Millaisia ovat itse kunkin käsitykset ja oletukset arabimaailmasta? Kuinka paljon me todella tiedämme sen historiasta? Ovatko käyttämämme termit tarkkoja? Mitkä tekijät vaikuttavat mielikuviemme muodostumiseen ja vastaavatko nämä kuvat todellisuutta? Muun muassa näihin kysymyksiin haettiin vastausta Torinossa Italiassa Breaking Bias ”Ennakkoasenteiden murtaminen) -koulutuksessa, johon kokoontui parikymmentä nuorisotyöntekijää eri puolilta Eurooppaa.

Joskus väestöryhmistä syntyneet stereotypiat voivat tuntua lähes leikkisiltä, ikään kuin ne olisivat harmittomia kuriositeetteja. Pahimmillaan stereotypiat kuitenkin mahdollistavat syrjinnän, joka puolestaan avaa portin väkivallalle.

Breaking Bias -koulutuksen ideana oli oppia tunnistamaan omat ja muiden ennakkoluulot arabeja ja arabimuslimeja kohtaan, ymmärtää näiden ennakkoluulojen alkuperä ja lopulta osata opettaa myös muita tunnistamaan ennakkoluulojaan ja kyseenalaistamaan niitä.

Yksi ensimmäisistä kurssin aktiviteeteista oli luoda kollaasi, jossa kuvattiin lehtileikkeiden avulla, miten arabit ja arabimuslimit nähdään omissa kotimaissamme. Kollaasit olivat paljastavia: monissa Euroopan maissa on pinnallinen ja usein virheitä sisältävä käsitys arabeista ja arabimuslimeista. Median välittämä kuva arabeista sisältää ristiriitoja. Mediassa arabimaat näyttäytyvät ”vaarallisina” mutta ”eksoottisina”, ne ovat osa ”kolmatta maailmaa” ja ”tuovat vaaraa ’länsimaiseen’ sivilisaatioon”. Eurooppalaisessa mediassa arabimaiden kolonialismia tai itseensä kohdistuvaa kansanmurhaa vastustavat kansalaiset nähdään jopa ”terroristeina”.

Toisessa aktiviteetissa tutkittiin omia ensivaikutelmia kuvista, teksteistä ja äänitteistä. Huoneen toinen pää edusti positiivisia mielikuvia ja toinen negatiivisia. Ohje oli siirtyä nopeasti siihen kohtaan huonetta, joka vastaa omaa tunnetta kunkin ärsykkeen kohdalla. Tämä aktiviteetti avasi silmäni omille ennakkoluuloilleni, joita en odottanut itselläni olevan. Vaikka tiedän hyvin, että fraasilla Allahu Akbar on monia merkityksiä, vaistoni siirtää minut vauhdilla negatiiviseksi nimettyyn nurkkaan. Omista arabijuuristani huolimatta mielikuviini on varmasti vaikuttanut espanjalainen media, jossa arabeista ja muslimeista uutisoidaan pääasiassa terrorismin ja väkivallan yhteydessä.

Live-roolipeli lisää tematiikan syvällisempää ymmärrystä. Pelin tapahtumapaikka on kokous, jossa äänestetään eristettyjen ”valkoisten espanjalaisten” oikeuksista kuvitteellisessa Asfalusian kuningaskunnassa. Eri ryhmittymät ottavat kantaa omien etujensa mukaisesti. Esitän Asfalusian puolustusministeriä karuin tuloksin. Omaksun nopeasti ajattelutavan, jossa oma etu asettuu moraalin edelle. Jokainen kuvitteellisen vähemmistön kapinallinen teko viranomaisia vastaan on voitto minulle puolustusministerinä, sillä voin käyttää sitä propagandana heidän epäinhimillistämisekseen.

Sorrettujen ihmisten edustajat tuntevat pelin edetessä valtavaa turhautumista. Jokaista heidän tekoaan käytetään heitä vastaan. Yksi espanjalaisista rypistää punaisen passinsa (asiakirja, joka tekee hänestä neljännen luokan kansalaisen) kaikkien edessä protestin symbolina. Tekoon vastataan yhtä aggressiivisesti kuin voisi kuvitella vastattavan aseella uhkailuun.

Roolipeliin osallistuminen oli emotionaalisesti yllättävän vaikeaa, koska rinnastukset Palestiinan nykytilanteeseen olivat väistämättömiä. Tiesimme, että tämä meille koulutettaville niin turhauttava teatteri on monille todellisuutta.

Useiden päivien työskentelyn ja syvällisen analysoinnin jälkeen keskustelimme siitä, miten voimme todella murtaa nämä ennakkoluulot. Tehokkain tapa on lisätä tietoa ja tietoisuutta – sekä omaamme että muiden. Yhtenä aamuna Torinon nuorten muslimien yhdistys vieraili luonamme keskustelemassa islamin opetuksista. Teimme retken torinolaiseen hamamiin, joka toimii myös kulttuurikeskuksena. Sen perustaja kertoi meille äärioikeiston mielenosoituksista, joiden tarkoituksena on tilan sulkeminen. Hamamin väki aloitti dialogin mielenosoittajien kanssa. Kun molemminpuolinen ymmärrys lisääntyi, mielenosoittajat rauhoittuivat ja palasivat koteihinsa.

Yksi viikon kouluttajista kertoi, että hänen käsityksensä arabimaailmasta muuttui, kun hän päätti lukea arabien itsensä kirjoittamia tekstejä kulttuuristaan. Vinkki saattaa tuntua itsestään selvältä, mutta pakko tunnustaa, että en ollut tullut ajatelleeksi sitä aiemmin. Harvat hetket elämässäni ovat saaneet minut tuntemaan itseni niin tietämättömäksi ja samalla niin kiitolliseksi.

Viikko Torinossa oli täynnä naurua, pohdintaa, myöhäisillan oluita ja dabke-tanssia. Opin etenkin yhden tärkeän asian itsestäni. Rodullistettuna ja arabitaustaisena henkilönä tiesin, miten ennakkoluulot vaikuttavat siihen, miten muut näkevät minut. Palasin kuitenkin kotiin ymmärtäen, että myös minulla on arabeihin kohdistuvia ennakkoluuloja. Se ei ole maailmanloppu. Voin opetella pikkuhiljaa murtamaan omia ennakkoluulojani. Vaikka tämä opetus oli katkeransuloinen, odotan jännityksellä muutosta itsessäni ja maailmassa.

Espanjan palestiinalainen Pau Ombuena Khamrah osallistui koulutukseen, jonka tavoitteena oli ymmärtää ja torjua arabeihin kohdistuvaa rasismia.