El Aaiún, miehitetty Länsi-Sahara, 15. lokakuuta, 2016
Kotikaupunkiini El Aaiúniin iski lokakuun 29. päivänä hirveä tulva, joka teki tuhoa Sakia El Hamran laaksossa ja sen lähialueilla. Tulvat aiheuttivat monia kuolonuhreja, ja monet sahrawit menettivät kotinsa ja karjansa Foum Elwadissa.
Tuhot eivät olisi olleet niin pahoja, mikäli alueen infrastruktuuri olisi parempi. Huolimatta siitä, että Marokon hallinto saa valtavasti tuloja alueen luonnonvaroista, sahrawit elävät yhä kurjissa olosuhteissa köyhyysrajan alapuolella.
Miehittäjävaltiona Marokko ei välitä lainkaan sahrawien eduista tai heidän suojelemisestaan. Lokakuun tulvat osoittivat, miten Marokko kehittää omien kaupun kiensa infrastruktuuria Länsi-Saharasta saaduilla rahoilla ja tuo samaan aikaan siirtolaisia alueelle hiljentääkseen sahrawien äänen ja tehden heistä vähemmistön omassa kotimaassaan.
Ironista kyllä, tulvat tuhosivat tien ja sillat, jotka yhdistävät El Aaiúnin eteläiseen Marokkoon. Koko Länsi-Saharan alue jäi eristyksiin ja alueiden väliin muodostui luonnollinen raja. Ihmiset ovatkin naureskelleet asialle ja sanoneet, että jopa luonto on Marokon laitonta miehitystä vastaan. Kuvaavaa on, että vaikka Marokko pitää kaupunkia kiinteänä osana itseään, ihmiset elävät siellä eristyksissä muusta alueesta. Puhutaan, että Marokko ei voi vetäytyä alueelta, koska se on käyttänyt miljardeja dollareita tehdäkseen seudusta kukoistavan. Meille asukkaille tämä näkyy vain valheena.
Marokon mediassa tulvia käsiteltiin harhaanjohtavasti. Ihmisille kerrottiin, että tulvat eivät aiheuttaneet tuhoja eivätkä vaatineet kuolonuhreja. Mediassa syrjäytettiin sahrawien näkökulma eikä esimerkiksi mainittu henkensä menettänyttä perhettä, johon kuului kaksi pientä vauvaa. Marokko ei käynnistänyt evakuointeja, eikä se ole pyrkinyt auttamaan tulvasta kärsineitä ihmisiä. Sen sijaan valtio päätti isännöidä jalkapallo-ottelua Vihreän marssin muistopäivänä 6. marraskuuta kutsumalla jalkapallolegenda Maradonan pelaamaan paikan päälle. Tanssin ja ilon täyteiseen muistojuhlaan käytettiin 800 000 dollaria. Monille tämä olikin täydellinen osoitus kunnioituksen puutteesta ja on ristiriidassa sen kanssa, mitä olisi pitänyt tehdä.
Laila Lehbib
Suomentanut: Antti Kurko
Kirjoitus on osa Kirje Länsi-Saharasta -sarjaa, joka päättyy toistaiseksi tähän numeroon. Vuonna 2017 Rauhan Puolesta -lehdessä käsitellään muun muassa Länsi-Saharan luonnonvaroja.