hyökkäyksessä kuin puolustuksessa.
Hävittäjät eivät Ukrainan taivaalla juuri pörrää. Venäjä käyttää sotilaskoneita liitopommien ja ohjusten laukaisualustoina, mutta yleensä kaukana selustassa Ukrainan ilmatorjunnan ulottumattomissa. Ne toimivat silloin nimenomaan kaukovaikutteisina hyökkäysaseina.
Ukrainan ilmavoimista taas on jäljellä vain rippeet. Maa on vaatinut ja saanut länneltä lupauksen runsaasta 80 amerikkalaisvalmisteisesta F-16-hävittäjästä, joista noin 30 on toimitettu perille. Tämän puoli vuosisataa vanhan konemallin merkitys on taisteluissa kuitenkin ollut marginaalinen. Silti Ukraina on kyennyt puolustustaisteluun jo neljän vuoden ajan.
Droonit tekevät myös hävittäjistä entistä haavoittuvampia. Ilmassa huippumodernia hävittäjää varjelevat liike ja tehokkaat omasuojajärjestelmät. Jos kone on maassa kentällä, se on vain raskas kappale kallista rautaa. Yksi raskas drooni voi silloin tehdä hävittäjästä selvää. Entä jos drooneja on tulossa kymmeniä, satoja tai tuhansia?
Lopullinen hinta karkaa käsistä
Iso kysymysmerkki liittyy myös kustannuksiin. Jo nyt on varmaa, että hävittäjähankkeen kustannukset nousevat rutkasti ennakoidusta.
Iltalehti uutisoi keväällä 2025, että valuuttakurssimuutoksista johtuen tulossa on jättimäinen lisälasku, kaikkiaan noin 850 miljoonaa euroa vuoteen 2030 mennessä.
Eduskunta myönsi vuosien 2020 ja 2021 budjeteissa hävittäjähankkeelle kymmenen miljardin rahoituksen ilman indeksi- ja valuuttakurssimenoja. Syliin pudonnut valuuttakurssiriski merkitseekin jopa 8–9 prosentin kustannusnousua koko hankkeelle.
Iso kysymysmerkki liittyy myös Yhdysvaltojen tempoilevaan tullipolitiikkaan. Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump ehti jo uhata Suomea peräti 25 prosentin tuontitulleilla Grönlantiin liittyvien erimielisyyksien takia. Maa kuitenkin perui uhkauksensa, kun Trump julisti saavuttaneensa Naton pääsihteeri Mark Rutten kanssa kehyksen ”tulevasta diilistä” koskien koko Arktista aluetta.
Mikäli valuuttakurssit edelleen muuttuvat tai Trumpin hallinto keksisi uusia tulleja Suomelle erikseen tai EU-maille yleensä, valtiolla ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin ohjata yhä lisää rahaa hävittäjiin.
”Näin on”, vahvistaa Iltalehden haastattelema valtiovarainministerin budjettineuvos Marko Synkkänen.
Suomella ”erilainen kirjapito”?
Juuri epävarmuus – ja ehkä tietty epärehellisyys – Suomen hävittäjähankkeen kustannuksista on ollut sen heikko kohta. Yhteensä 64 koneen F-35-laivueen hankinnasta päätti Sanna Marinin (sd.) hallitus joulukuussa 2021.
Suomen Kuvalehti ironisoi jo tuolloin, että ”Suomi voi onnitella itseään maailmanluokan diilistä”, sillä alle 250 miljoonan euron vuosittaisilla käyttö- ja ylläpitokuluilla Suomi lentää F-35-koneitaan huomattavaan alehintaan.
Lehti viittasi siihen, että samaan aikaan Hollannin ilmavoimien raportti katsoi maan joutuvan pulittamaan vuodessa 570 miljoonan euron käyttökustannukset vain 46 hävittäjästä. Puolustusvoimat selitti Suomen muita alhaisempia kululaskelmia muun muassa ”erilaisilla kirjanpitokäytännöillä”.


Ehkäpä ankarimmin F-35:n kustannuksia arvostellaan kuitenkin sen valmistajamaassa Yhdysvalloissa. Maan valtiontalouden tarkastusvirasto (Government Accountability Office) totesi raportissaan vuonna 2023 hävittäjähankkeen olevan yli vuosikymmenen jäljessä aikataulustaan. Samalla se oli jo tuolloin ylittänyt budjettinsa 183 miljardilla dollarilla. Kova kritiikki jatkui viraston seuraavan vuoden raportissa. Vuodesta 2018 vuoteen 2023 arviot koneen ylläpitokustannuksista kasvoivat 44 prosentilla.
Hävittäjässä todettiin olevan myös huomattavia luotettavuusongelmia samalla kun havaittiin, ettei sen suorituskyky vastaa valmistajan lupauksia.
Asehankkeella on valtava merkitys amerikkalaisille veronmaksajille, sillä Yhdysvallat aikoo hankkia 2040-luvun puoliväliin mennessä yhteensä 2 500 F-35-monitoimihävittäjää. Koko ohjelman arvioidaan maksavan noin 2 000 miljardia dollaria eli lähes 1 700 miljardia euroa. Sillä maksaisi nykyisellä rahan arvolla Suomen valtion kaikki menot lähes 19 vuoden ajan.
Osa Naton ydinpelotetta
Konetyypin keskeinen vaikutus liittyy silti turvallisuuspolitiikkaan. F-35-hävittäjineen Suomi käpertyy yhä syvemmälle Yhdysvaltojen kainaloon.
Yhdysvalloille F-35, joka voidaan aseistaa ydinasein, on osa sen strategista ydinpelotetta.
Myös Hollanti ilmoitti alkuvuodesta 2024, että maan F-35-laivueen hävittäjät on varustettu mahdollisuudella kantaa ydinaseita. Samoin Saksa päätyi juuri F-35:een, koska se kykenee ydiniskuihin. Kesällä 2025 Iso-Britannia ilmoitti hankkivansa 12 kappaletta lisää ydinaseiden kantamiseen kykenevää F-35-konetta ydinpelotteen vahvistamiseksi.
Suomen koneisiin ei ydinaseita tule, mutta ne kykenevät silti saattamaan ja suojaamaan sellaisia Nato-maiden koneita, jotka kuljettavat näitäkin tuomiopäivän aseita kohteisiinsa (eli Venäjälle).
”Palvelu voidaan peruuttaa milloin tahansa”
F-35:n käyttö ei onnistu ilman Yhdysvaltoja ja sen puolustushallintoa. Suomessakin uutisoitiin keväällä 2025 Saksan tekemien F-35-kauppojen julkisuudelta piilotetuista ehdoista.
Saksalaisen Stern-lehden haltuunsa saaman salaisen sopimuksen mukaan Yhdysvalloilla on yksipuolinen oikeus rajoittaa tai jopa estää koneiden käyttö.
Sopimuksessa sanotaan: ”Yhdysvaltain hallitus pidättää oikeuden, poikkeuksellisissa ja pakottavissa olosuhteissa, mikäli Yhdysvaltojen kansallinen etu sitä vaatii, milloin tahansa peruuttaa tai keskeyttää palvelun tuottamisen kokonaan tai osittain.”
Yhdysvallat käyttää samanlaisia sopimuksia kaikkien ostajavaltioiden kanssa.
Mahdolliset erimielisyydet käsitellään osapuolten välisissä neuvotteluissa. Oikeusistuimiin tai välimiesoikeuksiin niitä ei voi alistaa.
Saksalaislehti luonnehtiikin F-35:n valinnan tarkoittavan ”äärimmäistä riippuvuutta suurvaltapolitiikasta ja turvallisuuspoliittista naiiviutta”.
Kritiikki F-35-hankintoja kohtaan kasvaa Euroopassa
Moni Euroopan maa tahtoo nyt katkoa tai ainakin höllentää talutushihnaansa Yhdysvaltoihin.
Sveitsi on ilmoittanut leikkaavansa hävittäjien osto-ohjelmaa rajusti kohonneiden kustannusten takia.
Espanja kertoi elokuussa 2025 luopuvansa kokonaan amerikkalaiskoneen hankinnasta ja suosivansa mieluummin eurooppalaista puolustusteollisuutta. Myös liiallinen riippuvuus Yhdysvalloista ja sen arvaamattomasta ulkopolitiikasta painoi päätöksenteossa.
Portugalissa puolustusalan päättäjiä arveluttaa vahva kytkös Yhdysvaltoihin, ja he ovat huomattavan ynseitä F-35:tä kohtaan, vaikka lopullista päätöstä ostosta ei ole vielä tehty.
Kanadassa pääministeri Mark Carneyn hallitus harkitsee uudelleen 88 F-35-hävittäjän hankintaa. Mahdollista on, että osa koneista korvataan ruotsalaisella Jas Gripenillä.
Suomen F-35-ratkaisun aikoihin kritiikistä pitäytynyt entinen ulkoministeri Erkki Tuomiojakin (sd.) on tullut toisiin aatoksiin ja vaatinut julkisuudessa, että Suomen pitäisi perua F-35-hankinta. Ja nyt jopa Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa todetaan, että ”pohdinta siitä, pääsisikö Suomi jotenkin eroon F-35-klubista, ei ole vain jälkiviisastelua”.
Tappokoneen tappokytkin?
Mielenkiintoinen kysymys on sekin, löytyykö F-35:stä erityinen ”tappokytkin”, jolla amerikkalaiset voisivat estää hävittäjän käytön muissa maissa. Konevalmistaja Lockheed Martin ja eri maiden puolustusvoimat ovat kiistäneet tällaisen takaportin olemassaolon.
Toisaalta sellaiselle ei ole tarvetta, sillä F-35:n käyttö ei muutenkaan onnistu ilman Yhdysvaltoja. Saksalaislehti Stern kertoi paljastuksessaan, että Saksan ilmavoimien on ilmoitettava jokaisesta F-35:n lentotehtävästä Yhdysvaltoihin. Näin tiedot kohteista, reiteistä, ilmataktiikasta ja niihin liittyvästä suunnittelusta menevät lyhentämättöminä Atlantin taakse.
F-35-koneet kytketään Yhdysvaltojen satelliittijärjestelmiin, joita ilman ne eivät juuri voi toimia.
Lisäksi yksittäinen hävittäjä pystyy operoimaan vain vähän aikaa ilman tietoliikenneyhteyttä amerikkalaiseen huolto-ohjelmistoon. Konetyypin toimintakyky on kytköksissä reaaliaikaiseen tukeen Yhdysvalloista. Tähän kuuluvat kohteiden maalittaminen, viestiliikenne suoran näköyhteyden ulkopuolella, vihollisen ilmatilassa tai avaruudesta suoritettava tiedustelu sekä aseistus. Riippuvuus on sataprosenttista.
Presidentti Alexander Stubb myönsi Davosin talousfoorumissa tammikuussa täysin avoimesti, että F-35-hävittäjiin liittyy huoli USA-riippuvuudesta, ja paljasti myös, etteivät nykyiset Hornetitkaan lennä ilman amerikkalaisia. Stubbin mukaan Suomi kuitenkin luottaa siihen, että ne lentävät. Mutta Yhdysvallat niiden lentämisestä loppujen lopuksi päättää.






