Puheenvuoro DCA-kuulemistilaisuudessa Helsingissä 7.3.2024
Maailmassa on kolme eksistentiaalista uhkaa, jotka kohdistuvat koko ihmiskuntaan: ydinaseet, ilmastonmuutos ja luontokato.
DCA-sopimuksen yhteydessä voisi puhua kaikesta kolmesta, mutta keskityn ydinaseisiin. Ilmastonmuutos ja luontokato eivät sopimukseen suoraan liity, mutta epäsuorasti voi arvioida DCA-sopimuksen lisäävän fossiilisia polttoaineita käyttävien aseistettujen kulkuneuvojen mylläämistä Suomen luonnossa ja siten myös ilmastonmuutoksen ja luontokadon etenemistä.
Näin siitä huolimatta, että sotilasliitto Nato on hyväksynyt kunnianhimoiset tavoitteet sotilaallisten toimintojen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä ja niiden nettomääräisen pysäyttämisen vuoteen 2050 mennessä. Jos nämä otetaan todesta, ovat ne sellaisia tavoitteita, että Suomen hallitus tulee vielä nikottelemaan niiden kanssa aivan toisenlaisella tavalla kuin puolustusmenojen 2 prosentin BKT-tavoitteen kanssa, jonka Suomi on saavuttanut.
DCA-sopimuksessa ei myöskään ole sanaakaan ydinaseista. Sen käsittelyn yhteydessä on kuitenkin jo käyty Suomen ja ydinaseiden suhteesta keskustelua, jota on syytä jatkaa.
Liittyessään ydinaseallianssiksi itsensä määrittelevään sotilasliitto Natoon Suomi on myös hyväksynyt sen, että liitto nojaa ydinpelotteeseen. Sitä ei voi yksipuolisesti purkaa ja sen ylläpitäminen on välttämätöntä, kunnes ydinaseriisunta saadaan toteutettua. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ydinpelotteen epävarmaa ja vaarallista olotilaa tulee pitää tyydyttävänä ja muuttamattomana.
Ydinasepelote perustuu siihen, ettei vastustaja uskalla käyttää ydinaseita, koska siitä seuraava vastapuolen ydinasein tehty vastaisku tuhoaisi myös hyökkääjän. Ydinsota vaarantaisi koko inhimillisen sivilisaation. Alueellinenkin ydinsota romahduttaisi maailman ruokatuotannon ja johtaisi valtavaan nälänhätään ja siitä seuraaviin väkivaltaisuuksiin. Siksi Reagan ja Gorbatšov totesivat 1985 Reykjavikissa, ettei ydinsodassa olisi voittajia eikä sellaista koskaan tule käydä.
Suomi on liittynyt Natoon ilman ennakkoehtoja samoin oikeuksin ja velvollisuuksiin kuin muutkin jäsenvaltiot. Olemme sitoutuneet antamaan tarvittaessa apua muille jäsenvaltiolle, jotka puolestaan ovat sitoutuneet meidän auttamiseemme, jos puolustuksemme sitä tarvitsee. Tämä ei rajoita, saati estä, sitä, että toimimme edelleen sodan uhan vähentämiseksi ja rauhantilan turvaamiseksi. Suomen tulee edelleen toimia muun muassa kaikkien Pohjoismaiden pitkään ja johdonmukaisesti kannattaman ydinaseriisunnan edistämiseksi.
Suomi ei ole suinkaan ainoa Nato-maa, jonka lainsäädäntö kieltää ydinaseiden tuomisen, sijoittamisen ja kauttakulun alueellaan. Sekään, että Suomi liittyisi YK:n ydinaseiden täyskieltosopimukseen, jota edellisen eduskunnan aikana vielä kolme silloista hallituspuoluetta kannatti, ei ole ristiriidassa Nato-jäsenyyden kanssa. Muutoin ei kolme vuotta sitten yli 50 Nato- ja muiden Yhdysvaltojen liittolaismaan aiempaa pää- ja ulkoministeriä – mukaan lukien kaksi Naton aiempaa pääsihteeriä – olisi esittänyt vetoomusta kaikille ydinaseettomille maille liittyä sopimuksen ratifioineiden maiden joukkoon.
Mikään DCA-sopimuksessa ei tätä estäisi, eikä myöskään sitä, että pitäydymme osallistumasta jatkossakin sellaisiin sotilaallisiin harjoituksiin, joissa ydinaseita käytettäisiin hyökkäykseen. Ydinasevarustautuminen ja suunnittelu on pidettävä erillään muusta puolustussuunnittelusta ja tavanomaisin asein tapahtuvasta harjoittelusta. Tämä ei suinkaan heikennä Naton ydinasepelotteen uskottavuutta, joka perustuu mannertenvälisiin ja sukellusveneisiin sijoitettuihin strategisiin ydinaseisiin.
Ydinaseiden sijoittaminen laajemmalle tarkoittaa taktisten ydinaseiden levittämistä ilman, että ne tehostaisivat globaalia ydinasepelotetta tai muutoin parantaisivat niitä alueelleen sallivien maiden turvallisuutta, vaan päinvastoin vaarallisella tavalla ruokkivat käsitystä rajoitetun ydinasesodan mahdollisuudesta ja madaltaisivat ydinaseiden käyttökynnystä
Tällaisessa tilanteessa pitäisi olla itsestään selvää, ettei Suomella – eikä myöskään Natolla tai Yhdysvalloilla – ole pienintäkään intressiä poistaa ydinenergialaissamme olevaa ydinaseiden ehdotonta kieltoa.
Se ydinaselonksuttelu, jota Suomessa tänään tapaa, ei perustu pienimmässäkään määrin Nato-jäsenyyden tai DCA-sopimuksen vaatimuksiin. Se tuntuu perustuvan jonkinlaiseen tunneperäiseen käsitykseen, että meidän olisi tavoiteltava Yhdysvaltojen suosiota luopumalla kaikesta omaehtoisesta harkinnasta ja suvereenisuutemme varjelemisesta.
En ota kantaa DCA-sopimuksen sellaisiin kohtiin, joihin en ole voinut perehtyä. Totean kuitenkin, että sopimusta on läpikäytävä huolellisesti ja kriittisesti. Jos sen jälkeen lopputulema on, että voimme muiden pohjoismaiden tavoin tällaisen sopimuksen hyväksyä, on sen perustuttava kestävään ja oikeaan näkemykseen Suomen roolista Natossa.
Se on nähtävä osana laajempaa, globaalia monenvälistä YK-järjestelmää, jonka sääntömääräiset puitteet luo YK:n peruskirja ja sen keskeiset periaatteet, kuten yksipuolisen asevoiman käytön kielto sekä periaate riitojen rauhanomaisen ratkaisemisen ensisijaisuudesta. YK:n peruskirjan periaatteet sitovat Naton jäsenvaltioita täysimääräisesti, eli kaiken mahdollisen asevoiman käytön on tapahduttava YK:n peruskirjan mukaisesti.
Nato-jäsenyys ei saa tarkoittaa sitä, että ryhtyisimme soveltamaan kaksoisstandardeja arvioidessamme eri tapahtumia ja tilanteita. Kuten edellinen eduskunta yksimielisesti linjasi ihmisoikeusselontekoon antamassaan vastauksessa, on kaikkiin sotarikoksiin ja ihmisoikeusloukkauksiin reagoitava yhtä vahvasti ja samalla tavalla riippumatta siitä, missä ja kenen toimesta niihin syyllistytään.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan on, kuten sanonta kuuluu, merkinnyt naamioiden riisumista. En kuitenkaan yhdy siihen, että olisimme ennen sitä olleet sinisilmäisiä Venäjän suhteen. Sitäkin suuremmalla syyllä on sanottava, ettei ole syytä heittäytyä sinisilmäiseksi minkään muunkaan suurvallan tai pienemmänkään vallan suhteen.
